Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 35018" data-attributes="member: 34"><p>Just ku luulin etten enää itkis ni kuuntelin erään kappaleen ja itkin varmaan enemmän kun aikasemmin jopa. Ihan hullu kyyneleiden tulva vaa yhtäkkii. Joko tää ny koht alkas loppumaan. Mä haluun oikeest nukkuu mut yritä ny sit nukkua ku ei pysty muuta ku itkee. Et kiitti vaan vitusti siitä niille keille kiitos kuuluu :) en sano että kaikki mun ongelmat johtuu muista ihmisistä mutta moni. Ainakin kaikki tämä mitä nyt itken. Koska itken kaikkea sitä mitä oon saanu kuulla vuodesta toiseen. Tuntuu ettei mitään hyvää koskaan tai ainakin enemmän kaikkee paskaa kuin positiivisii juttui. En ymmärrä mikä vittu joillain on hätänä et ne ei tajuu miten paljon niiden kommentit sattuu. En mä pysty nouseen täält. Välillä pystyn olla sillee jaa iha sama. mut kyl mä aina putoon kuitenkin takas sinne samaan kuoppaan. Oon yrittänyt niin vitun kauan mut en varmaan koskaan tuu rakastaa itteeni. En tiedä vittu koska tää loppuu? Kuinka vitun säälittävää on velloo siin paskas olos ja oikeasti uskoa siihen että on ihan vitun ällöttävä kaikin tavoin? Mut miten sä pakotat ittes uskomaan et oot yhtä hyvä ku muut? En mä oo, on se jo huomattu. Jos olisin yhtä hyvä ku muut ni en ois varmaan saanu noin paljon vihaa kaikilt ihmisilt. Jopa mun kaverit saa mut oikeesti tuntee että tää ei oo okei. Ehkä mun ei pitäs ottaa sitä niin kirjaimellisesti mut yks mun frendi välil sanoo jos tykkään jostain nuoresta et "no toi on hyväksyttävä kohde" ja oikeest tunnen niin vahvasti sen et osa näist on iha hyväksyttävii ehk mut osa ei ja sillon mun on väärin tykätä niistä. Mä tiedän etten sais ottaa sitä kirjaimellisesti mut kun mulle vaan tulee semmonen olo siitä että se on oikeest väärin jos mun kaveritki sanoo niin. En tiedä ehkä ne vaa vitsailee emmä vittu tiiä enää mitään. Mut ihan sama vaikka joku sanois mulle et kelpaan sellasena ku oon, kosk ei se enää mitään taida auttaa. Vihaan itteeni ja sillä selvä. Vaikee päästä pois siitä. Mua oikeest vituttaa se et jos en ois tämmönen ni mul ois varmaan paljon parempi olo nyt. Jos oisin sellanen ku muut ni mun ei tarvis vihata itteeni. Toisaalta ihmiset keksii kenestä tahansa paskaa sanottavaa vaikka se olis kuinka tavallinen tahansa eikä yhtään outo, mut silti mä vaan... Mä en ymmärrä mikä vittu siinä on niin vaikeeta. Emmä jaksa pyytää keltää anteeks vittu enää ikinä. Emmä jaksa kuluttaa energiaa siihen et yritän muuttaa itteeni ja estää mun tunteita jotenki, ei se ees toimi. Mut en osaa lopettaa sitä asioiden kieltämistä. Tai en mä tiedä vittu mitä se on, siis sitä kun oon silleen "ok lopeta heti sul ei oo mitään oikeutta olla tommonen, et voi todellakaan tuntee noin, ei sul oo mitään lupaa siihen". Tiedän et kuulostaa järjettömält mut en osaa ajatella muuta. Must vaa rehellisesti tuntuu silt et mul ei oo mitään vitun oikeutta tuntea niin ku tunnen. Ettei mul oo mitään vitun oikeutta olla oma itteni. Kyllähän mä tiedän että se kuulostaa järjettömältä mut mä en saa sitä tunnetta pois vaikka teen mitä. Ja joka kerta. Joka vitun kerta. Kun nään yhenki negatiivisen kommentin esim youtubes ni se vaa pahentaa kaikkee. Se vaan saa mut ajattelee enemmän ja enemmän et noniin, vaikka teen mitä ni kaikki vihaa mua joka tapauksessa. Oikeesti haluun vaa sulkeutuu pois täst maailmast, en haluu puhuu kellekää. Tuntuu silt ettei kukaan koskaan voi hyväksyä mua tai suhtautua muhun normaalisti. Nojoo ihan sama. Ehkä mä vaa yritän nukkua vaikka kuinka itkis ehkä mä jossain vaiheessa nukahan kuitenki. Sitä paitsi ainakin se itkeminen taukos hetkeks jos ei muuta joten ehkä tää nukkuminen onnistuu kohta.. on vaa iha hirvee nälkä ja jano mut en jaksa syödä.</p></blockquote><p></p>

En ole robotti