Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 212387" data-attributes="member: 34"><p>"<strong>Neurodivergence and Trauma:</strong> Intense attachment to objects is sometimes found more frequently in neurodivergent individuals (such as those on the autism spectrum) or in those with histories of trauma, where objects are safer and more predictable than human relationships. "</p><p></p><p>"Abnormal or intense levels of affection for places and objects is a documented psychological experience, often involving the human tendency to anthropomorphize (attribute human traits to) inanimate things. While many people have sentimental attachments, extreme bonds can sometimes stem from deep-seated needs for security, stability, or comfort"</p><p></p><p>Minä. Mua ahdistaa niin paljon jos jotain söpöä heitetään roskiin. Siks mua ärsyttää että vaik jostain suklaan papereista tehdään söpöjä koska ne pitäs heittää roskiin yleensä. Siis tää ongelma on ollu vuosia, en vaan henkisesti kestä sitä. Tekisivät niistä edes sellasia tosi tylsiä täysin yksivärisiä ei mitään söpöä jne. Silti siin ois varmasti ongelma mut vähän lievempi. Oon toki monesti elämässäni heittäny jotain ruoka, karkki yms roskia roskiin, tai joku muu on heittänyt mun, mut yhä ne häiritsee, ne vanhatkin jutut. Koska mulle sellanen suklaan paperi tms voi olla sama asia ku joku pehmolelu melkeinpä, jos se on söpöä niin se on aika vaikee heittää pois. Melkein sama ku heittäsit jonku nallen roskiin. Tää on tosi vaikeeta enkä mä tiiä kuinka mä selviän tästä yleensäkään. Tietysti sit tulee aina muutki ongelmat siihen jotka tavallaa liittyy siihen mut on kuitenkin erillisiä. Jne. Et mul on vaikee ongelma tavallaan pakko-oireiden kanssa jotka ei välttämättä oo pakko-oireita, enkä tiedä mitä ne on. Tiedän vaan et mulle tulee pieniä ajatuksia joista en tiedä mitä mun ois pitänyt tehdä. </p><p></p><p>Sainpa uuden reseptinkin, brintellix. Josta tulee samanlaisia ajatuksia. Eihän toki tiedä miten se vahingoittaa kehoa, kuten transhoidotkin. Eikä myöskään tavallaan tiedä kun jos se aiheuttaa ESIMERKKINÄ vain: no mitä vaan, vaikka pahoinvointia. Ei se pahoinvointi ole itsessään kovin suuri ongelma välttämättä, ainoastaan oireet jotka siihen liittyy. Eli: että lääke aiheuttaa jonkun, jolloin se saattaa olla VÄÄRIN. ja toiseks, no, aika moni muukin asia. Eli kyllä ne ulottuu mihin tahansa asiaan. On sanomattakin selvää että elämä on mahdotonta jos on koko ajan paha olo. Ja tarkotan siis koko ajan. Koko ajan valveilla ollessa ainakin.</p><p></p><p>Brintellix voi tietysti lopettaa pahan olon, mutta se aiheuttaa samoja oireita kun kaikki muukin.</p><p></p><p>Myös: en tiedä kokonaisuudessaan onko tehty oikein, pelottaa. Kovasti.</p><p></p><p>Myös: haluaisin hammaslääkäriin koska kipu on aika kova.</p><p></p><p>Myös: kunpa elämä olisi varmasti oikein.</p><p></p><p>Myös: kunpa mun ei tarvisi heittää roskia roskikseen, jos heitän siitä tulee huono olo, jos en heitä siitä tulee huono olo koska miksi säästän valikoiden tietyt ja tiettyjä en. Tietysti kaikkea ei kylläkään voi säästää. Tai voi jos haluaa. Sehän se ongelma onkin: ei tiedä mitä pitää tehdä. Ja jos tekee jotain väärin, se on aika iso ongelma. Kyl brintellix houkuttelee aika paljon, mut. (Eikä mulla edes ole koko lääkettä kotona vielä)</p><p></p><p></p><p>Hammaslääkäri houkuttelis enemmän koska särky ei lähe edes hampaita pesemällä.</p><p></p><p>Mitä sillon tehään jos viisaudenhammasta särkee? Poistetaan viisaudenhammas. Eli enpä taida mennä.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 212387, member: 34"] "[B]Neurodivergence and Trauma:[/B] Intense attachment to objects is sometimes found more frequently in neurodivergent individuals (such as those on the autism spectrum) or in those with histories of trauma, where objects are safer and more predictable than human relationships. " "Abnormal or intense levels of affection for places and objects is a documented psychological experience, often involving the human tendency to anthropomorphize (attribute human traits to) inanimate things. While many people have sentimental attachments, extreme bonds can sometimes stem from deep-seated needs for security, stability, or comfort" Minä. Mua ahdistaa niin paljon jos jotain söpöä heitetään roskiin. Siks mua ärsyttää että vaik jostain suklaan papereista tehdään söpöjä koska ne pitäs heittää roskiin yleensä. Siis tää ongelma on ollu vuosia, en vaan henkisesti kestä sitä. Tekisivät niistä edes sellasia tosi tylsiä täysin yksivärisiä ei mitään söpöä jne. Silti siin ois varmasti ongelma mut vähän lievempi. Oon toki monesti elämässäni heittäny jotain ruoka, karkki yms roskia roskiin, tai joku muu on heittänyt mun, mut yhä ne häiritsee, ne vanhatkin jutut. Koska mulle sellanen suklaan paperi tms voi olla sama asia ku joku pehmolelu melkeinpä, jos se on söpöä niin se on aika vaikee heittää pois. Melkein sama ku heittäsit jonku nallen roskiin. Tää on tosi vaikeeta enkä mä tiiä kuinka mä selviän tästä yleensäkään. Tietysti sit tulee aina muutki ongelmat siihen jotka tavallaa liittyy siihen mut on kuitenkin erillisiä. Jne. Et mul on vaikee ongelma tavallaan pakko-oireiden kanssa jotka ei välttämättä oo pakko-oireita, enkä tiedä mitä ne on. Tiedän vaan et mulle tulee pieniä ajatuksia joista en tiedä mitä mun ois pitänyt tehdä. Sainpa uuden reseptinkin, brintellix. Josta tulee samanlaisia ajatuksia. Eihän toki tiedä miten se vahingoittaa kehoa, kuten transhoidotkin. Eikä myöskään tavallaan tiedä kun jos se aiheuttaa ESIMERKKINÄ vain: no mitä vaan, vaikka pahoinvointia. Ei se pahoinvointi ole itsessään kovin suuri ongelma välttämättä, ainoastaan oireet jotka siihen liittyy. Eli: että lääke aiheuttaa jonkun, jolloin se saattaa olla VÄÄRIN. ja toiseks, no, aika moni muukin asia. Eli kyllä ne ulottuu mihin tahansa asiaan. On sanomattakin selvää että elämä on mahdotonta jos on koko ajan paha olo. Ja tarkotan siis koko ajan. Koko ajan valveilla ollessa ainakin. Brintellix voi tietysti lopettaa pahan olon, mutta se aiheuttaa samoja oireita kun kaikki muukin. Myös: en tiedä kokonaisuudessaan onko tehty oikein, pelottaa. Kovasti. Myös: haluaisin hammaslääkäriin koska kipu on aika kova. Myös: kunpa elämä olisi varmasti oikein. Myös: kunpa mun ei tarvisi heittää roskia roskikseen, jos heitän siitä tulee huono olo, jos en heitä siitä tulee huono olo koska miksi säästän valikoiden tietyt ja tiettyjä en. Tietysti kaikkea ei kylläkään voi säästää. Tai voi jos haluaa. Sehän se ongelma onkin: ei tiedä mitä pitää tehdä. Ja jos tekee jotain väärin, se on aika iso ongelma. Kyl brintellix houkuttelee aika paljon, mut. (Eikä mulla edes ole koko lääkettä kotona vielä) Hammaslääkäri houkuttelis enemmän koska särky ei lähe edes hampaita pesemällä. Mitä sillon tehään jos viisaudenhammasta särkee? Poistetaan viisaudenhammas. Eli enpä taida mennä. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
