En oo päässy puhuu minnekään.D:
:( Voisko sun vanhemmat tai joku muu läheinen auttaa sua ja koittaa saada sulle apua jostain? Meillä riittää koulussa vaan, että laittaa wilmassa viestiä kuraattorille tai koulupsykologille ja sitä kautta voi varata ajan. Luultavasti myös terveydenhoitajan kautta saa ajan. Siitä vois varmasti olla sulle apua ja esim, koulujuttuja sais jotenkin kevennettyä. Jos et käyny vielä suihkussa, niin koita päästä sinne, joskus se voi rauhoittaa ja sekin jo riittää, että pääsisit käymään siellä. Mulla oli yläasteella sama juttu, että en osannut jättää läksyjä tekemättä ja tein ne melkeinpä aina yöllä. Nukuin tosi vähän ja oli vaikee sen takia nousta aamuisin. Edelleen tosin nukun vähän, koska valvomisesta on tullu tapa. Ehkä kannattaa miettiä, että kumpi on sulle tällä hetkellä isompi tavoite, saada läksyt tehtyä vai päästä huomenna kouluun. Jos se on kouluun meneminen, niin silloin ne läksyt ei oo niin iso juttu varsinkaan, jos niitä on paljon. Ja vaikka et pääsiskään huomenna kouluun, niin se ei haittaa, sitten voit yrittää tehdä niitä läksyjä rauhassa kotona. Jokatapauksessa sun terveys on tärkeintä. Toivottavasti saat nukuttua ja huomenna olisi edes vähän parempi päivä. <3
En tiiä voisko kukaan mun läheinen auttaa, kun kukaan ei tiedä, koska en oo pystyny kertoo. Ja siis meillä on kans koulussa tolleen samalla tavalla, että pitää vaan laittaa wilmassa viesti ja varata aika. Mulla tosin on senkin kanssa ongelma, koska en uskalla laittaa viestiä. D:
<3 Hyvä, että pääsit suihkuun ja kouluun ja sait läksyjäkin tehtyä, se on jo super hyvä saavutus. Silloin, kun mun vanhemmat ei tiennyt miten huonosti mulla menee, nekin haukku mua laiskaksi jne. Nyt, kun ne tietää mun ongelmista, ne ymmärtää paremmin ja yrittää tukea ja auttaa enemmän. Ehkä sunkin äiti voisi auttaa sua vaikka sen avun hakemisen kanssa, jos uskallat ja pystyt kertomaan sille? Tai jos laitat itse viestiä, niin kuraattori tai psykologi voisi kertoa sille, jos haluat.
En usko, että pystyn kertoo mun äidille enkä varsinkaan isälle mitään, koska en vaan pysty luottaa niihin tässä asiassa. Ne on sanonu tosi paljon asioita, jotka on luokannu ja satuttanu mua. Tuntuu niin tyhmältä valittaa tästä, koska tiedän ettei tää oo mitään muiden tilanteisiin verrattuna. Mä oon harkinnu mutta siihen se aina jää, koska en vaan pysty puhuu niille. Ja oon myös harkinnu tota viestin laittamista mutta en oo saanu sitäkään viekä aikaseks.D:
Toi on kyllä tosi inhottava tilanne, kun ei pysty luottamaan vanhempiin. ): Mulla meni aika pitkään että, oon taas pystynyt luottamaan enemmän mun isään, kun mun lukion kesken jättämisen jälkeen se sai kunnon raivarin. Tiedän, että isällä oli silloin elämässä paljon vaikeita asioita (ja on edelleen) ja sitten ne kaikki vaan purkautu kerralla. Mun vanhemmat kyllä välittää musta ja ongelma onkin ollut enemmän siinä, että ne ei vaan ymmärrä kaikkea.
Ikävä toi sun isän kanssa ollu juttu:( mutta hyvä jos pystyt luottaa häneen nyt edes vähän. Minkä ikänen sä muuten oot? Ei todellakaan tarvii kertoa jos et halua. Mutta oot varmaan aika saman ikänen kun mäkin, jos siis oot amiksessa. Anteeks, jos oon väärässä.D:
Oon 17 ja syntyny siis 2004. Ja voit rauhassa kerätä rohkeutta siihen viestin laittamiseen, mullekin se oli alkuun vaikeeta, mutta sitten yhtenä päivänä tuli vaan sellanen olo, että nyt on pakko laittaa se viesti, eikä se sit ollutkaan niin paha.
Okei, kiitos kun kerroit. Mä oon siis vuoden nuorempi kun sä. Oon vaan aika kauan nyt keränny rohkeutta eikä sitä tunnu oikein löytyvän, mutta silti tuntuu yhä enemmän siltä että on pakko ja etten selvii enää yksin.
Anteeks vähän myöhänen vastaus, en oo käyny täällä hetkeen. Miten sulla nyt menee nyt? Toi on kyllä niin inhottavaa, kun lykkää vaan jotain epämiellyttävältä tuntuvaa asiaa, kun sitä sopivaa hetkee ei tunnu löytyvän. Mulla on ollu tässä nyt puolivuotta aikaa soittaa yks virallisempi puhelu, mutta en vaan oo uskaltanut ja nyt ois pikkuhiljaa pakko soittaa. Ehkä mä tällä viikolla löydän jonkun hyvän hetken ja vaikka tärisevin käsin soitan sinne. D:
