Tarinat Haluaisiko joku lukaista tai arvostella tän mun tekstinpätkän?

Hufflepuff

Uusi
Liittynyt
19.2.2021
Viestejä
22
Reaktioarvo
7
Alkuun huomauttaisin tehneeni tämän aika vauhdikkaasti ja pilkkusäännöt eivät ole täysin hallussa, mutta olisi silti mukava saada jotain palautetta sillä haluaisin kehittyä kirjoittajana.


Katselin ympärilleni pimeyden ympäröidessä minua. Vähän kerrallaan ääriviivat alkoivat hahmotuttua. Edessäni siinsi valtava pilvenpiirtäjä, jota ympäröi korkeammat puut mitä olin ikinä nähnyt. Myös rakennus kohosi korkeammalle kuin mikään koskaan näkemäni. Kokonainen pieni kaupunki mahtuisi sen sisälle.

Kuunteli hetken, mutta mitään ei kuulunut lukuunottamatta tuulen huminan säestämiä kolahduksia ja kiljahduksia, joita satunnaisesti kuului pilvenpiirtäjän suunnalta.

Hytisi kylmyydestä. Se ei johtunut viileästä tuulenvireestä, vaan siitä että pelottava tosiasia alkoi pikkuhiljaa selkeytyä tokkuraisissa aivoissani. Jotenkin, en pystynyt käsittämään miten, olin joutunut keskelle pimeää metsää valtavan talon eteen.

Mitä voisinkin tehdä? Jos lähtisin metsän läpi nääntyisin vähän kerrallaan, kunnes korppikotkat tulisivat noukkimaan suihinsa minun likaantunutta ihoani tai voisin mennä tuohon salaperäiseen taloon.
Oletettavasti päätökseni johdatti minut oven eteen. Nostin käteni epäröiden kolkuttaakseni. Lopulta laskin käteni niin hitaasti oven pintaan, että ääntä ei kuulunut. Rohkeuteni oli pettänyt. En uskaltanut koputtaa.

Juoksin puiden suojaan peläten jonkun nähneen minut. Palasin miettimään vaihtoehtojani. Korppikotkan äänet muistuttivat minua mielikuvastani, mutta silloin tajusin että sehän oli vain mielikuva. Mistä minä voisin tietää, että metsä jatkuisi edes pitkälle. Ehkä sitä oli vain muutama sata metriä ja pääsisin jonkin valtatienreunaan ihmisten ilmoille.

Mutta entä jos sitä jatkuisi muutama sata kilometriä? Silloin saattaisin oikeasti päätyä haaskalintujen ravinnonlähteeksi.

Kipuaminen oli vaivalloista, en nimittäin pärjännyt urheilussa erityisen hyvin. Varsinkaan tämä puussa kiipeily ei oikein luonnistunut. Muutaman kymmenen minuutin hapuilun ja ähkinän jälkeen olin, hävettää myöntää, noin yhden ja puolen metrin korkeuteen. Ei sieltä hirveästi tähystetty metsänreunaan asti, mutta näin sen verran, että tajusin puita olevan liian pitkälle, että tässä kunnossa jaksaisin metsänreunaan.

Vain yksi vaihtoehto oli jäljellä ja siitä olin ihme kyllä iloinen. Tuota rakennusta kohtaan kokemani kiinnostus alkoi nousta suuremmaksi kuin pelko. Halusin vimmatusti tietää, kuinka päädyin tähän outoo paikkaan.

Tällä kertaa askelmain hieman reippaammin ovelle ja kolkutin napakasti, ennen kuin itseluottamukseni taas romahtaisi.

Koputukseen jälkeen jouduin käyttämään kaiken itseluottamukseni, joka ei tosin ollut kovin paljoa, että pysyisin paikallani.

Miksi minua sitten jännitti niin paljon? Pilvenpiirtäjä huokui voimaa kuin sisällä tehtäisiin taikoja. Koko oli niin suuri, että talon kuuluisi olla kuuluisa ja kaikkien tietää se. Kahdeksas ihme, joka näkyy avaruudesta, mutta en ollut koskaan kuullutkaan tästä. Rakennuksen pinta-alaa ei kannattaisi mitata neliömetreissä, ehkä kenties aarit tai hehtaarit toimisivat paremmin.

Minun lamaantuessa pelosta, ovi aukeni. Pieni puolentoista metrin korkuinen mies, jolla kasvoi pitkä parta katseli minua hetken, kunnes huusi jollekin takanaan:

-Hän on tullut! Eksyneiden valtias!
 

Skeletor

Tsemp-tsämp
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
19,994
Reaktioarvo
8,480
Sanoisin, että tuntuu että pilkkuja puuttuu sieltä täältä (ehkä teksti kirjoitettu vauhdikkaasti eikä tarkastettu itse), mutta kirjoittajana voit kehittyä.
 

Syksysydän

Löylykauha
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
797
Reaktioarvo
624
Mielenkiintonen juoni ainaki on :D.
Hyvähä täs mun on koittaa neuvoo, mut jossai kohi tuntuu etenevä hirvee nopeesti ja vois mennä ns tarkemmin jotain mitä tapahtuman 1 ja 2 välil tapahtuu (en kyl oo silti varma, toi on jo tollee oikeesti hyvä!)
 

Hufflepuff

Uusi
Liittynyt
19.2.2021
Viestejä
22
Reaktioarvo
7
Mielenkiintonen juoni ainaki on :D.
Hyvähä täs mun on koittaa neuvoo, mut jossai kohi tuntuu etenevä hirvee nopeesti ja vois mennä ns tarkemmin jotain mitä tapahtuman 1 ja 2 välil tapahtuu (en kyl oo silti varma, toi on jo tollee oikeesti hyv
Haha joo, oot ihan oikeessa, mutta välillä oon vaan niin kärsimätön
 

Koreahullu

Kokenut
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
111
Reaktioarvo
104
Kiitos. Kirjoitin tarinasi pohjalta omani. En osaa arvostella sun tarinaa, mut voit vertailla sitä mun versioon. En kyllä itsekään ole mikään ammattikirjoittaja.

ENSIMMÄINEN LUKU

Öögailin pimeässä vasemmalta oikealle kuin majakka, kunnes huomioni kiinnittyi Tampereen Tornia inspiroineeseen elementtitaloon. Tämä suomalaisen insinöörin kolmikerroksinen opinnäytetyö toivotti vuokrakämppää etsivät nistit tervetulleeksi likaisella väritysellään.

Meikäläinen oli parin sienen voimin trippaillu jonneki skutsii ja tämän tajuaminen sai ihoni kananlihalle. Miksi vitussa juoksen jonkun paskan värisen kerrostalon pihalla ympyrää ja vielä alasti?

Vittu että olin sekaisin. Mua hiuko, eikä mulla ollu yhtään sieniä messis – eihän mulla ollu housujakaan. Nakujuoksu paukkupakkasessa ei oo ollu mun parhaimpii idiksii. Aloin funtsii itselleni suojaa, eikä mieleeni tullut muuta kuin yrittää mennä tuohon rumaan kerrostaloon.

Spurttasin kerrostalon ovelle, mut epäröin mun suunnitelmaa hetken. Oon mä hullu, mut en niin hullu, et menisin jonkun tuntemattoman kotiin perse paljaana. Mut mitä muuta tällaisessa tilanteessa vois tehdä? Ei auttanu muu ku valita joku asunto ovipuhelimesta. Valitsin onnennumeroni: asunto numero 13.


TOINEN LUKU

Ensimmäiseen soittooni ei vastattu – ehkä kolmetoista on oikeasti huonoa onnea tuottava numero. Soitin myös hänen naapureille, muttei hekään vastanneet ovipuhelimeen. Tajusin oikeasti seisovani paskan värisen kerrostalon edessä ilman vaatteita. Mua palelsi ja aloin panikoida. Sain kuningasidean alkaa juosta kerrostalon nurmella pitääkseni itseni lämpimänä.

– KUKA VITTU SOITTI TÄHÄN AIKAAN YÖSTÄ? SAAT TURPAAN PERKELE!

Ei vittu. Olin onnistunut soittamaan puoliksi kaljulle kaljamahaiselle kääpiölle, joka katsoi mua nyt parvekkeeltaan viinapullo kädessään.

– SAARA? OOKS SÄ SAARA? EI SAATANA, TYTTÄRENI SAARA?!
 
Viimeksi muokattu:

Koreahullu

Kokenut
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
111
Reaktioarvo
104
Tajusin mun tekstissä olevan juonelle epäolennaisia kuvailuja esimerkiksi insinöörin opinnäytetyö. Kai tuosta muutakin turhaa voi leikata.
 
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
307
Reaktioarvo
566
Nonni! Määpä kaivan pilkunviilaimen esille ja alan mittaileen. Eiku oikeesti koitan olla tarkka ja huolellinen, mutta en tarkoita pahaa. Kielioppi on kielioppi ja siihen voi suhtautua miten tykkää. Sen ja oman "hyvän" makuni pohjalta kuitenkin koitan tätä tekstiä käsitellä.


Nostin käteni epäröiden kolkuttaakseni. Lopulta laskin käteni niin hitaasti oven...
Tässä ehkä lievästi häiritsevän kuulosta toistoa tuon käteni-sanan kanssa.
Hytisi kylmyydestä.
Pitäskö tän olla Hytisin?
Mitä voisinkin tehdä?
Voisinkin kuulostaa tökeröltä ja mun mielestä tuo taivutusmuoto on väärä tuohon tarkotukseen. Voin tai voisin ois parempi.
Jos lähtisin metsän läpi nääntyisin vähän kerrallaan, kunnes korppikotkat tulisivat noukkimaan suihinsa minun likaantunutta ihoani tai voisin mennä tuohon salaperäiseen taloon.
Pilkut: Jos lähtisin metsän läpi, nääntyisin vähän kerrallaan, kunnes korppikotkat tulisivat noukkimaan suihinsa minun likaantunutta ihoani, tai voisin mennä tuohon salaperäiseen taloon.
mutta silloin tajusin että sehän oli vain mielikuva.
Pilkku: ....tajusin, että....
Mistä minä voisin tietää, että metsä jatkuisi edes pitkälle.
 
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
307
Reaktioarvo
566
Jatkuu, kun tää varasija nyt temppuilee mun otteessa!!!

Tämä on mun hyvän maun rajoissa. Parempi mun mielestä ois: ...että metsä jatkuisi näin pitkälle.
ravinnonlähteeksi.
Miksei ravinnoksi?
olin, hävettää myöntää, no
Tämän voisi kirjoittaa myös: ...pääsin — hävettää myöntää — noin... tai ...olin — hävettää myöntää — noin yhden ja puolen metrin korkeudessa... käytätpä ajatusviivoja tai pilkkuja, molemmat on kieliopillisesti "oikein."
Ei sieltä hirveästi tähystetty metsänreunaan asti, mutta näin sen verran, että tajusin puita olevan liian pitkälle, että tässä kunnossa jaksaisin metsänreunaan.
Tuo "ei sieltä hirveästi" on puhekielinen ilmaus. Samoten että-sanan toistaminen sopii luettelomaisena puhekieleen, mutta luettuna sitä vois miettiä uudelleen.
 
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
307
Reaktioarvo
566
Koputukseen jälkeen jouduin käyttämään kaiken itseluottamukseni, joka ei tosin ollut kovin paljoa, että pysyisin paikallani.
Taitaa olla kirjoitusvirhe koputukseen --> koputuksen. Vaihtaisin myös sanan paljoa sanaksi korkea.
sitten jännitti niin paljon?
Tämä on vähän niin ja näin, mutta tykkäisin enemmän sanasta näin niinnin paikalla.
voimaa kuin sisällä tehtäisiin taikoja. Koko oli niin suuri, että ... en ollut koskaan kuullutkaan tästä.
Musta ois hienompi, jos tää ois: "voimaa kuin sen sisällä tehtäisiin taikoja. Sen koko oli ... kuullutkaan siitä"
Minun lamaantuessa pelosta, ovi aukeni. Pieni puolentoista metrin korkuinen mies, jolla kasvoi pitkä parta katseli minua hetken, kunnes huusi jollekin takanaan:
Aloittaa voisi "Lamaantuessani" ja pilkkua tuohon ei tule koska siinä on lauseenvastike. Relatiivilause täytyy muistaa pistää pilkulla kiinni eli "jolla kasvoi pitkä parta, katseli..."

Hauska tarina ja ois mukava lukea sille jatkoa! Jatka ihmeessä kirjottamista!
 

Hufflepuff

Uusi
Liittynyt
19.2.2021
Viestejä
22
Reaktioarvo
7
Taitaa olla kirjoitusvirhe koputukseen --> koputuksen. Vaihtaisin myös sanan paljoa sanaksi korkea.

Tämä on vähän niin ja näin, mutta tykkäisin enemmän sanasta näin niinnin paikalla.

Musta ois hienompi, jos tää ois: "voimaa kuin sen sisällä tehtäisiin taikoja. Sen koko oli ... kuullutkaan siitä"

Aloittaa voisi "Lamaantuessani" ja pilkkua tuohon ei tule koska siinä on lauseenvastike. Relatiivilause täytyy muistaa pistää pilkulla kiinni eli "jolla kasvoi pitkä parta, katseli..."

Hauska tarina ja ois mukava lukea sille jatkoa! Jatka ihmeessä kirjottamista!
Kiitos tosi paljon kommenteista. Autocorrect vähän temppuili noissa joissain kohdissa
 

aitosuomalainen

Asiantuntija
Liittynyt
2.3.2021
Viestejä
500
Reaktioarvo
588
Kivasti kirjoitettu, kielioppivirheitä joissakin väleissä, mutta ei mielestäni liian häiritsevästi. Teksti etenee nopeasti ja kuvailevaa tekstiä ja ehkä jopa takaumia voisi olla enemmän. Teksti vaikuttaa joltain tarinan pätkältä, joten siitäkin syystä takaumat ja tilanteeseen johtaneiden tapahtumien kertominen olisi kivoja, jotta tarinaan pääsee mukaan. Toisaalta, tykkään itse myös tällaisista tarinoista, joissa pitää käyttää omaa päättelykykyä. Hyvä oli!:)
 
Ylös Pohja