Opiskelu Hävettää mennä huomenna kouluun

[PinkkiHuppari]

Mä en tosiaan oo nukkunut viimeaikoina kovin hyvin ja sen takia en oo pystynyt käymään koulussa normaalisti. Välillä musta tuntuu, että mulla ei oo vaan tarpeeksi itsekuria mennä ajoissa nukkumaan ja välillä taas tuntuu, että valvominen johtuu jostain muusta. Tänään äiti oli mukana, kun keskusteltiin näistä asioista opettajan kanssa ja vaikka kuinka yritin olla itkemättä, niin lopulta itkin melkeen koko sen ajan, enkä pystynyt hengittämään normaalisti. Opettaja puhu jotenkin syyllistävästi ja äitikin oli vaan sitä mieltä, että syy valvomiseen on puhelimessa ja nyt musta tuntuu, että oon täysin epäonnistunut ja huono ihminen. Toi keskustelu ei yhtään auttanut siihen, että mun pitäisi huomenna raahata itteni sinne ja olla täysin normaali, kun oon edellisenä päivänä itkeny näiden kahden opettajan edessä, enkä oo pystynyt, kun tuijottamaan pöytää.
Olisin toivonut, että he olisivat nähneet sen, että oon oikeasti yrittänyt, kun viimeviikolla olin paljon enemmän pois ja nyt oon pystynyt tsemppaamaan itteni jo paljon useemmin kouluun ja uskon, että suunta olisi ollut vain ylös päin. Mun mieliala oli tähän asti pääasiassa hyvä, mutta sen opettajan tapa puhua ja olla näkemättä mitään hyvää sai mut vaan ajattelemaan, että mulla ei olisi enää mitään toivoa. Kyllä hän siihen väliin aina jotain vähän positiivisempaa sanoi, mutta se ei rehellisesti sanottuna lohduttanut paljoa mitään.

Mä tiedostan omat ongelmani tosi hyvin ja osittain tiedän nyt niiden syyt. Mä tiedän, että mulla on jonkin verran puhelinriippuvuutta ja uskon, että se on seurausta mun yksinäisyydestä. Vähän aikaa sitten tajusin, että mun uniongelmat alkoi ala-asteella, kun jäin ulkopuoliseksi koulussa ja murehdin niitä asioita aina öisin, jonka seurauksena en saanut nukuttua ja nukkumaan menosta tuli jotenkin ahdistavaa, kun näin, kuinka aika vaan kuluu, mutta en nukahda. Mun tarvisi löytää joku syy, miksi en olisi vaan puhelimella, mutta mulla ei tällä hetkellä oikein ole sellaista. Nään itteni vaan istumassa huoneen lattialla yksin tekemättä mitään ja tajuamassa kuinka yksinäinen oon ja se ei oikein houkuttele, vaikka olisihan sillä varmasti jotain positiivisiakin seurauksia. En myöskään uskalla tutustua muihin ihmisiin, koska en koe ansaitsevani ystäviä ja uskon, että olisin huono kaveri, koska sellainen mä olen aina ollut. Mä en tiedä miten ja miksi mun kaikki kaverisuhteet päättyi, tuntuu, että itse vaan kävelin jossain kohtaa pois heidän luotaan ja en uskaltanut enää kääntyä takaisin, koska se olisi tuntunut itsekkäältä, itsehän mä kuitenki lähdin. Tuntuu, että oon ollut tässä samassa umpikujassa jo pitkään, enkä tiedä ulospääsyä, koska takaisin päin en voi palata tai en ainakaan tiedä minne palaisin. Opettaja ehkä ajatteli, että toi keskustelu ja ne tosi suoraan lausutut totuudet olisivat jotenkin toimineet jonkinlaisena tilanteen laukaisevana tekijänä. No, ehkä nyt en enää uskalla jäädä edes puolikuolleena kotiin ja kärvistelen nää kolme vuotta vaikka pää kainalossa, mutta mitään muuta apua tuosta keskustelusta ei ollut, koska se, että menen kouluun ei tee mun oloa pohjimmiltaan paremmaksi, ehkä pintapuolisesti, mutta sisimmissäni mulla on näköjään edelleen vaan tää sama yksinäinen ja epävarma minä.

Ja nyt vaan hävettää ja ahdistaa mennä huomenna sinne.

Tää olisi ehkä sittenkin kuulunut johonkin toiseen kategoriaan, ja anteeksi tällänen romaani taas pitkästä aikaa. :D

 

[badassbish]

Mun psykan ope on pari kertaa sanonu seuraavan, tosi viisaan jutun: "Jos aikuinen uupuu töissä, vika on työpaikassa ja haetaan apua monilta eri ammattilaisilta. Jos nuori uupuu koulussa, vika on nuoressa ja käsketään vähentää nettiaikaa". On tyypillistä syyttää itteensä tollases tilantees, mut sun ongelmat ei oo sun vika - ei edes se puhelinaddiktio

Tajuun että sua hävettää ja ahistaa, koska toi on ollu ihan kauhee tilanne. On ihan normaalii, että toi aiheuttaa negatiivisii tunteita, oli sit taustal ongelmii tai ei. Kuitenkin jokasen, joka on ns. täysjärkinen, pitäis tajuta että tollases tilantees itkeminen on merkki jostai vaikeemmasta. Ittelle psykologi on sanonu, että tunteiden säätely voi väsymyksen takii olla vaikeeta ja siks itkeminen tapahtuu kun tapahtuu, pääasias just hankalis tilanteis

Onks mitään, mikä vois edes vähän helpottaa? Ei tarvii tulle hyvä olo, jos se ei millään onnistu, vaan iha tosi pieni helpotus ois hyväks. Muista, ettei kukaan muu aattele susta yhtä pahasti kun sä ite, vaikka siltä voi helposti tuntuukkin

//edit: en siis alus tarkota sitä, että sä oisit nimenoma uupunu (en tiiä tilannettas), vaan sitä, miten epäreilusti nuoriin suhtaudutaan

 

[irwikissa]

Joo no siis en ihan kokonaan lukenu mut tähän itkemiseen voisin nyt sanoa sen että kokemusta on, voin samaistua ja ehkä toivottavasti tarjota vähän vertaistukeakin.

Olen itkenyt opon, ro:n, erityisopen ja kuraattorin kanssa yhteisessä opiskelijahuollon palaverissa. Lähtenyt sen jälkeen kotiin ja itkenyt yhtä soittoa 2,5h, bussimatka mukaan lukien. Olen itkenyt ekat kerrat psykalla/kuraattorilla. Kävin viimevuonna lukuvuoden vikana päivänä luokassa 10min itkemässä kunnes karkasin paikalta vessaan koko kevätjuhlan ajaksi. Kaikista noista on selvitty, ei ne opettajat kieroon katso, itkeminen on ihan fine:)

 

[PinkkiHuppari]

Mun psykan ope on pari kertaa sanonu seuraavan, tosi viisaan jutun: "Jos aikuinen uupuu töissä, vika on työpaikassa ja haetaan apua monilta eri ammattilaisilta. Jos nuori uupuu koulussa, vika on nuoressa ja käsketään vähentää nettiaikaa". On tyypillistä syyttää itteensä tollases tilantees, mut sun ongelmat ei oo sun vika - ei edes se puhelinaddiktio

Tajuun että sua hävettää ja ahistaa, koska toi on ollu ihan kauhee tilanne. On ihan normaalii, että toi aiheuttaa negatiivisii tunteita, oli sit taustal ongelmii tai ei. Kuitenkin jokasen, joka on ns. täysjärkinen, pitäis tajuta että tollases tilantees itkeminen on merkki jostai vaikeemmasta. Ittelle psykologi on sanonu, että tunteiden säätely voi väsymyksen takii olla vaikeeta ja siks itkeminen tapahtuu kun tapahtuu, pääasias just hankalis tilanteis

Onks mitään, mikä vois edes vähän helpottaa? Ei tarvii tulle hyvä olo, jos se ei millään onnistu, vaan iha tosi pieni helpotus ois hyväks. Muista, ettei kukaan muu aattele susta yhtä pahasti kun sä ite, vaikka siltä voi helposti tuntuukkin

//edit: en siis alus tarkota sitä, että sä oisit nimenoma uupunu (en tiiä tilannettas), vaan sitä, miten epäreilusti nuoriin suhtaudutaan

Kiitos<3 Toi on kyllä totta, että opiskelijoihin

Mun psykan ope on pari kertaa sanonu seuraavan, tosi viisaan jutun: "Jos aikuinen uupuu töissä, vika on työpaikassa ja haetaan apua monilta eri ammattilaisilta. Jos nuori uupuu koulussa, vika on nuoressa ja käsketään vähentää nettiaikaa". On tyypillistä syyttää itteensä tollases tilantees, mut sun ongelmat ei oo sun vika - ei edes se puhelinaddiktio

Tajuun että sua hävettää ja ahistaa, koska toi on ollu ihan kauhee tilanne. On ihan normaalii, että toi aiheuttaa negatiivisii tunteita, oli sit taustal ongelmii tai ei. Kuitenkin jokasen, joka on ns. täysjärkinen, pitäis tajuta että tollases tilantees itkeminen on merkki jostai vaikeemmasta. Ittelle psykologi on sanonu, että tunteiden säätely voi väsymyksen takii olla vaikeeta ja siks itkeminen tapahtuu kun tapahtuu, pääasias just hankalis tilanteis

Onks mitään, mikä vois edes vähän helpottaa? Ei tarvii tulle hyvä olo, jos se ei millään onnistu, vaan iha tosi pieni helpotus ois hyväks. Muista, ettei kukaan muu aattele susta yhtä pahasti kun sä ite, vaikka siltä voi helposti tuntuukkin

//edit: en siis alus tarkota sitä, että sä oisit nimenoma uupunu (en tiiä tilannettas), vaan sitä, miten epäreilusti nuoriin suhtaudutaan

Kiitos<3 toi on kyllä totta, että usein opiskelijoiden (tai heihin ylipäätään) uupumukseen ei suhtauduta kovin ymmärtäväisesti.

En oikein tiedä mikä tähän voisi auttaa. /: Yritän nyt ainakin käydä siellä koulussa ja ensviikolla mun pitäsi päästä käymään myös kuraattorilla, ehkä sieltä saisi jotain apua. En kyllä odota huomista kovin innolla, onneksi on aika lyhyt päivä. ':D

 

[PinkkiHuppari]

Joo no siis en ihan kokonaan lukenu mut tähän itkemiseen voisin nyt sanoa sen että kokemusta on, voin samaistua ja ehkä toivottavasti tarjota vähän vertaistukeakin.

Olen itkenyt opon, ro:n, erityisopen ja kuraattorin kanssa yhteisessä opiskelijahuollon palaverissa. Lähtenyt sen jälkeen kotiin ja itkenyt yhtä soittoa 2,5h, bussimatka mukaan lukien. Olen itkenyt ekat kerrat psykalla/kuraattorilla. Kävin viimevuonna lukuvuoden vikana päivänä luokassa 10min itkemässä kunnes karkasin paikalta vessaan koko kevätjuhlan ajaksi. Kaikista noista on selvitty, ei ne opettajat kieroon katso, itkeminen on ihan fine:)

Kiitos <3 Ja voi ei, ei oo varmasti kovin kivaa itkeä montaa tuntia putkeen. ): Munkin täytyi käydä tänään välissä vessassa, koska en meinannut saada kunnolla henkeä ja oli pakko rauhoittua vähän. Oon aika herkkä, mutta viime vuodet oon jotenkin onnistunut pidättämään itkua vaikeissakin tilanteissa, tänään se ei vaan jostain syystä onnistunut ja ehkä siksi hävetti niin paljon, vaikka se onkin totta, että itkeminen on ihan fine. :)

 

[irwikissa]

Kiitos <3 Ja voi ei, ei oo varmasti kovin kivaa itkeä montaa tuntia putkeen. ): Munkin täytyi käydä tänään välissä vessassa, koska en meinannut saada kunnolla henkeä ja oli pakko rauhoittua vähän. Oon aika herkkä, mutta viime vuodet oon jotenkin onnistunut pidättämään itkua vaikeissakin tilanteissa, tänään se ei vaan jostain syystä onnistunut ja ehkä siksi hävetti niin paljon, vaikka se onkin totta, että itkeminen on ihan fine. :)

Toivottavasti toi helpottaa vielä<3