Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 192847" data-attributes="member: 34">Muistan vaan sen yhden kuvan, jossa oon ehkä korkeintaan 4v. Mietin miten voi olla niin että mun keho oli muka täydellinen silloin, sellasena kun se on? Olihan mulla pillu sillonkin. Mun on vaikee ymmärtää miten se voi olla ok. Näytän siinä samalta kun nykyäänkin, tavallaan. Sillä tavalla että kasvonpiirteet on niin samanlaiset, niinhän ne on yleensä kaikilla. Se on outoa kattoo sitä kuvaa ja tietää et se on minä.Ainahan ton ikäisistä lapsista ajatellaan et SÄ OOT TÄYDELLINEN ei sussa oo mitään vikaa! Sä oot ihana ihme jne. (Koska lapset on niin ihania, näin sanotaan.) kyllähän ihmiset aina ihailee vauvoja jne. Mustakin on kuva missä oon vielä sairaalassa ja jotkut naapurit tjsp tutut on siinä suurinpiirtein tälleen "😍😍😍😍😍😍😍😍😍😍😍" kattomassa mua ja pitämässä sylissä muistaakseni.Miten mun keho on muka voinu olla täydellinen? Mä en saa sitä ymmärrettyä. Mä vaan mietin sitä kuvaa ja mietin sitä kuinka mulla on ollu pillu sillonkin, ja muutenkin se kuinka näytän tytöltä siinä, jne. Ja mä yritän ymmärtää miten se on ok? Miten se voi olla luonnollista? Mä en siis ymmärrä sitä vaikka mä tekisin mitäMä en nää siinä mitään luonnollista, että mulla on ja on ollu pillu.Itkin sellast ihan hullua vesiputousitkua kun selasin instasta jotain vulvagalleriaa ja en tiedä miten kuvailisin niitä tunteita koska se oli niin syvää epätoivoa kun vaan voi kokea ja tuntuu ettei mikää vois melkeenpä sattuu niin paljon. Uskomattoman syvää häpeää ja inhoa, kertakaikkiaan joka ikisen vulvan muotoa kohtaan, niin että ne piirroskuvatkin aiheutti mussa suunnilleen posttraumaattisen stressireaktion kaltaisia oireita.Aivan vitun järkyttävän tuntusta kun joudun vielä raapia sitä jatkuvasti kutinan takia niin se tuntemus fyysisesti sormissa ei oo mikään kiva, se muoto. Oksettaa niin järkyttävästi.Mutta ku mä oikeest yritän mä en haluu ajautuu kauemmas tästä ratkaisusta vaan mä haluan nyt oikeesti yrittää. Ihan tosissani yrittää. Koska en mä voi. Emmä pysty enää itkeeEli miten voi olla niin että mun keho olis ollu täydellinen silloin pikkulapsena? Se on vale. Ei se ollu. Mul oli pillu ja pillu ei koskaan voi olla täydellinen, edes hyvä. Mun mielestä ei oo ees luonnollista syntyä sellasen kanssa joten en ymmärrä sitten miten ihmeessä synnyin? Miten se kaikki on oikein tapahtunu? Mitä todellisuudessa on tapahtunut? Mun kohdalla?Vai on kai se oltava luonnollinen kun lapsillakin on se Mut sit kun en ymmärrä niitä kaikkia juttuja mitä siinä tapahtuu En voi kontrolloida yhtään mitään, en tajua ollenkaan En vaan tajua oikeesti enääOon psykoosin partaallaMä en ymmärrä kuka mun pitäis olla jos en minäMä en ymmärrä itseäni mä en tiedä mä en tunne itteeniMä en tiedä tarpeeksMä en tiedä miks näin käviOon yrittänyt ja yrittänyt ymmärtää että ennen syntymää ne sukuelimet muotoutuu pojan tai tytön sukuelimiksi, suurimmassa osassa keisseistä, ja mitä ihmettä siinä? Mut ku sit vaan ajattelen mitä ennen sitä on ollu, mitä ennen sitä on ollu Sitten ku mä en jotenkin ymmärrä kun se on jotenkin niin mysteeri ku en ikinä tiedä miten mun pitäs toimia sen kanssa Must tuntuu ettei mulla oo omaa päätäntävaltaa mitä teen sille Mä en ymmärrä miksMä en uskalla tehä mitään ku mä pelkään pilaavani jotain Mä en ymmärrä sen rakennetta tai toimintaa Mä haluisin vaan kerrankin tuntea olevani kotonani, mut en vieläkään tunne niin.En mä tätä päättäny.Jostain syystä mun sukupuoli kehittyi tytöksi Siis Ensin ei ollut mitään.Ei yhtään mitään.Ei yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään yhtään mitään. Yhtään.Sitten hedelmöitys ja vasta silloin, VASTA SILLOIN alkoi tapahtua mitään. Sit vaan kehityin sikiönä ja sinä aikana, kehityin tytöksi. Siis JOSTAIN SYYSTÄ. vaan jostain syystä. Niin vaan kävi.Sitte tulin ulos ja no, my body was ready and like, formed.And then I was a girl, whatever i ever wanted.I just was. It was a fact.I just was, a girl. And it was okay because it just happened, so it had to be okay. Siinä vaan kävi niin, ja uskon että sille oli syynsä miks must tuli just tyttö. Sille oli joku merkitys.And then i just, lived as a little kid, a girl. All the time. And then i just lived with a pussy. My whole life. Just like basically anyone else too.And i just..... Decided what i wanted and..... That was it, and now im here. I still have a pussy, and its still normal like it was back then. Now idk about the changes mut mitä nyt sit onkaan niin en oo voinu niille mitään koska mä oon vaan eläny normaalia elämää ja tehny niin ku oon ite halunnu. Et jos jotain oon pilannu niin sille ei voi mitään koska oon tehny vaa niinku oon halunnu.How was it normal? It had to be cause i was born with it. Therefore it has to be normal.Now, can i live with having a pussy myself? Yes, but only because its mine. So theres no other option. So...... But do i have to do something about it? Like do i have to do something or ..... Yeah. Is there something I need to do or can i just..... Do whatever? But...... Do i hate how they look? No..........? Yes......? Yes??????But...........It always reminds me.......... Cause its a hole. It always reminds me someone has to shove something in it.And that doesn't feel......... I just........ Why? Why do that? Why?Im genuinely asking.I just...............Do i hate it, really?Do i hate sex basically?Do i............. But..... Why do i think it looks unnatural?(All of them)But..LikeWould it even help if i had a good experience with someone i truly, genuinely, truly love? I mean, a touching experience or similar. Touching jne as opposed to intercourse. I dont want anything else, and even that would be pushing limits, maybe.But i just Would it help if..... Ööh... I dont know? Eunkwang?????? Hypothetically??? Would touch it gently. Just... Even just a little? Then wouldn't that be like a magical solution for my mind, cause my mind would go: "oh, wait. Someone I'm very deeply in love with is touching my most hated place and even a place that i have a huge disconnection to. Someone i literally adore (more than almost anyone) is touching the place i loathe the most. The place im completely disconnected to. I adore him. I loathe my pussy. It even feels like it doesn't exist, the disconnection you know. He likes it. He's touching it gently and lovingly." Etc so wouldn't my mind go like that and then it would scream error but wouldn't it eventually end this pain?? First it would scream error but soon wouldn't it start to make sense that its a lovely part of me, since he likes it Well sadly that will never happen so i guess this pain is forever anyway :D you know, because i wont date him.Its just..........I try and i try and i try i have tried for hours to just start thinking bout it normally but i fail every time. I feel crippling sadness and fear, panic, and like. I feel this: "i need to kill myself right now, i need to escape right now"Like its so panicky that its scary.CauseLikeI cant reason it at allI cannot reason itAll i know is i feel this: 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮Like physically i feel the nausea, i feel it physically, not only in my mind.Like its almost........ Its almost like im unable to live.Like there's nothing i can doThat's why i said i need professional help, but i dont get help from anywhere. Only sekasin chat jne but i need to actually talk, face to face. Not typing because its in a hurry and it doesn't help. I cant think when I'm in a hurry. Phone call? Well, there are places where you can call, but im more scared to talk on the phone than face to face, so when im scared i cant talk about it properly and it ends up not helping. It needs to be face to face, just me and the person, no one else, and then i could talk about what bothers me.Or maybe i couldn't talk about it.But anyway.I wish i could solve it, but i cant. I tried so many times but i cant solve it. There's nothing i can do, i still feel its impossible to liveHow can you live, and do things, eat and sleep, go outside, watch tv, read a magazine, go somewhere, when you need to cut off a part of you? Its the same as it was/is with my breasts. It just changes which one it is. Because i NEED to cut off a part of me, to be able to function, get it?I dont function before I get it away from me, or i solve it.That's why I tried positivity etc.But.......... What the fuck are the ig things?"Vulva positivity! ✨✨✨✨✨✨✨✨✨"And proceeds to talk about periods, sex and masturbation, and all the other things that make me suicidal.So like........ If youre just going to trigger me.......Mm okay.Yeah and dont forget menopause It damn near kills meSo with all these triggersDo you think i fucking survive LikeAliveI said it: life is not for me.Hey. Maybe life isnt for everyone.Im not killing myself but i am pretty much thinking what my options are at this point. Still, theres no urgent danger, and obviously i know theres kriisipuhelin, or hätänumero, if im really so close to ACTUALLY killing myself, that id actually do that. If im THAT close to it, then i dont have anything to lose anymore, and i think i could be brave enough to make that phone call. If i was that close to killing myself. Of course i could call there and say something. That's what emergency numbers are for. So, like, i dont think theres danger in that sense, because id probably rather call than make that decision of ending it. So. I dont think theres real danger of suicide.But mentally, im already so deeply in a "given up state".Like im so depressed that nothing can ever pull me out of here.Everything is literally black.Like i dont see any ..   hope?Im likeYeah Life is not for me.Hey. Maybe life isn't for everyone. So like im in that given up state but without actually going through with the idea to kill myself.Like im just in that pitch black place, but i lack the drive to do anything dangerous.And if i had the drive, im pretty sure i would still stop at some point and call 112, rather than actually doing it.But im just Like not .....Like im just in the deepest depression there is, like in it. Like the depression hugs me and surrounds me. Like its that deep depression where you have actually given up but you just don't kill yourself That's how it feels.Ikr, en mäkään ois varmaan uskonu 18-vuotiaana et voisin ajatella näin. Ei sitä voi kuvitella et joku voi olla niin obsessed kehostaan ennen ku se tulee omalle kohdalle. Tää kaikkihan käytännössä alkoi vuonna 2023, todenmukaisesti sanottuna. Ennen sitä taisin olla kehon suhteen normaali ihminen. Mut about vuonna 2023 must tuli tämmönen, epänormaali.Like im just so tired, to even care anymore. I just wish i could fucking die in my sleep or something. Or maybe something better. That everything would be okay. But its never going to be, because life seems unnatural to me personally.Everything about gender and body, and what happens in life, is so unnatural to me. All i want to do is rip this whole body apart and destroy it. Sometimes i feel like i want to cut, just because it would be nice to have some revenge, so i could destroy everything that wanted to kill me, truthfully. My body literally wanted me dead. It is its fault. It is ITS FAULT that i even think about suicide. Its no one elses fault but my bodys. So of course i would want to cut it, to get some revenge because it ruined my whole life completely.</blockquote>

En ole robotti