Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 173308" data-attributes="member: 34">Paskinta on tämä että mun täytyy aatella sitä juttuu mut silti mun pitää tehä paljon muutakin enkä tiiä mitä mun pitää tehä elämäs ja vihaan elämää just siks ku en vaan saa olla vapaa mut en ees tiiä mitä mun pitää tehä ja mitä tää kaikki ees on ikinä ollu niin en mä tajuu enää Pitäskö vaa luovuttaa ja unohtaa koko asiaEi mun varmaa mitää tarvi tehä ku ei kukaa muukaa sellast asiaa teeJa + se että oon eläny niinkin ennen sitä etten oo tehny varmaa mitää erityistä, vauvana, mut ku en oikee muista sitä ni sehä se pahin on. Tiedän etten sillon oo voinu kokea mitää tollasta ongelmaa mistään eikä sillon mun olemassa oleminen oo vaatinut mitään muuta kuin vain että oon, ei tarvinnut tehdä mitään, vasta sen jälkeen tuli se aivohäiriö että asiat ON VAAN PAKKO, AIVAN PAKKO tehdä tietyllä tavalla. Nii. Eipä ennen sitä ollu mitää. Tuskin vauvalla edes VOI olla tollasta. Eihän vauva edes fyysisesti pysty ajatella niin. Ni jos ei sillon oo tarvinnut mikä logiikka on siinä että myöhemminkään koskaan tarvis? Että ois pakottava tarve siihen? Ei se voi olla niin. On pakko olla totuus että pelkkä oleminen riittää yhä vieläkin. Ei se yhtäkkiä voi muuttuu niin, ei siin ois mitää logiikkaa. Mä vaa oikeesti jotenkin luulin koska se oli niin vahva kokemus ja vahva pakko, ajattelin sen olevan täysin niin. En voi vieläkään ymmärtää että se ei muka olis niin. Miten se muka voi olla totuus ettei mun tarvi tehä muuta ku vaan olla? Mun mielestä se ei mitenkään, mitenkään, MITENKÄÄN voi olla niin. Mutta ei siinä vaan olis logiikkaa koska miks yhtäkkiä mun ois pitäny, kun ei aikasemminkaan ollu mitään sellasta. Vittu tää hämmentää mut.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 173308, member: 34"] Paskinta on tämä että mun täytyy aatella sitä juttuu mut silti mun pitää tehä paljon muutakin enkä tiiä mitä mun pitää tehä elämäs ja vihaan elämää just siks ku en vaan saa olla vapaa mut en ees tiiä mitä mun pitää tehä ja mitä tää kaikki ees on ikinä ollu niin en mä tajuu enää Pitäskö vaa luovuttaa ja unohtaa koko asia Ei mun varmaa mitää tarvi tehä ku ei kukaa muukaa sellast asiaa tee Ja + se että oon eläny niinkin ennen sitä etten oo tehny varmaa mitää erityistä, vauvana, mut ku en oikee muista sitä ni sehä se pahin on. Tiedän etten sillon oo voinu kokea mitää tollasta ongelmaa mistään eikä sillon mun olemassa oleminen oo vaatinut mitään muuta kuin vain että oon, ei tarvinnut tehdä mitään, vasta sen jälkeen tuli se aivohäiriö että asiat ON VAAN PAKKO, AIVAN PAKKO tehdä tietyllä tavalla. Nii. Eipä ennen sitä ollu mitää. Tuskin vauvalla edes VOI olla tollasta. Eihän vauva edes fyysisesti pysty ajatella niin. Ni jos ei sillon oo tarvinnut mikä logiikka on siinä että myöhemminkään koskaan tarvis? Että ois pakottava tarve siihen? Ei se voi olla niin. On pakko olla totuus että pelkkä oleminen riittää yhä vieläkin. Ei se yhtäkkiä voi muuttuu niin, ei siin ois mitää logiikkaa. Mä vaa oikeesti jotenkin luulin koska se oli niin vahva kokemus ja vahva pakko, ajattelin sen olevan täysin niin. En voi vieläkään ymmärtää että se ei muka olis niin. Miten se muka voi olla totuus ettei mun tarvi tehä muuta ku vaan olla? Mun mielestä se ei mitenkään, mitenkään, MITENKÄÄN voi olla niin. Mutta ei siinä vaan olis logiikkaa koska miks yhtäkkiä mun ois pitäny, kun ei aikasemminkaan ollu mitään sellasta. Vittu tää hämmentää mut. [/QUOTE]

En ole robotti