Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 151094" data-attributes="member: 34">Siis ei mikään ihmekään etten tiedä mitä tehdä kun mun aivot ei anna selkeitä ohjeita vaan vie ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Siis tätä se on ollu 5-vuotiaasta. Suurinpiirtein. Ensin ollaan että JUU tehdään tietyssä järjestyksessä kun PITÄIS KAI. sit ollaan että no ei kai se niin ole. Mut sit kuitenkin PITÄÄ tehä niin en kyl tajuu miks mut pitää. Lopulta en edes muista teinkö niin, kyllä kai, ainakin jossain määrin tein silleen mutta sitten välissä aina varmaan oli kaikkea sellaista miettimistä jonka aikana EN tehny niin ja silloin juuri pohdin että onkohan se näin vai miten. Aivojen mysteeri ratkaistu: tulee jokin käsky jostain koska se jokin on jotain mitä kuulemma pitäisi tehdä. Kuten nyt vaikka se tietty järjestys. TAI vaikka youtubessa asioiden kattominen tietyssä järjestyksessä. Sitten tulee se: ONKOHAN SE, ja kaiken kyseenalaistaminen. Tää sama siis tänä päivänä, ja pienenä. Literally olin silleen jos mun pitää tehdä tietyssä järjestyksessä... Mut miks... Ja mitä jos se onkin jotain muuta....Ja niin.... Ja TÄMÄ on se mun elämäni kamalin ongelma josta mulle traumat aiheutui viimeistään 5-vuotiaana sanoisin. Ja pahimmat traumat varmaan mitä mulla edes on tullut. Tämä on se minkä takia oon halunnut tappaa itseni. Kyllä vain.Ja literally en vieläkään tiedä....Siis TÄMÄKÖ muka on pakko-oireinen häiriö. Ei kuulosta yhtään siltä mistä muut puhuu. Ei YHTÄÄN. Oikeasti.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 151094, member: 34"] Siis ei mikään ihmekään etten tiedä mitä tehdä kun mun aivot ei anna selkeitä ohjeita vaan vie ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Siis tätä se on ollu 5-vuotiaasta. Suurinpiirtein. Ensin ollaan että JUU tehdään tietyssä järjestyksessä kun PITÄIS KAI. sit ollaan että no ei kai se niin ole. Mut sit kuitenkin PITÄÄ tehä niin en kyl tajuu miks mut pitää. Lopulta en edes muista teinkö niin, kyllä kai, ainakin jossain määrin tein silleen mutta sitten välissä aina varmaan oli kaikkea sellaista miettimistä jonka aikana EN tehny niin ja silloin juuri pohdin että onkohan se näin vai miten. Aivojen mysteeri ratkaistu: tulee jokin käsky jostain koska se jokin on jotain mitä kuulemma pitäisi tehdä. Kuten nyt vaikka se tietty järjestys. TAI vaikka youtubessa asioiden kattominen tietyssä järjestyksessä. Sitten tulee se: ONKOHAN SE, ja kaiken kyseenalaistaminen. Tää sama siis tänä päivänä, ja pienenä. Literally olin silleen jos mun pitää tehdä tietyssä järjestyksessä... Mut miks... Ja mitä jos se onkin jotain muuta.... Ja niin.... Ja TÄMÄ on se mun elämäni kamalin ongelma josta mulle traumat aiheutui viimeistään 5-vuotiaana sanoisin. Ja pahimmat traumat varmaan mitä mulla edes on tullut. Tämä on se minkä takia oon halunnut tappaa itseni. Kyllä vain. Ja literally en vieläkään tiedä.... Siis TÄMÄKÖ muka on pakko-oireinen häiriö. Ei kuulosta yhtään siltä mistä muut puhuu. Ei YHTÄÄN. Oikeasti. [/QUOTE]

En ole robotti