Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 151209" data-attributes="member: 34">Ei voi mitenkään pitää oikeesti.Ei voi mitenkään pitää oikeesti koska muuten olis pitänyt jo heti, ja hetihän en tehnyt mitään.Tai en tiiä. En osaa ajatella.En voi tietää pitääkö oikeesti.Luulin et jotain pitäs tehä luulin et mul on joku sellanen... "Tarkotus" nyt paremman sanan puuttees.Mut ei voi olla mitään mitä pitää tehä. Ja jos ois niin tietäisin mikä se on. Mul ois selkeet ohjeet eikö. Koska mulla ei oo selkeitä ohjeita niin ollaan sitten ihan vapaasti.Joo kun mulla on joku sellanen että mulla ei oo lupaa olla vapaasti, siis, filosofisessa/uskonnollisessa etc mielessä. Siis että jonkun jumalan etc mielestä. Tai jonkun sellasen. Mut pakko sitte vaa... Olla ja tehä mitä vaan kun ei kukaan oo antanut tarpeeksi selkeitä ohjeita että osaisin olla ja elää.Niin siis, en osaa elää jos mulla ei oo jotain pakkoa.En osaa elää vapaasti.Jos saan tehä mitä vaan, niin en osaa tehdä mitään ja oon melkein koko ajan silleen "jaa en osaa toimia".Tarvitsen säännöt mut sellsia ei todellisuudessa ole. Niin turha luoda omia sääntöjä koska se taas ei oo... Se taas ei merkitse mitään. Omien sääntöjen noudattaminen ei oo mitään kun ne ei oo mitään oikeita sääntöjä. Et jos sääntöjä ei todellisuudessa ole (niin kuin ei todellakaan ole, on se jo huomattu) niin silloin mulla ei oo mitään sääntöjä mitä noudattaa, sillä ne pitäis olla jotkut OIKEET säännöt. Ja koska niitä ei ole, niin sitten ei ole. Sillon se on niin. Mikä tarkottaa että mulla EI ole sääntöjä, eikä oo koskaan ollutkaan. Mikä taas johtaa siihen että en ymmärrä YHTÄÄN mitä tehdä ja miten toimia edes arjessa. Oon silti koko ajan silleen "mitä voin tehdä" niinkun "voinko nyt syödä, saanko käydä vessas, saanko pukee päälle saanko käydä lenkil" mietin aina kaikesta mitä saan tehdä, ja en jonkun ihmisen mielestä vaan YLEENSÄ. onko tää siinä tapauksessa uskonnollinen/filosofinen/eksistentiaalinen ocd?? Kun mun mielestä on oltava jotkut säännöt mutta ei sitten näköjään niin tuntuu kyllä ihan... Tai siis en ymmärrä mitään. Siis miten voi olla niin ettei oo oikeita sääntöjä? Mitä mä sit teen? Ja oonko sit AINA koko elämäni ajan tehnyt kaiken oikein? Siis AINA, ihan aina. Ja tuunko aina tekemään. Pakko se on olla niin, koska mitään sääntöjä ei ole. Silloin kaikki mitä koskaa voin tehdä on oltava oikein. JOS kerran sääntöjä ei ole. Ja eihän niitä ole. Kaikki säännöt mitä tulee tulee mun omasta päästä tai jonkun toisen päästä. Et sillä tavalla ihan todellisuudessa mä oon täysin vapaa siis ihan täysin vapaa. Kirjaimellisesti mikään ei estä mua tekemästä mitään, mitä tahansa. Niin sitä tarkotan sillä et OIKEASTI maailmankaikkeudessa ei OLE mitään sääntöjä , ei yhtään mitään mitä mun tarvis noudattaa. Kuinka saan itseni tajuamaan ja muistamaan sen? Kuinka se voi olla niin vaikeaa?Oon niin väsynyt sitä paitsi en tiedä tostakaan onkse oikein. En tiedä mistään mikö on oikein. Joo ilmeisesti eksistentiaalinen ocd on sitä että jauhat kysymyksiä etkä koskaan tiedä vastausta. Mut kun mä en enää voi elää tän kanssa. Ja mä oon vihannut tätä kaikkea jo koko elämäni. Mä en jaksa enää. On menny liian kauan ja oon traumatisoitunu jo. En jaksa enää. Mitä mä enää teen. Kaikki on vittu ohi. En JAKSA enää. En TIEDÄ enää mitä tehdä. Mä en haluu et tää kaikki on tapahtunut. Haluun peruu kaiken ja syntyy normaalina ihmisenä. Tän kanssa ei voi elää. Ei tän menneisyyden kanssa eikä tän nykyhetken kanssa. Tää ei selviä ikinä. Tuntuu että mun elämä ei edes oo totta. Tuntuu ku mitään ei koskaan ois ees tapahtunutkaan. Mä en enää selviä enkä tiedä enää miten mun kuuluis toimia. Kaikki on ihan vitun lopussa ja siks en jaksakaan enää. Tämä ei edes tarkoita että kuolen, vaan se tarkoittaa sitä etten enää yritä mitään. Tää kaikki paska loppuu nyt ja lopun elämääni elän vaan sillee että yhtään mikään ei enää liikuta mitään, koska kaikesta on kadonnut kaikki merkitys. Jos millään ei ole väliä, ei voi myöskään pelottaa että jokin menee väärin. Mikään ei voi mennä väärin koska kaikesta on kadonnut kaikki merkitys. Joskus sillä oli väliä. Ei enää, ikinä.En pysty olla välittämättä. En tiedä mitä tehdä. Pakko päästä pois täältä. Ei oo mitään. Ei mitään. Sovitaan että mitään ei ole olemassa, että elän jossain tyhjiössä. Sovitaan että kaikki on kadonnut ihan kaikki. Niin että mikään mistä oon välittänyt ei oo olemassa enää. Sovitaan että en tiedä enää mikä tää juttu on. Sovitaan että mulla on muistisairaus enkä tiedä enää mitään. Tätä ei oo olemassa enää mulle. Sovitaan että palaan takas siihe aikaan kun sitä ei vielä ollut olemassa, vastasyntyneenä. Tai sitten en. Mutta kyllä se olis loogista että voisin olla samalla tavalla kun vastasyntyneenä, jos mulla ei silloin oo ollut tätä, niin ei pitäis olla nytkään. Sehän on täysin loogista. Joo se tuli sillon joskus.... En mä tiedä millon. Varmaankin 3-5-vuotiaana veikkaisin. Mutta tosiaan, vasta silloin. Ei ole mahdollista että mulla on vauvana ollut tätä. Mitä helvettiä voin tehdä? Sillon oon selkeesti ollut ihan vapaasti, näkeehän sen jo kuvista että ei oo tarvinnut tehdä mitään ja tuskin oon ees ajatellut mitään että mitä kuuluu tehdä. Niin jos oon silloin voinut, miksi en voi aina? Oon kuitenkin Edes vähän aikaa ehtinyt elää niin että ei oo tarvinnut YHTÄÄN MITÄÄN. miksei se siis pitäis paikkansa aina. Jos se ois totta niin oisha mun pitänyt siis silloinkin.EN MÄ TIIÄ ENKÄ SAA TÄTÄ EDES AJATELTUA koska telkkaris jauhetaa jotai turhaa paskaa vieressä.Vitun vittu. Jos jumala on olemassa nii vihaan sitä. Se ei auta mua vittu koskaa. Sen sijaan se teki mun aivoista paskimmat maholliset jotka ei parane ikinä. Ja tätä pitäs jaksaa vielä vanhuuteen asti? Joo kiitos vaan. On todellakin syytä olla kiitollinen. Kiitos vaan vitusti paskimmasta mahdollisesta elämästä mitä voi olla, jota en pysty edes elää.</blockquote>

En ole robotti