Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
3
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 151547" data-attributes="member: 34"><p>Emmä voi tehdä mitään tälle</p><p></p><p>Mun piti syödä jotain mut ku mä oon ihan sekasin?</p><p></p><p></p><p>Ja en ees tarkota ihastumisesta sekasin</p><p></p><p>Vaan</p><p></p><p>EN TIIÄ MISSÄ OON EES</p><p></p><p>tai en tiiä mitä ajattelen ja teen</p><p></p><p>Oon sillee missä me ollaan ja oonko mäkin siellä</p><p></p><p>Siis sillee et mul ei oo aavistustakaan</p><p></p><p>Unohdan kaiken koko ajan, ehkä se vaan tarkoittaa sitä et mul on liikaa ajatuksia</p><p></p><p></p><p>+ jos katon hetkenkin telkkariin päin niin mun keskittyminen katoaa kun joku siellä kiinnittää mun huomion. Tai pelkästään telkkarin äänetkin</p><p></p><p>Ja siis kaikki</p><p></p><p>Keskittyminen menee koko ajan sinne, tänne ja tonne</p><p></p><p>Keskittymiskyky edelleen olematon</p><p></p><p></p><p>Mut oon tullu lopultakin siihen tulokseen että elämää ei kannata yrittää ohjailla</p><p></p><p>Eikä keskittymistä</p><p></p><p>Siispä ei ole väliä mitä tapahtuu</p><p></p><p>Ei ole väliä tekeekö niin kuin oli suunnitellut</p><p></p><p>Yksinkertaisesti ei ole väliä, NÄKÖJÄÄN, mitä tapahtuu.</p><p></p><p></p><p></p><p>En kuitenkaan voi ohjailla elämääni ja se on tosiasia</p><p></p><p>Mulla ei ole sananvaltaa mihinkään, tai jos johonkin, niin hyvin pieneen osaan elämästäni.</p><p></p><p>Siispä oon iloisesti silleen että en voi ohjailla elämääni mitenkään. Tapahtukoon mitä tapahtuu. Tää koskee sekä isoja että pieniä tapahtumia. Elämä ei vaan oo mun käsissä, millään lailla. Se joka väittää muuta on vaa hölmö :D</p><p></p><p></p><p>Totuus on vaan se et elämä ei oo mun käsissä. Ei millään tavalla. Se menee ihan minne sitä huvittaa. Mitä nuorempana sen ymmärtää kunnolla, sitä parempi, sitä helpompaa sulla on. Kun tajuat että sulla ei ole kontrollia. Kannattaa vaan hyväksyä se.</p><p></p><p></p><p>Niinkun ei todellakaan ole kontrollia mutta sepä ei mua haittaa. Mut niin se vain on, kun vähänkin katsoo että miten ne asiat menee. Elämää on täysin turhaa yrittää ohjailla jollai lailla. Parempi vaan antaa sen virrata niin kuin se itse haluaa. Ei näköjään ole mun asiani käskeä sitä olemaan jollain lailla.</p><p></p><p></p><p>Kaikki on niin mahdotonta. </p><p></p><p>Mul ei oo mitään sananvaltaa.</p><p></p><p></p><p>Jos ajattelee sitäkin että en välttämättä olisi halunnut koskaan rakastua villuun mut MULTAPA EI KYSYTTY. en päättänyt rakastua siihen mut NIIN KÄVI.</p><p></p><p></p><p></p><p>kaikki meni niin kuin meni ja eipä siinä muuta vaihtoehtoa oo.</p><p></p><p>Taas tämä mitä sanoin aiemmin, mulla on vaa yks elämä ja sille ei voi mitään miten se tapahtuu. Sillon se tarkottaa sitä et sen kuuluu tapahtuu niin. Jos joku matt fraser selittää jotain sellasta siitä että "you're supposed to do this and this and this is your life purpose ja höpö höpö" niin ei sillä oo mitään merkitystä niiku ollenkaan, KOSKA se mikä ends up happening on se oikee versio miten kuuluukin käydä. Ei oo mitään että "eiku sen ois pitäny mennä noin" vaan se mikä lopulta tapahtuu on se oikee versio.</p><p></p><p></p><p></p><p></p><p>Ei oo mitään että "mun ois pitäny seurustella jonkun kanssa" vaan jos mä en koko elämäni aikana päädy seurustelemaan kenenkään kanssa, niin sillon se on just se miten piti tapahtuu. Se on sillon se versio joka tapahtuu elikkä se oikea versio. Oikea versio mun elämästä ei sillon oo se jossa päädyn seurustelee jonku kaa. Mulla vaan on sellanen selkeä filosofia siitä että se mitä tapahtuu on just se oikea versio mikä kuuluukin tapahtuu. En ainakaan itse muuta edes haluakaan.</p><p></p><p>En itse edes halua yhdenkään asian menevän toisin.</p><p></p><p>Kun todella rupee ajattelee, niin en halua sittenkään mitään muuta versiota mun elämästä. En edes halua että yksikään, PIENIKÄÄN, asia olisi mennyt eri tavalla. Pieni tai suuri asia. </p><p></p><p>Mun mielestä ei vaan voi olla niin et mikään asia elämässä olis väärin.</p><p></p><p>Eikse muka oo niin? Kaikkihan tuntuu just niin oikeelta sellasena kun se on.</p><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p>Ja pienetkin asiat on tosi tärkeitä</p><p></p><p></p><p>Nyt kuuntelen perfect ja mietin että jos en olis koskaan kuullut tätä biisiä mun elämäst puuttuis jotain olennaista. Oon kuunnellut tota biisii niin monta kertaa nimittäin. Ja niin nuoresta asti</p><p></p><p>Et kaikki asiat elämässä tuntuu silti, SILTIKIN, niin täydellisiltä just silleen kun ne on.</p><p></p><p>Kun ajattelee silleen oikeesti.</p><p></p><p>Ei, mua ei haittaa ollenkaan että rakastuin villuun. Mua ei haittaa ollenkaan että rakastuin timppaan. Mua ei haittaa ollenkaan että rakastuin eunkwangiin. Sen kuului mennä niin. Kaiken kuulu mennä just näin, ja jos joku yrittää väittää muuta se voi mennä vittuu. Ite koen näin. Ärsyttää ku joku matt fraser on tullu häiritsee mun elämänfilosofiaa :D oon aina ajatellut sen tyyppisesti että "uskon kohtaloon" tai sellaseen. Ja aion uskoa tästedeskin.</p><p></p><p>Mun mielestä kaikki on jotenkin vaan niin meant to be.</p><p></p><p></p><p></p><p>En ite ainakaan halua mun elämässä minkään menevän toisella tavalla. Jos joku sanoo jotain muuta ni mee pois, älä tuu pilaa mun elämänfilosofiaa.</p><p></p><p></p><p></p><p></p><p>Tulevaisuudestahan en viel tiedä mut mä tiedän et se menee oikein, koska kaikki tähänkin mennessä on menny oikein, sanoo kuka tahansa mitä tahansa.</p><p></p><p></p><p>Sanoo kuka vaan mitä vaan, elämästä on vaan YKS versio, ja sanoo kuka vaa mitä vaa, just SE versio onki se oikee. Ei mikään siinä oo väärin.</p><p></p><p>Siis mikään.</p><p></p><p></p><p></p><p>Must vaa.. sillee tuntuu et... You know. Niiku et ei oo muuta mahollisuutta.</p><p></p><p></p><p></p><p>Tai no vittu iha sama.</p><p></p><p></p><p>Vittu do you see this tälläne mä oon ollu vittu lapsesta asti, meen niin syvälle aina. 24/7 oon jossai vitu syväl omassa ajatusvirrassani. Ja pohdin just kaikkee. Aaaa en vittu ymmärrä mistään vittu mitään et mitä vittua tapahtuu 😭 tekee mieli itkee en saa mitään aikaseks ku en osaa toimii</p><p></p><p>En vieläkään syönyt mitään vittu vaikka piti joku tunti sit jo</p><p></p><p>Vittu EN OSAA MITÄÄN en TAJUU mitään</p><p></p><p>adhd koska mulla ei oo keskittymiskykyä</p><p></p><p>limerenssi koska oon aina sekaisin rakkaudesta</p><p></p><p>EN OSAA TEHDÄ MITÄÄN</p><p></p><p>en osaa suunnitella mitään</p><p></p><p>En tiedä mitä pitää tehdä</p><p></p><p>Oon pelkkä kaaos koko ajan</p><p></p><p>Ja se olis tavallisempaa jos olisin jossain vaiheessa muuttunut vasta kaaokseks mut oon AINA, niin kauan kun muistan, ollu aivan kaaos enkä oo koskaan ymmärtänyt mitään. Ensimmäisiä muistoja mitä mulla on, niin oon ollu sillee VAU MIKÄ TÄÄ JUTTU ON TÄÄ ELÄMÄ, mitä tää olemassaolo oikee on, tuntuu oudolta, tapahtuuks tää oikeesti, etc. Tyylii näin.</p><p></p><p>Toi on ihan mun ensimmäisiä muistoja ja se on vitu nuorena. Tiedän sen siitä että se oli yhes ravintolas mis käytii sillo. Yritän ettii kuvii siit ku ois kiva tietää etjos just siit päivästä ois kuviiki, ku muistan sen ihan muistona siitä hetkestä, mut jännä ois tietää milt se näyttää kuvissa, siis se päivä. Siit näkis kans miten pieni oon ollu. Mut en voi oikee tietää koska en yhtää tiiä millon se on ollu, nii en voi niist kaikist kuvist sielt samast paikast tietää mikä päivä se on ollu niist. Niiku mikä kerta niistä. JOS, siit nimenomaisesta päivästä edes on mitään kuvia olemassa. Sielt paikasta on kuvia, mut en tiedä onko ne siltä päivältä vai jotain muita kertoja xD</p><p></p><p>Mut kuitenkin muistan sen et olin ehkä lavalla ja sitte olin vaa sillee wooouuuuu tää olemassa oleminen on outoa. Tai mulle tuli sellanen outo ja epätodellinen olo? Vaikka siis tosiaan olin varmastikin alle 6v. Et en ymmärrä tätä ainaista derealisaatioo, tai siis sitä että niin kauan kun elämästä muistan oon periaatteessa saanu noita epätodellisuus kohtauksia. Ja siis... Usein. Et tuntuu vähän oudolta.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 151547, member: 34"] Emmä voi tehdä mitään tälle Mun piti syödä jotain mut ku mä oon ihan sekasin? Ja en ees tarkota ihastumisesta sekasin Vaan EN TIIÄ MISSÄ OON EES tai en tiiä mitä ajattelen ja teen Oon sillee missä me ollaan ja oonko mäkin siellä Siis sillee et mul ei oo aavistustakaan Unohdan kaiken koko ajan, ehkä se vaan tarkoittaa sitä et mul on liikaa ajatuksia + jos katon hetkenkin telkkariin päin niin mun keskittyminen katoaa kun joku siellä kiinnittää mun huomion. Tai pelkästään telkkarin äänetkin Ja siis kaikki Keskittyminen menee koko ajan sinne, tänne ja tonne Keskittymiskyky edelleen olematon Mut oon tullu lopultakin siihen tulokseen että elämää ei kannata yrittää ohjailla Eikä keskittymistä Siispä ei ole väliä mitä tapahtuu Ei ole väliä tekeekö niin kuin oli suunnitellut Yksinkertaisesti ei ole väliä, NÄKÖJÄÄN, mitä tapahtuu. En kuitenkaan voi ohjailla elämääni ja se on tosiasia Mulla ei ole sananvaltaa mihinkään, tai jos johonkin, niin hyvin pieneen osaan elämästäni. Siispä oon iloisesti silleen että en voi ohjailla elämääni mitenkään. Tapahtukoon mitä tapahtuu. Tää koskee sekä isoja että pieniä tapahtumia. Elämä ei vaan oo mun käsissä, millään lailla. Se joka väittää muuta on vaa hölmö :D Totuus on vaan se et elämä ei oo mun käsissä. Ei millään tavalla. Se menee ihan minne sitä huvittaa. Mitä nuorempana sen ymmärtää kunnolla, sitä parempi, sitä helpompaa sulla on. Kun tajuat että sulla ei ole kontrollia. Kannattaa vaan hyväksyä se. Niinkun ei todellakaan ole kontrollia mutta sepä ei mua haittaa. Mut niin se vain on, kun vähänkin katsoo että miten ne asiat menee. Elämää on täysin turhaa yrittää ohjailla jollai lailla. Parempi vaan antaa sen virrata niin kuin se itse haluaa. Ei näköjään ole mun asiani käskeä sitä olemaan jollain lailla. Kaikki on niin mahdotonta. Mul ei oo mitään sananvaltaa. Jos ajattelee sitäkin että en välttämättä olisi halunnut koskaan rakastua villuun mut MULTAPA EI KYSYTTY. en päättänyt rakastua siihen mut NIIN KÄVI. kaikki meni niin kuin meni ja eipä siinä muuta vaihtoehtoa oo. Taas tämä mitä sanoin aiemmin, mulla on vaa yks elämä ja sille ei voi mitään miten se tapahtuu. Sillon se tarkottaa sitä et sen kuuluu tapahtuu niin. Jos joku matt fraser selittää jotain sellasta siitä että "you're supposed to do this and this and this is your life purpose ja höpö höpö" niin ei sillä oo mitään merkitystä niiku ollenkaan, KOSKA se mikä ends up happening on se oikee versio miten kuuluukin käydä. Ei oo mitään että "eiku sen ois pitäny mennä noin" vaan se mikä lopulta tapahtuu on se oikee versio. Ei oo mitään että "mun ois pitäny seurustella jonkun kanssa" vaan jos mä en koko elämäni aikana päädy seurustelemaan kenenkään kanssa, niin sillon se on just se miten piti tapahtuu. Se on sillon se versio joka tapahtuu elikkä se oikea versio. Oikea versio mun elämästä ei sillon oo se jossa päädyn seurustelee jonku kaa. Mulla vaan on sellanen selkeä filosofia siitä että se mitä tapahtuu on just se oikea versio mikä kuuluukin tapahtuu. En ainakaan itse muuta edes haluakaan. En itse edes halua yhdenkään asian menevän toisin. Kun todella rupee ajattelee, niin en halua sittenkään mitään muuta versiota mun elämästä. En edes halua että yksikään, PIENIKÄÄN, asia olisi mennyt eri tavalla. Pieni tai suuri asia. Mun mielestä ei vaan voi olla niin et mikään asia elämässä olis väärin. Eikse muka oo niin? Kaikkihan tuntuu just niin oikeelta sellasena kun se on. Ja pienetkin asiat on tosi tärkeitä Nyt kuuntelen perfect ja mietin että jos en olis koskaan kuullut tätä biisiä mun elämäst puuttuis jotain olennaista. Oon kuunnellut tota biisii niin monta kertaa nimittäin. Ja niin nuoresta asti Et kaikki asiat elämässä tuntuu silti, SILTIKIN, niin täydellisiltä just silleen kun ne on. Kun ajattelee silleen oikeesti. Ei, mua ei haittaa ollenkaan että rakastuin villuun. Mua ei haittaa ollenkaan että rakastuin timppaan. Mua ei haittaa ollenkaan että rakastuin eunkwangiin. Sen kuului mennä niin. Kaiken kuulu mennä just näin, ja jos joku yrittää väittää muuta se voi mennä vittuu. Ite koen näin. Ärsyttää ku joku matt fraser on tullu häiritsee mun elämänfilosofiaa :D oon aina ajatellut sen tyyppisesti että "uskon kohtaloon" tai sellaseen. Ja aion uskoa tästedeskin. Mun mielestä kaikki on jotenkin vaan niin meant to be. En ite ainakaan halua mun elämässä minkään menevän toisella tavalla. Jos joku sanoo jotain muuta ni mee pois, älä tuu pilaa mun elämänfilosofiaa. Tulevaisuudestahan en viel tiedä mut mä tiedän et se menee oikein, koska kaikki tähänkin mennessä on menny oikein, sanoo kuka tahansa mitä tahansa. Sanoo kuka vaan mitä vaan, elämästä on vaan YKS versio, ja sanoo kuka vaa mitä vaa, just SE versio onki se oikee. Ei mikään siinä oo väärin. Siis mikään. Must vaa.. sillee tuntuu et... You know. Niiku et ei oo muuta mahollisuutta. Tai no vittu iha sama. Vittu do you see this tälläne mä oon ollu vittu lapsesta asti, meen niin syvälle aina. 24/7 oon jossai vitu syväl omassa ajatusvirrassani. Ja pohdin just kaikkee. Aaaa en vittu ymmärrä mistään vittu mitään et mitä vittua tapahtuu 😭 tekee mieli itkee en saa mitään aikaseks ku en osaa toimii En vieläkään syönyt mitään vittu vaikka piti joku tunti sit jo Vittu EN OSAA MITÄÄN en TAJUU mitään adhd koska mulla ei oo keskittymiskykyä limerenssi koska oon aina sekaisin rakkaudesta EN OSAA TEHDÄ MITÄÄN en osaa suunnitella mitään En tiedä mitä pitää tehdä Oon pelkkä kaaos koko ajan Ja se olis tavallisempaa jos olisin jossain vaiheessa muuttunut vasta kaaokseks mut oon AINA, niin kauan kun muistan, ollu aivan kaaos enkä oo koskaan ymmärtänyt mitään. Ensimmäisiä muistoja mitä mulla on, niin oon ollu sillee VAU MIKÄ TÄÄ JUTTU ON TÄÄ ELÄMÄ, mitä tää olemassaolo oikee on, tuntuu oudolta, tapahtuuks tää oikeesti, etc. Tyylii näin. Toi on ihan mun ensimmäisiä muistoja ja se on vitu nuorena. Tiedän sen siitä että se oli yhes ravintolas mis käytii sillo. Yritän ettii kuvii siit ku ois kiva tietää etjos just siit päivästä ois kuviiki, ku muistan sen ihan muistona siitä hetkestä, mut jännä ois tietää milt se näyttää kuvissa, siis se päivä. Siit näkis kans miten pieni oon ollu. Mut en voi oikee tietää koska en yhtää tiiä millon se on ollu, nii en voi niist kaikist kuvist sielt samast paikast tietää mikä päivä se on ollu niist. Niiku mikä kerta niistä. JOS, siit nimenomaisesta päivästä edes on mitään kuvia olemassa. Sielt paikasta on kuvia, mut en tiedä onko ne siltä päivältä vai jotain muita kertoja xD Mut kuitenkin muistan sen et olin ehkä lavalla ja sitte olin vaa sillee wooouuuuu tää olemassa oleminen on outoa. Tai mulle tuli sellanen outo ja epätodellinen olo? Vaikka siis tosiaan olin varmastikin alle 6v. Et en ymmärrä tätä ainaista derealisaatioo, tai siis sitä että niin kauan kun elämästä muistan oon periaatteessa saanu noita epätodellisuus kohtauksia. Ja siis... Usein. Et tuntuu vähän oudolta. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
