Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
3
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 206546" data-attributes="member: 34"><p>Koko tän pitkän ajan oon ikävöiny sitä sillonkin kun oon kirjottanu siitä vähemmän kun nyt. Sydän on rikki biisu on tullu marraskuussa ja silloinkin mä ajattelin hoita kun mä katoin sen ekaa kertaa. Ajattelin kyllä muitakin. Mutta ajattelin silloinkin silti niin että hoi on niin suuri rakkaus että tää sopii hyvin siihen. Koska se tunne silloinkin oli jotain niin ihmeellistä koska se oli niin erityinen mulle, marraskuussakin, vaikka kaikkia muita ajattelinkin. Ja ajattelen edelleen vähän.</p><p></p><p>Miks se on aina ollu erityinen mulle? Mitä tää on? Mua itkettää melkein 24/7 nytte koska mun kiintymys on ilmeisesti nii syvää. Se ei melkein sekunniksikaan lähde mun mielestä tällä hetkellä. Ei sillon mikään ihmekään että tapahtuu taas niin kun kävi lokakuussa että ajattelin sitä seksuaalisesti samalla tavalla kun nyt. Tai ainakin muistelisin et se oli silloinkin samankaltainen tunne. Ihan järkyttävä tunne tää on. Se on niin tärkee mulle mut mä en kyl jaksa uskoo et se on mun tuleva mies. Enkä mä ymmärrä sitäkään miksi mä ajattelen lapsia yms, tulevaisuutta, kaikkea, vaikka oon edelleen vela enkä todellisuudessa missään nimessä halua lapsia, mut mistä ihmeestä tollanen tunne oikein tulee. En tosiaankaan haluu lapsia enkä oo koskaan oikein halunnutkaan enkä koskaan tuu haluumaankaan, oon ihan rehellisesti vela mut mä en ymmärrä miks joskus mä ajattelen silleen nopee jtn sen tyyppistä vaikka mä en oikeesti sitä haluu mut miks se tekee näin. Vannon se on oikeesti ehkä sit kuitenkin elämäni rakkaus mut idk koska tää on helvettiä ja mä en tarvii sitä mut vittu mä en kestä enää elämää yleisesti ottaen ai että kun mulla on joka ikinen sekunti sitä ikävä. Mistä ihmeestä tämmöinen tulee vaikka en koskaan edes tajunnut että joku vois muka olla suurempi rakkaus ku Eunkwang? En vieläkään usko sitä. En usko sitä. Mä en... Must tuntuu et mä en voi ees..... Elää tai hengittää ilman sitä niinku kirjaimellisesti mitä tää on?</p><p></p><p>No. Ehkä sit ku tätä on kestänyttä vuoden tjsp niin se alkaa lähtee pois mun mielestä. Näkis vaa.</p><p></p><p>Mä itken. Mä en kestä ajatella sitä koko ajan lol mä niin rakastan sitä siis se vaan</p><p></p><p>Mä</p><p></p><p>Siis</p><p></p><p>Ja en kestä tätä dysforiaa siis enää yhtään sekuntia mul on äärimmäisen paha olo ja tiedän et rakastuminen lisää ahdistusta joten ymmärrettävää mut aidosti kysyn minkä takia mun pitää olla just sitä sukupuolta mitä vihaan? Ja mun ainut lohtu on aina tyyliin hoi tässäkin asiassa jaaha</p><p></p><p>Kyllä kannatti syntyä.... En saa elämäni miestä kirjaimellisesti ikinä ja itken sen perään varmaan vielä sen kuoleman jälkeenkin ja sillon mä vasta itkenkin ja se tietysti meni naimisiin jonkun toisen kanssa enkä saanu ikinä suudella sitä edes kertaakaan ja silti en koskaan voinu unohtaa sitä</p><p></p><p>Jippii 🥂</p><p></p><p>Rakastan sitä mutta ei se mitään haittaa koska no, en saa tätä elämää muutenkaan kasaan joten.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 206546, member: 34"] Koko tän pitkän ajan oon ikävöiny sitä sillonkin kun oon kirjottanu siitä vähemmän kun nyt. Sydän on rikki biisu on tullu marraskuussa ja silloinkin mä ajattelin hoita kun mä katoin sen ekaa kertaa. Ajattelin kyllä muitakin. Mutta ajattelin silloinkin silti niin että hoi on niin suuri rakkaus että tää sopii hyvin siihen. Koska se tunne silloinkin oli jotain niin ihmeellistä koska se oli niin erityinen mulle, marraskuussakin, vaikka kaikkia muita ajattelinkin. Ja ajattelen edelleen vähän. Miks se on aina ollu erityinen mulle? Mitä tää on? Mua itkettää melkein 24/7 nytte koska mun kiintymys on ilmeisesti nii syvää. Se ei melkein sekunniksikaan lähde mun mielestä tällä hetkellä. Ei sillon mikään ihmekään että tapahtuu taas niin kun kävi lokakuussa että ajattelin sitä seksuaalisesti samalla tavalla kun nyt. Tai ainakin muistelisin et se oli silloinkin samankaltainen tunne. Ihan järkyttävä tunne tää on. Se on niin tärkee mulle mut mä en kyl jaksa uskoo et se on mun tuleva mies. Enkä mä ymmärrä sitäkään miksi mä ajattelen lapsia yms, tulevaisuutta, kaikkea, vaikka oon edelleen vela enkä todellisuudessa missään nimessä halua lapsia, mut mistä ihmeestä tollanen tunne oikein tulee. En tosiaankaan haluu lapsia enkä oo koskaan oikein halunnutkaan enkä koskaan tuu haluumaankaan, oon ihan rehellisesti vela mut mä en ymmärrä miks joskus mä ajattelen silleen nopee jtn sen tyyppistä vaikka mä en oikeesti sitä haluu mut miks se tekee näin. Vannon se on oikeesti ehkä sit kuitenkin elämäni rakkaus mut idk koska tää on helvettiä ja mä en tarvii sitä mut vittu mä en kestä enää elämää yleisesti ottaen ai että kun mulla on joka ikinen sekunti sitä ikävä. Mistä ihmeestä tämmöinen tulee vaikka en koskaan edes tajunnut että joku vois muka olla suurempi rakkaus ku Eunkwang? En vieläkään usko sitä. En usko sitä. Mä en... Must tuntuu et mä en voi ees..... Elää tai hengittää ilman sitä niinku kirjaimellisesti mitä tää on? No. Ehkä sit ku tätä on kestänyttä vuoden tjsp niin se alkaa lähtee pois mun mielestä. Näkis vaa. Mä itken. Mä en kestä ajatella sitä koko ajan lol mä niin rakastan sitä siis se vaan Mä Siis Ja en kestä tätä dysforiaa siis enää yhtään sekuntia mul on äärimmäisen paha olo ja tiedän et rakastuminen lisää ahdistusta joten ymmärrettävää mut aidosti kysyn minkä takia mun pitää olla just sitä sukupuolta mitä vihaan? Ja mun ainut lohtu on aina tyyliin hoi tässäkin asiassa jaaha Kyllä kannatti syntyä.... En saa elämäni miestä kirjaimellisesti ikinä ja itken sen perään varmaan vielä sen kuoleman jälkeenkin ja sillon mä vasta itkenkin ja se tietysti meni naimisiin jonkun toisen kanssa enkä saanu ikinä suudella sitä edes kertaakaan ja silti en koskaan voinu unohtaa sitä Jippii 🥂 Rakastan sitä mutta ei se mitään haittaa koska no, en saa tätä elämää muutenkaan kasaan joten. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
