Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 154351" data-attributes="member: 34">&quot;Se vaa huvittaa ku luulin et se oli loppunu. Ei siis kokonaan mut sillee vähän. Mut sit ne kaikki vahvat tunteet tuli takas. Tottakai mulla oli vahvoja tunteita sitä kohtaan jo muutenkin, mutta olin onnistunut aika hyvin sysäämään ne syrjään. Tai silleen että mä en kuitenkaan oikein ajatellut sitä ja sit kun joku muistutti mua siitä ni saatto alkaa itkettää mut jotenkin en antanu itteni ees musertuu siitä. Tai sit en ees musertunu muuten vaan koska olin kylmettäny itteni. Tai en välttämättä ees tahallaan, mutta jotenki olin saanu itteni (ehkä vahingossa?) Siihen tilaan etten oikein välittäny, mikään ei oikeen sattunu. Vaikka syvällä sisimmässä mua on kai aina sattunu villu, edes vähän, mutta ei se noussu sillä tavalla pintaan että ois voinu sanoo sen olevan jotenkin... Niin no, tämmöstä. Tai mitenkään kovin kauheeta. Siis taustallahan se oli ja ei se ny mitenkään kevyttä oo koskaan ollu, mut kuitenkin.Joka tapauksessa onnistuin pitämään sen tosi hyvin taustalla. Tai en tiiä teinkö oikeest efforttia siihen vai olikse ikään kuin luonnostaan niin. Joka tapauksessa niin se nyt oli. Ja on hyvä asia että mä pystyin olemaan sen verran pitkään ajattelematta sitä niin paljon ku nyt. Nythän mä sitä taas ajattelen enemmä mut ei se haittaa. Tiesin et tää pitää kokea taas. Tai siis toki arvasin et voi olla et tää vielä menee taas tähän. Eihän villust nyt vaan vaan ihan noin vaa päästä yli. Tosin luulin et oisin oikeest saanu jo tarpeeks tästä pelleilystä. Mut näköjään niit tunteita ei sivuuteta. Eikä niitä vaan voi työntää pois. Sitä paitsi se on osa mua. Aina. Halusin mä sitä tai en.&quot;Tää siis 2020 kansHerää. :D</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 154351, member: 34"] "Se vaa huvittaa ku luulin et se oli loppunu. Ei siis kokonaan mut sillee vähän. Mut sit ne kaikki vahvat tunteet tuli takas. Tottakai mulla oli vahvoja tunteita sitä kohtaan jo muutenkin, mutta olin onnistunut aika hyvin sysäämään ne syrjään. Tai silleen että mä en kuitenkaan oikein ajatellut sitä ja sit kun joku muistutti mua siitä ni saatto alkaa itkettää mut jotenkin en antanu itteni ees musertuu siitä. Tai sit en ees musertunu muuten vaan koska olin kylmettäny itteni. Tai en välttämättä ees tahallaan, mutta jotenki olin saanu itteni (ehkä vahingossa?) Siihen tilaan etten oikein välittäny, mikään ei oikeen sattunu. Vaikka syvällä sisimmässä mua on kai aina sattunu villu, edes vähän, mutta ei se noussu sillä tavalla pintaan että ois voinu sanoo sen olevan jotenkin... Niin no, tämmöstä. Tai mitenkään kovin kauheeta. Siis taustallahan se oli ja ei se ny mitenkään kevyttä oo koskaan ollu, mut kuitenkin. Joka tapauksessa onnistuin pitämään sen tosi hyvin taustalla. Tai en tiiä teinkö oikeest efforttia siihen vai olikse ikään kuin luonnostaan niin. Joka tapauksessa niin se nyt oli. Ja on hyvä asia että mä pystyin olemaan sen verran pitkään ajattelematta sitä niin paljon ku nyt. Nythän mä sitä taas ajattelen enemmä mut ei se haittaa. Tiesin et tää pitää kokea taas. Tai siis toki arvasin et voi olla et tää vielä menee taas tähän. Eihän villust nyt vaan vaan ihan noin vaa päästä yli. Tosin luulin et oisin oikeest saanu jo tarpeeks tästä pelleilystä. Mut näköjään niit tunteita ei sivuuteta. Eikä niitä vaan voi työntää pois. Sitä paitsi se on osa mua. Aina. Halusin mä sitä tai en." Tää siis 2020 kans Herää. :D [/QUOTE]

En ole robotti