Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 169923" data-attributes="member: 34">Huhhuh. On taas ollu niin karsee päivä.Toisaalta on todella huono mieli siitä että olen susiruma, ja en toki haluaisi tuntea niin, TOISAALTA taas se helpottaa, koska koen olevani muillakin tavoin susiruma kuin pelkästään tissien kautta. Sillä ei siis ole niin väliä että tissini ovat susirumat, enkä tavallaan niistä nyt murehdikaan enää, koska ei ole mitään syytä murehtia, sillä olenhan aivan susiruma kauttaaltaan, joten mitä murehdittavaa minulla olisi? Sehän on oikeastaan enemmän ilon aihe. Siis tietenkin se itkettää, mutta mieluummin olen sitten rauhassa ruma kuin koen painetta tehdä jotain asialle. Ei tarvitse tehdä rinnoille tai muullekaan mitään, sillä olen muutoinkin jo niin järkyttävän ällöttävän ruma, ettei asialle edes voi tehdä mitään. Kyllä, olen aivan hirviömäisen ruma, eikä ulkonäköäni pelasta kirjaimellisesti mikään. Mutta se juuri onkin vapauttavaa. Koska saan olla täysin rauhassa karmaisevan näköinen, eikä siinä paina sitten enää mikään tissien rumuus, kun koko ihminen on niin törkeän ruma. Yllättävän vapauttava tämä tunne on. Vaikka surullinen olo, mutta kuitenkin helpompi olla näin, myöntää tosiasia, kuinka hirviömäisen ruma oonkaan. Ja juuri se, ettei mun tarvitse tehdä sille mitään, kun mikään ei pelasta sitä. Olen syntyjäni ruma ja se vain on karu fakta, ja kai mullakin vielä oikeus on tuntea omat tunteeni näinkin? Vai onko pelkkä positiivisuus hyväksyttävää????Kai minulla on tosiaan oikeus sanoa ja tuntea "olen hirvittävän ruma" ja se helpottaa kuin helpottaakin olemistani. Ei asialle voi tehdä mitään. Ei minusta saa kaunista. Mutta se ei haittaa.Siis tiedän näyttäväni täydeltä hirviöltä, jokaisesta kohdasta, ja eniten tisseistäni, mutta siis jokaisesta kohdasta, mutta silti minullakin on oikeus elää, ja mulla on myös oikeus olla tätä mieltä itsestäni</blockquote>

En ole robotti