Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Kirjallisuus & tarinat
Haluaisiko joku lukaista tai arvostella tän mun tekstinpätkän?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Koreahullu" data-source="post: 12585" data-attributes="member: 8"><p>Kiitos. Kirjoitin tarinasi pohjalta omani. En osaa arvostella sun tarinaa, mut voit vertailla sitä mun versioon. En kyllä itsekään ole mikään ammattikirjoittaja.</p><p></p><p>ENSIMMÄINEN LUKU</p><p></p><p>Öögailin pimeässä vasemmalta oikealle kuin majakka, kunnes huomioni kiinnittyi Tampereen Tornia inspiroineeseen elementtitaloon. Tämä suomalaisen insinöörin kolmikerroksinen opinnäytetyö toivotti vuokrakämppää etsivät nistit tervetulleeksi likaisella väritysellään.</p><p></p><p>Meikäläinen oli parin sienen voimin trippaillu jonneki skutsii ja tämän tajuaminen sai ihoni kananlihalle. Miksi vitussa juoksen jonkun paskan värisen kerrostalon pihalla ympyrää ja vielä alasti?</p><p></p><p>Vittu että olin sekaisin. Mua hiuko, eikä mulla ollu yhtään sieniä messis – eihän mulla ollu housujakaan. Nakujuoksu paukkupakkasessa ei oo ollu mun parhaimpii idiksii. Aloin funtsii itselleni suojaa, eikä mieleeni tullut muuta kuin yrittää mennä tuohon rumaan kerrostaloon.</p><p></p><p>Spurttasin kerrostalon ovelle, mut epäröin mun suunnitelmaa hetken. Oon mä hullu, mut en niin hullu, et menisin jonkun tuntemattoman kotiin perse paljaana. Mut mitä muuta tällaisessa tilanteessa vois tehdä? Ei auttanu muu ku valita joku asunto ovipuhelimesta. Valitsin onnennumeroni: asunto numero 13.</p><p></p><p></p><p>TOINEN LUKU</p><p></p><p>Ensimmäiseen soittooni ei vastattu – ehkä kolmetoista on oikeasti huonoa onnea tuottava numero. Soitin myös hänen naapureille, muttei hekään vastanneet ovipuhelimeen. Tajusin oikeasti seisovani paskan värisen kerrostalon edessä ilman vaatteita. Mua palelsi ja aloin panikoida. Sain kuningasidean alkaa juosta kerrostalon nurmella pitääkseni itseni lämpimänä.</p><p></p><p>– KUKA VITTU SOITTI TÄHÄN AIKAAN YÖSTÄ? SAAT TURPAAN PERKELE!</p><p></p><p>Ei vittu. Olin onnistunut soittamaan puoliksi kaljulle kaljamahaiselle kääpiölle, joka katsoi mua nyt parvekkeeltaan viinapullo kädessään.</p><p></p><p>– SAARA? OOKS SÄ SAARA? EI SAATANA, TYTTÄRENI SAARA?!</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Koreahullu, post: 12585, member: 8"] Kiitos. Kirjoitin tarinasi pohjalta omani. En osaa arvostella sun tarinaa, mut voit vertailla sitä mun versioon. En kyllä itsekään ole mikään ammattikirjoittaja. ENSIMMÄINEN LUKU Öögailin pimeässä vasemmalta oikealle kuin majakka, kunnes huomioni kiinnittyi Tampereen Tornia inspiroineeseen elementtitaloon. Tämä suomalaisen insinöörin kolmikerroksinen opinnäytetyö toivotti vuokrakämppää etsivät nistit tervetulleeksi likaisella väritysellään. Meikäläinen oli parin sienen voimin trippaillu jonneki skutsii ja tämän tajuaminen sai ihoni kananlihalle. Miksi vitussa juoksen jonkun paskan värisen kerrostalon pihalla ympyrää ja vielä alasti? Vittu että olin sekaisin. Mua hiuko, eikä mulla ollu yhtään sieniä messis – eihän mulla ollu housujakaan. Nakujuoksu paukkupakkasessa ei oo ollu mun parhaimpii idiksii. Aloin funtsii itselleni suojaa, eikä mieleeni tullut muuta kuin yrittää mennä tuohon rumaan kerrostaloon. Spurttasin kerrostalon ovelle, mut epäröin mun suunnitelmaa hetken. Oon mä hullu, mut en niin hullu, et menisin jonkun tuntemattoman kotiin perse paljaana. Mut mitä muuta tällaisessa tilanteessa vois tehdä? Ei auttanu muu ku valita joku asunto ovipuhelimesta. Valitsin onnennumeroni: asunto numero 13. TOINEN LUKU Ensimmäiseen soittooni ei vastattu – ehkä kolmetoista on oikeasti huonoa onnea tuottava numero. Soitin myös hänen naapureille, muttei hekään vastanneet ovipuhelimeen. Tajusin oikeasti seisovani paskan värisen kerrostalon edessä ilman vaatteita. Mua palelsi ja aloin panikoida. Sain kuningasidean alkaa juosta kerrostalon nurmella pitääkseni itseni lämpimänä. – KUKA VITTU SOITTI TÄHÄN AIKAAN YÖSTÄ? SAAT TURPAAN PERKELE! Ei vittu. Olin onnistunut soittamaan puoliksi kaljulle kaljamahaiselle kääpiölle, joka katsoi mua nyt parvekkeeltaan viinapullo kädessään. – SAARA? OOKS SÄ SAARA? EI SAATANA, TYTTÄRENI SAARA?! [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Kirjallisuus & tarinat
Haluaisiko joku lukaista tai arvostella tän mun tekstinpätkän?
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
