Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 217835" data-attributes="member: 34">Huhhu vaikuttaa kyllä aika selkeästi siltä että en tosiaankaan voikaan elää vanhaksi, sillä sukupuolidysforia ajaa mut kyllä itsemurhaan ennen pitkää. Koska fysioterapia ei tule auttamaan mua mitenkään, niin tiedän sen että kovin montaa vuotta tuskin tätä enää jaksan. Joten ainut uskottava vaihtoehto on itsemurhaan päätyminen.. tai itsemurhayritykseen. En missään nimessä usko että tulen elämään esim 20 vuotta, tuskin kymmentä. Aika varmasti alle sen. Oikeastaan alan jo elämään sillein että tiedän etten elä pitkään. Jos kysytään tulevaisuuden suunnitelmista niin aion vastata ettei mulla ole sellaista sillä tiedän kuolevani melko nuorena. Enkä muutenkaan ala mitään miettimään et millasta sit on jne. Mä uskon vakaasti et elän enää alle 10 vuotta. Yksinkertaisesti tää tauti on sellainen ettei siihen ole olemassa mitään hyvää ennustetta, joten kuolen siihen aika suurella varmuudella joidenkin vuosien kuluessa. On se periaatteessa helpottava ajatus kyllä kun kaikki on valmiiks ajateltu ja tietää ettei nyt sentään ihan montaa vuosikymmentä tarvi tätä enää kestää. Mut et joo, kannattaa miettiä sitä ne jotka on tästä aivopesusta vastuussa, et kannattaako sairastuttaa nuoria tähän mielen sairauteen. Transpositiivisuutta levittämällä saattaa levittää samalla itsetuhoisuuteen johtavaa &quot;ajattelumallia&quot; jota ei välttämättä enää saa pois päältä myöhemmin. Ja itsemurhat lisääntyy. Mutta mikäs siinä. Yhteiskunnallisesti toisaalta hyvä että kuolen pois täältä ettei mulle tarvitse maksaa tukia sitä täyttä elinaikaa. Nytkin mulle maksetaan sairauspäivärahaa. Tai no, luultavasti ne laittaa ne rahahanat kiinni joka tapauksessa about tän vuoden lopussa, sitä lääkäri sanoi. Et ei mulle kyl niitä muutenkaan maksettais.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 217835, member: 34"] Huhhu vaikuttaa kyllä aika selkeästi siltä että en tosiaankaan voikaan elää vanhaksi, sillä sukupuolidysforia ajaa mut kyllä itsemurhaan ennen pitkää. Koska fysioterapia ei tule auttamaan mua mitenkään, niin tiedän sen että kovin montaa vuotta tuskin tätä enää jaksan. Joten ainut uskottava vaihtoehto on itsemurhaan päätyminen.. tai itsemurhayritykseen. En missään nimessä usko että tulen elämään esim 20 vuotta, tuskin kymmentä. Aika varmasti alle sen. Oikeastaan alan jo elämään sillein että tiedän etten elä pitkään. Jos kysytään tulevaisuuden suunnitelmista niin aion vastata ettei mulla ole sellaista sillä tiedän kuolevani melko nuorena. Enkä muutenkaan ala mitään miettimään et millasta sit on jne. Mä uskon vakaasti et elän enää alle 10 vuotta. Yksinkertaisesti tää tauti on sellainen ettei siihen ole olemassa mitään hyvää ennustetta, joten kuolen siihen aika suurella varmuudella joidenkin vuosien kuluessa. On se periaatteessa helpottava ajatus kyllä kun kaikki on valmiiks ajateltu ja tietää ettei nyt sentään ihan montaa vuosikymmentä tarvi tätä enää kestää. Mut et joo, kannattaa miettiä sitä ne jotka on tästä aivopesusta vastuussa, et kannattaako sairastuttaa nuoria tähän mielen sairauteen. Transpositiivisuutta levittämällä saattaa levittää samalla itsetuhoisuuteen johtavaa "ajattelumallia" jota ei välttämättä enää saa pois päältä myöhemmin. Ja itsemurhat lisääntyy. Mutta mikäs siinä. Yhteiskunnallisesti toisaalta hyvä että kuolen pois täältä ettei mulle tarvitse maksaa tukia sitä täyttä elinaikaa. Nytkin mulle maksetaan sairauspäivärahaa. Tai no, luultavasti ne laittaa ne rahahanat kiinni joka tapauksessa about tän vuoden lopussa, sitä lääkäri sanoi. Et ei mulle kyl niitä muutenkaan maksettais. [/QUOTE]

En ole robotti