haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,686
- Reaktioarvo
- 1,701
perjantaina sain paniikkikohtauksen itkien ja hyperventiloiden, ja löin itteeni kovaa varmaan 8 kertaa D: viimesimmästä kerrasta on n. vuos ku olin itsetuhonen, paniikki-ahistuskohtauksia on parin viime kuukauden aikana ollu muutama. ja mainittakoon että johtuu siitä pojasta, joka käyttyäyty aika helvetin oudosti minuu kohtaan. puhuttiin asioista joka vähän helpotti mutta samaan aikaan pahenti oloa, koska en tuu saamaan vastauksia asioihin joihin haluisin saada eikä tää poika ite nää omassa käytöksessään vikaa. jotenkin tää asia ja kyseinen henkilö pyörii välillä päässä tosi paljon ja usein tuntuu, että oon jopa obsessoitunu häneen ja hänen tekemiin asioihin D: me ollaan nyt yllättävän hyvissä väleissä, muutaman kerran keskusteltukin koulussa jopa tunti putkeen kahen kesken. aattelin aluks että ei kai se haittaa mitään, et ihan hyvä kun meidän välit on tämmöset, mutta sen jälkeen ymmärsin et ei oo kovin hyvä kun tuli tuo itsetuhosuus ja paniikkikohtaus pitkästä aikaa D:
yksinäisyys on pyöriny viime aikoina päässä paljon, kyllähän se aina siellä alitajusesti on mutta nyt ajatukset ollu oikeesti tosi epätoivosia. tuntuu vaan että elämä junnaa paikallaan eikä etene mihinkään, ja sellanen olo on ollu jo kauan.
tänään otti päähän, kun olin koulussa miun parhaan kaverin kanssa, ja hän alko TAAS kerran puuttumaan miun koulunkäyntiin, vaikka teen aina kaiken niin hyvin ku pystyn ja mt-ongelmat saattaa toisinaan vaikuttaa. sanotaanpa tätä kaveria (tai "kaveria"?) vaikka nimellä sara. sara ei siis itse tee omilla tunneillaan about mitään, hän vaan piirtää ipadillä / kuuntelee musiikkia / kattoo puhelinta kun pitäs keskittyä tehtäviin tai opettajan kuunteluun. saraa ei kertakaikkiaan kiinnosta koulu. eikä siinä, ei ole minun asia, MUTTA helvetin naurettavaa ja tekopyhää samaan aikaan puuttua miun tekemiseen. tänään miulla ois ollu uskontoa ennen ku lähin fyssarille, ja en sillä hetkellä edes muistanut että miun ois pitäny tehä sitä. eikä oo mikään kiire, kun koe on keskiviikkona ja on enää muutama tehtävä jäljellä ja ne aiheet on helppoja. sanoin siinä tunnin alussa saralle että voisin tehä ne tehtävät, ja melko pian opettaja tuli sanomaan saralle kritiikkinä, että "hei, sulla menee joka päivä useampi tunti noihin omiin juttuihin mitä teet aina oppitunneilla". sara sitten alko nalkuttamaan miulle kun oppitunti oli kestäny puol tuntia, että "näyttää joo tosi uskonnon tekemiseltä" ja ku sanoin etten ois kumminkaan välttämättä kerenny tehä kaikkia tehtäviä siinä tunnin aikana (tai oisin kerenny, mutta ei vaan ollu jaksamista todella surkeiden yöunien takia), niin se sano et "mutta oisit voinu ees alottaa". girl, sulle just tultiin sanomaan opettajan suusta ettet tee tehtäviäs _ollenkaan_ ja sulla on vaan omat jutut mielessä, kannattaisko keskittyä vaan omien kouluhommien tekemiseen :') varsinki ku miulla on hommat sillä tolalla etten oo kertaakaan kuullu samanlaista kommenttia ku sinä, vaan nimenomaan saanu kehuja että hyvin menee. tätähän on ollu monesti aiemminki, että hän puuttuu miun asioihin ihan liikaa. ja ku miun mielestä kyse ei oo huolesta, vaan nimenomaan siitä et se haluu käyttää valtaa johonki / saada vaan jonkun syyn mistä valittaa miulle. stfu hänelle vaa.
yksinäisyys on pyöriny viime aikoina päässä paljon, kyllähän se aina siellä alitajusesti on mutta nyt ajatukset ollu oikeesti tosi epätoivosia. tuntuu vaan että elämä junnaa paikallaan eikä etene mihinkään, ja sellanen olo on ollu jo kauan.
tänään otti päähän, kun olin koulussa miun parhaan kaverin kanssa, ja hän alko TAAS kerran puuttumaan miun koulunkäyntiin, vaikka teen aina kaiken niin hyvin ku pystyn ja mt-ongelmat saattaa toisinaan vaikuttaa. sanotaanpa tätä kaveria (tai "kaveria"?) vaikka nimellä sara. sara ei siis itse tee omilla tunneillaan about mitään, hän vaan piirtää ipadillä / kuuntelee musiikkia / kattoo puhelinta kun pitäs keskittyä tehtäviin tai opettajan kuunteluun. saraa ei kertakaikkiaan kiinnosta koulu. eikä siinä, ei ole minun asia, MUTTA helvetin naurettavaa ja tekopyhää samaan aikaan puuttua miun tekemiseen. tänään miulla ois ollu uskontoa ennen ku lähin fyssarille, ja en sillä hetkellä edes muistanut että miun ois pitäny tehä sitä. eikä oo mikään kiire, kun koe on keskiviikkona ja on enää muutama tehtävä jäljellä ja ne aiheet on helppoja. sanoin siinä tunnin alussa saralle että voisin tehä ne tehtävät, ja melko pian opettaja tuli sanomaan saralle kritiikkinä, että "hei, sulla menee joka päivä useampi tunti noihin omiin juttuihin mitä teet aina oppitunneilla". sara sitten alko nalkuttamaan miulle kun oppitunti oli kestäny puol tuntia, että "näyttää joo tosi uskonnon tekemiseltä" ja ku sanoin etten ois kumminkaan välttämättä kerenny tehä kaikkia tehtäviä siinä tunnin aikana (tai oisin kerenny, mutta ei vaan ollu jaksamista todella surkeiden yöunien takia), niin se sano et "mutta oisit voinu ees alottaa". girl, sulle just tultiin sanomaan opettajan suusta ettet tee tehtäviäs _ollenkaan_ ja sulla on vaan omat jutut mielessä, kannattaisko keskittyä vaan omien kouluhommien tekemiseen :') varsinki ku miulla on hommat sillä tolalla etten oo kertaakaan kuullu samanlaista kommenttia ku sinä, vaan nimenomaan saanu kehuja että hyvin menee. tätähän on ollu monesti aiemminki, että hän puuttuu miun asioihin ihan liikaa. ja ku miun mielestä kyse ei oo huolesta, vaan nimenomaan siitä et se haluu käyttää valtaa johonki / saada vaan jonkun syyn mistä valittaa miulle. stfu hänelle vaa.
