Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 141363" data-attributes="member: 34"><p>Noniin! I fucking hate bugs. Oli taas henkisesti raskas kokemus ku kissalta irtos punkki (sisälle 😑😑😑😑😑😑😑) ja sit olin sillee mitä vittua teen mitä vittua teennnnnn. Mut sit vanhemmat aina on sanonu sitä et vetää sen vaik vessast alas 😶😶😶😶😶😶 nii.... Tein sit sen 😰 ku en tiennyt mitä hittoa teen muutakaan. Mutta sitten aivan kauhee olo henkisesti ku olin vetäny sen 😭😭😭😭😭 en ymmärrä miks mun pitää olla tämmönen etten pysty tappamaan MITÄÄN, siis pieninkin hyttynen tai punkki tai mikä tahansa niin en vaan ikinä pysty tappaa. Vaikka kuinka niitä vihaan. Tää on siis oikea ongelma. Jotenkin mulla se empatia on niin kauheen ahistavan voimakas joooo jotkut sanois että vittu mikä nössö mut oon aina ollu tämmönen. Mun empatiakyky on liiallinen. Ahdistun hyönteismyrkyistäkin ja kaikista, jos mun perheenjäsenet tappaa jostain jotain amppareita sun muita niin ahdistun siitäkin. Vaikka vihaan amppareita, tietenkin. En kyl tiiä tho edes että kuoleeko punkki jos sen vetää vessast vai selviikö ne jotenkin vedessä ehk, no, en kylläkään edes haluu tietää. Ihan hirveet omantunnontuskat. Aina jos tapan hyttysenkin niin tuntuu ihan kauheelta, yleensä edes en tapa mutta joskus se on myös automaattinen refleksi. Ja poden todellakin huonoa omatuntoa.</p><p></p><p>Voi viddu. Siis kuinka vitusti vihaan: hämähäkkejä, punkkeja, amppareita, hyttysiä, kaikkia. Mutta jos niitä pitää jotenkin vahingoittaa niin muutun ahdistuneeks kasaks ja oon kuin lapsi ja itken (lähestulkoon ainakin itken) sitä kuinka en haluaisi tappaa tai satuttaa. Voi järki.</p><p></p><p>Mut siis tämmönen yliherkkä tosiaan oon ollu lapsesta asti. Kuulostaa ylimenevältä tai jotenki ehkä sellaselt oudolt en tiiä mut ihan rehellisesti oon tämmönen. Kuulostaa ehkä myös joltain saint pisteiden keräämiseltä mutta ei se oo sitäkään vaa mä luonnostaan oon ollu aina tämmönen.</p><p></p><p>Huoh en tykkää yhtään..</p><p></p><p></p><p></p><p>Ällötti kyllä ihan sikana se punkki lmao nään painajaisia..............</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 141363, member: 34"] Noniin! I fucking hate bugs. Oli taas henkisesti raskas kokemus ku kissalta irtos punkki (sisälle 😑😑😑😑😑😑😑) ja sit olin sillee mitä vittua teen mitä vittua teennnnnn. Mut sit vanhemmat aina on sanonu sitä et vetää sen vaik vessast alas 😶😶😶😶😶😶 nii.... Tein sit sen 😰 ku en tiennyt mitä hittoa teen muutakaan. Mutta sitten aivan kauhee olo henkisesti ku olin vetäny sen 😭😭😭😭😭 en ymmärrä miks mun pitää olla tämmönen etten pysty tappamaan MITÄÄN, siis pieninkin hyttynen tai punkki tai mikä tahansa niin en vaan ikinä pysty tappaa. Vaikka kuinka niitä vihaan. Tää on siis oikea ongelma. Jotenkin mulla se empatia on niin kauheen ahistavan voimakas joooo jotkut sanois että vittu mikä nössö mut oon aina ollu tämmönen. Mun empatiakyky on liiallinen. Ahdistun hyönteismyrkyistäkin ja kaikista, jos mun perheenjäsenet tappaa jostain jotain amppareita sun muita niin ahdistun siitäkin. Vaikka vihaan amppareita, tietenkin. En kyl tiiä tho edes että kuoleeko punkki jos sen vetää vessast vai selviikö ne jotenkin vedessä ehk, no, en kylläkään edes haluu tietää. Ihan hirveet omantunnontuskat. Aina jos tapan hyttysenkin niin tuntuu ihan kauheelta, yleensä edes en tapa mutta joskus se on myös automaattinen refleksi. Ja poden todellakin huonoa omatuntoa. Voi viddu. Siis kuinka vitusti vihaan: hämähäkkejä, punkkeja, amppareita, hyttysiä, kaikkia. Mutta jos niitä pitää jotenkin vahingoittaa niin muutun ahdistuneeks kasaks ja oon kuin lapsi ja itken (lähestulkoon ainakin itken) sitä kuinka en haluaisi tappaa tai satuttaa. Voi järki. Mut siis tämmönen yliherkkä tosiaan oon ollu lapsesta asti. Kuulostaa ylimenevältä tai jotenki ehkä sellaselt oudolt en tiiä mut ihan rehellisesti oon tämmönen. Kuulostaa ehkä myös joltain saint pisteiden keräämiseltä mutta ei se oo sitäkään vaa mä luonnostaan oon ollu aina tämmönen. Huoh en tykkää yhtään.. Ällötti kyllä ihan sikana se punkki lmao nään painajaisia.............. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
