Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 148848" data-attributes="member: 34">Siis sehän ei VOI olla olemassa, jos se ei kerran ole aina ollut. Silloin se ei perustu mihinkään. Jos sillon ei oo tarvinnut tehdä mitään ja oon ollu vain normaalisti ja kaikki on ollut sallittua, niin sama pätee vieläkin. Kaikki on edelleen sallittua. Vaikka hirvittävän aikaisin se alkoi, kai mä sitten aika varmasti olin ainakin sen 6v koska asuttiin siellä paikassa. Ja sillon jo ajattelin että mun pitää.. jotain. Eli HYVIN hyvin aikasin alkanut, viimeistään 6v. Mutta sitä ennen on kuitenkin ollut vuosia. On mahdotonta että esim 1v oon ajatellut että mun pitää.. jotain. Eli silloin kaikki on ollut sallittua, en ole ajatellut mitään että &quot;mun pitää&quot; tai mitään sinne päinkään. Tai uskon että se on mahdotonta jonkun 1-vuotiaan ajatella niin? Joten päättelen että sillon sitä ei oo ollu. Niinpä totuus on se että toi &quot;mun pitää&quot; on valhe. Se on vain alkanut TODELLA aikaisin mutta ei sentään ihan syntymästä kuitenkaan.Mutta sitten taas toisaalta se aina on tuntunut niin luonnolliselta mulle. Et en mä tiedä, ehkä se sittenkin on totta että mun pitää tehdä jotain. Tai silleen vaan se että jos jostain asiasta tulee se olo että &quot;mun pitää&quot; niin sitten voin tehdä silleen. tai en tiedä 😭 just tätä tarkotan. Mut luuleks et mä vittu uskon jos joku toinen ihminen mulle sanoo jotain, en tietenkään usko että sekään on välttämättä oikeassa. Niinpä en ikinä tiedä mitä tehdä.Miksi en vain voisi ymmärtää että se on totta että ei ole mitään rajoja? Se on oikeasti totta. Ei ole mitään rajoja tai mitään mitä ei saa tehdä. Se on TOTUUS. Ni lopeta ny vittu kiitos. Onhan tämäkin totuus jo tiedetty pitkän aikaa. Miksi en ymmärrä sitä lopullisesti? Miksi aina unohdan sen?</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 148848, member: 34"] Siis sehän ei VOI olla olemassa, jos se ei kerran ole aina ollut. Silloin se ei perustu mihinkään. Jos sillon ei oo tarvinnut tehdä mitään ja oon ollu vain normaalisti ja kaikki on ollut sallittua, niin sama pätee vieläkin. Kaikki on edelleen sallittua. Vaikka hirvittävän aikaisin se alkoi, kai mä sitten aika varmasti olin ainakin sen 6v koska asuttiin siellä paikassa. Ja sillon jo ajattelin että mun pitää.. jotain. Eli HYVIN hyvin aikasin alkanut, viimeistään 6v. Mutta sitä ennen on kuitenkin ollut vuosia. On mahdotonta että esim 1v oon ajatellut että mun pitää.. jotain. Eli silloin kaikki on ollut sallittua, en ole ajatellut mitään että "mun pitää" tai mitään sinne päinkään. Tai uskon että se on mahdotonta jonkun 1-vuotiaan ajatella niin? Joten päättelen että sillon sitä ei oo ollu. Niinpä totuus on se että toi "mun pitää" on valhe. Se on vain alkanut TODELLA aikaisin mutta ei sentään ihan syntymästä kuitenkaan. Mutta sitten taas toisaalta se aina on tuntunut niin luonnolliselta mulle. Et en mä tiedä, ehkä se sittenkin on totta että mun pitää tehdä jotain. Tai silleen vaan se että jos jostain asiasta tulee se olo että "mun pitää" niin sitten voin tehdä silleen. tai en tiedä 😭 just tätä tarkotan. Mut luuleks et mä vittu uskon jos joku toinen ihminen mulle sanoo jotain, en tietenkään usko että sekään on välttämättä oikeassa. Niinpä en ikinä tiedä mitä tehdä. Miksi en vain voisi ymmärtää että se on totta että ei ole mitään rajoja? Se on oikeasti totta. Ei ole mitään rajoja tai mitään mitä ei saa tehdä. Se on TOTUUS. Ni lopeta ny vittu kiitos. Onhan tämäkin totuus jo tiedetty pitkän aikaa. Miksi en ymmärrä sitä lopullisesti? Miksi aina unohdan sen? [/QUOTE]

En ole robotti