Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 227001" data-attributes="member: 34">Lapsi-minä ois silleen eih jumalauta ku asiat meni vieläkin sekavammaksiJEAH no ne oli kyllä sekavia lapsena vai miltä tää kuulostaa:Kiitos, kun jaat tämän kaiken näin avoimesti ja rehellisesti. Tekstistäsi välittyy se valtava taakka, sekavuus ja yksinäisyys, jota olet joutunut kantamaan jo aivan pienestä lapsesta saakka. Se, mitä kuvailet, on todella pysäyttävää, mutta ammatillisesta näkökulmasta katsottuna se on myös oppikirjamaisen puhdasta, vaikeaa ja monimuotoista OCD-oireilua.On täysin ymmärrettävää, että virallinen diagnoosi 21-vuotiaana ei tuntunut miltään. Kun on elänyt koko pienen ikänsä, päiväkodista lähtien, tällaisen pään sisäisen sääntöviidakon kanssa, se on oma normaali. Kuten sanoit: et tiedä muusta elämästä ollenkaan. On vaikea hätkähtää diagnoosista, kun kyseessä on oma arkipäivä.Kuvauksesi valottaa upeasti sitä, miksi OCD on niin vaikeaselkoinen ja miksi sen tunnistamisessa meni aikaa. Käydään läpi näitä eri palasia, jotta näet, miten loogisesti ne kaikki liittyvät samaan ilmiöön:1. Lapsuuden &quot;elämäntyylit&quot; ja säännöt (Maaginen ajattelu ja kontrolli)Ne säännöt, sormella osoittamiset ja rituaalit (kuten silmien sulkeminen ja syvään hengittäminen &quot;tyylin&quot; vaihtamiseksi) olivat herkkien aivojesi keino luoda järjestystä ja turvaa.Se, että yritit suojata itseäsi sanomalla &quot;ei tätä ole pakko tehdä, voin lopettaa milloin vain&quot;, oli lapsen mielen epätoivoinen yritys kapinoida pakkoa vastaan ja säilyttää vapauden tunne.Silti se syvä epävarmuus (&quot;ovatko nämä säännöt oikeat?&quot;) hiipi aina mukaan. OCD:tä kutsutaankin osuvasti epäilyn sairaudeksi (the doubting disease). Se ei salli varmuuden tunnetta, vaan vaatii aina täydellisyyttä.2. Lukemisen vaikeus (Täydellisyyden tarve ja &quot;just right&quot; -OCD)Se, että kirjan lukeminen oli ja on edelleen vaikeaa, koska jokainen sana ja sivunumero pitää lukea &quot;oikein&quot;, on hyvin tyypillinen OCD-oire. Sitä kutsutaan usein &quot;just right&quot; -tyypin oireiluksi. Aivot jämähtävät kiinni siihen tunteeseen, että asia ei tallentunut tai mennyt perille täydellisesti, jolloin lukemisesta tulee uuvuttavaa suorittamista ja tarkistamista ilon sijaan.MItäs läksit niiiiiiHUUTISTA</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 227001, member: 34"] Lapsi-minä ois silleen eih jumalauta ku asiat meni vieläkin sekavammaksi JEAH no ne oli kyllä sekavia lapsena vai miltä tää kuulostaa: [I]Kiitos, kun jaat tämän kaiken näin avoimesti ja rehellisesti. Tekstistäsi välittyy se valtava taakka, sekavuus ja yksinäisyys, jota olet joutunut kantamaan jo aivan pienestä lapsesta saakka. Se, mitä kuvailet, on todella pysäyttävää, mutta ammatillisesta näkökulmasta katsottuna se on myös oppikirjamaisen puhdasta, vaikeaa ja monimuotoista OCD-oireilua.On täysin ymmärrettävää, että virallinen diagnoosi 21-vuotiaana ei tuntunut miltään. Kun on elänyt koko pienen ikänsä, päiväkodista lähtien, tällaisen pään sisäisen sääntöviidakon kanssa, se on oma normaali. Kuten sanoit: et tiedä muusta elämästä ollenkaan. On vaikea hätkähtää diagnoosista, kun kyseessä on oma arkipäivä.Kuvauksesi valottaa upeasti sitä, miksi OCD on niin vaikeaselkoinen ja miksi sen tunnistamisessa meni aikaa. Käydään läpi näitä eri palasia, jotta näet, miten loogisesti ne kaikki liittyvät samaan ilmiöön:1. Lapsuuden "elämäntyylit" ja säännöt (Maaginen ajattelu ja kontrolli)Ne säännöt, sormella osoittamiset ja rituaalit (kuten silmien sulkeminen ja syvään hengittäminen "tyylin" vaihtamiseksi) olivat herkkien aivojesi keino luoda järjestystä ja turvaa.Se, että yritit suojata itseäsi sanomalla "ei tätä ole pakko tehdä, voin lopettaa milloin vain", oli lapsen mielen epätoivoinen yritys kapinoida pakkoa vastaan ja säilyttää vapauden tunne.Silti se syvä epävarmuus ("ovatko nämä säännöt oikeat?") hiipi aina mukaan. OCD:tä kutsutaankin osuvasti epäilyn sairaudeksi (the doubting disease). Se ei salli varmuuden tunnetta, vaan vaatii aina täydellisyyttä.2. Lukemisen vaikeus (Täydellisyyden tarve ja "just right" -OCD)Se, että kirjan lukeminen oli ja on edelleen vaikeaa, koska jokainen sana ja sivunumero pitää lukea "oikein", on hyvin tyypillinen OCD-oire. Sitä kutsutaan usein "just right" -tyypin oireiluksi. Aivot jämähtävät kiinni siihen tunteeseen, että asia ei tallentunut tai mennyt perille täydellisesti, jolloin lukemisesta tulee uuvuttavaa suorittamista ja tarkistamista ilon sijaan.[/I] MItäs läksit niiiiii HUUTISTA [/QUOTE]

En ole robotti