Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 56544" data-attributes="member: 386"><p>itellä on melkeinpä aina tommonen olo D: varmaan se on sitä kun en jotenkin osaa kuvitella itteeni parisuhteessa. en vaan jaksas olla koko ajan toiselle läsnä ja uskon että parisuhteen ylläpito tuottas ongelmia, kun on mielestäni raskasta ylläpitää mitä tahansa ihmissuhteita. koen olevani liian erakkoluonne parisuhteeseen. eikä miulla oikein ikinä kohtaa poikien kans, kun kaikki tuntuu olevan joko a) lapsellisia, b) kusipäitä tai c) muuten vaan erilaisia kun minä. ei miulla käy koskaan yhteen esimerkiks mielenkiinnonkohteet kenenkään pojan kanssa tai silleen synkkaa muutenkaan kunnolla D: en oo myöskään ollu ihastunu kolmeen vuoteen kehenkään. en tiedä mikä tähän kaikkeen pohjimmiltaan on syynä, mutta varmasti osittain ainakin se että sain paskaa kohtelua erityisesti pojilta monen vuoden ajan. kai siitä on tullu semmonen pakokauhu, että koska noi vihaa mua niin ei kukaan poika voi koskaan tykätä musta. välillä on tavallaan ihanaa ajatella että olis poikaystävä mutta sitten kun mietin teoriassa niin... ei. ja viimeks kun ihastuin niin se koko homma meni perseelleen ja jätti semmoset arvet ettei tosikaan, niin varmasti se ikään kun estää mua edes ihastumasta kehenkään kun oon luonu sen takia itelleni suojakuoren D:</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="haituvainen, post: 56544, member: 386"] itellä on melkeinpä aina tommonen olo D: varmaan se on sitä kun en jotenkin osaa kuvitella itteeni parisuhteessa. en vaan jaksas olla koko ajan toiselle läsnä ja uskon että parisuhteen ylläpito tuottas ongelmia, kun on mielestäni raskasta ylläpitää mitä tahansa ihmissuhteita. koen olevani liian erakkoluonne parisuhteeseen. eikä miulla oikein ikinä kohtaa poikien kans, kun kaikki tuntuu olevan joko a) lapsellisia, b) kusipäitä tai c) muuten vaan erilaisia kun minä. ei miulla käy koskaan yhteen esimerkiks mielenkiinnonkohteet kenenkään pojan kanssa tai silleen synkkaa muutenkaan kunnolla D: en oo myöskään ollu ihastunu kolmeen vuoteen kehenkään. en tiedä mikä tähän kaikkeen pohjimmiltaan on syynä, mutta varmasti osittain ainakin se että sain paskaa kohtelua erityisesti pojilta monen vuoden ajan. kai siitä on tullu semmonen pakokauhu, että koska noi vihaa mua niin ei kukaan poika voi koskaan tykätä musta. välillä on tavallaan ihanaa ajatella että olis poikaystävä mutta sitten kun mietin teoriassa niin... ei. ja viimeks kun ihastuin niin se koko homma meni perseelleen ja jätti semmoset arvet ettei tosikaan, niin varmasti se ikään kun estää mua edes ihastumasta kehenkään kun oon luonu sen takia itelleni suojakuoren D: [/QUOTE]

En ole robotti