Mielenterveys ihmettelen suuresti miten (tw)

[mamiya]

olen päässyt kapuamaan pohjalta edes tähän pisteeseen asti ottaen huomioon kaiken mitä on käyny. mulla ei ollu mitään valmiuksia oikeaan elämään kun jouduin tähän paskaan jossa sitten kävi miten kävi ja silti olen nyt tilanteessa missä mulla on oma vakinainen asunto, olen aloittanut koulun ja terapian??? oon tullut ryöstetyksi, oon elänyt väkivaltaisessa suhteessa, mua on hyväksikäytetty, oon ollut yliannostusten takia sairaalassa, elänyt sitä saastasta katunarkki elämää missä piikki ohjaa päivää. ja nyt oon tässä. oon edelleen sekaisin ja mies on edelleen sekaisin, molemmat on edelleen koukussa. mut silti oon saanu elämääni edes jotenkin järjestykseen. vaikka paljon on vielä tehtävää ja vaikeita vaikeita tilanteita. pitäisi joskus myös käsitellä kaikki tää paska mitä on kertynyt mukaan. mutta silti. aaaaaa. jouduin aikuistumaan kertarysäyksellä ja nyt oon tässä.

kertokaa omia selviytymistarinoita ne kiitos D=

 

[kromi]

Täytyy sanoa, että upea saavutus! Varmasti on ollut ja on hirveän vaikeaa, mutta toivottavasti suunta on edelleen vain ylöspäin! Oot ansainnut kaiken onnen, mitä saat.

 

[Myrskyvaroitus]

Toivon sulle kaikkea hyvää ja uskon että sulle varmasti tulee käymään hyvin ja asiat etenee parempaan suuntaan <3

 

[Poistettukäyttäjänimi431]

Oon kyl ylpee susta, et oot huonoista lähtökohdista huolimatta päässy noin pitkälle. Voimia sulle, et jaksat kavuta vielä pidemmälle! :)

Ite en oikein voi (vielä!) kertoa mun selviytymistarinaa, ku tuntuu et oon tällä hetkellä syvemmällä tota mun itsetuhosta käyttäytymistä, ku mitä oon koskaan ollu. Tai siis just et menee alkoholia tosi paljon ja sen takia sattuu ja tapahtuu jos ja mitä, mikä johtaa siihen et menee taas lisää alkoholia... Tänään päätin et pakko lopettaa juominen kyl kokonaan (ainaki yksin ollessa), ku se on tosiaan lähteny niin pahasti lapasesta ja aiheuttanu mulle niin paljon vaaratilanteita täs lähiaikoina... Mut saa nyt nähä et onnistunko. Yksinäisyys tosiaan vahvasti ajaa tätä mun käyttäytymistä, mut sit taas mul ei oo oikein voimia eikä keinoja lähtee tutustumaankaan ihmisiin muuten ku just alkoholin alasena.. Pitäis varmaan vaan opetella sietämään sitä yksinäsyyttä, mut helpommin sanottu ku tehty.. Sen lisäks ku oon niin paljon yksin nii mul ei oikeen riitä tekeminen kotona ja sit senki takii tulee juotuu ku ei pää kestä odottaa sitä et koska pääsee takas nukkumaan. Tällä menolla varmaan tapatan itteni vielä tällä mun sekoilulla. D:

Käyn siis kyl terapiassa kerran viikossa ja näin, mut ei se tunnu oikeen pitävän mua pinnalla. Oon yrittäny käydä Vamoksella (semmonen matalan kynnyksen paikka), mut seki on ollu niin paljon etänä ton koronan takii, et en oikeen koe et oisin sielläkään päässy oikeesti sosialisoimaan. Mul on vähän semmonen olo et oon vähän keinoton ton mun tilanteen kanssa. Tai joo, mul on mun tulpat mut ne ei tosiaan valitettavasti aja ihan samaa asiaa, ku oikeet ihmiset.

No jaa, ehkä se aurinko paistaa joku päivä tähänki risukasaan. :')

 

[Totenkopf]

On kyllä hieno saavutus ja moni ei olisi varmaankaan selvinnyt. Aina jotenkin ihmetyttää kun tuntuu että moni on kokenut paljon pahempia asioita kun minä ja silti pääsee jotenkin teteenpäin elämässä ja löytää niitä positiivisia asioita. Toivon että itsekin pystyis.

 

[haituvainen]

oot kyllä helkkarin vahva ihminen ja moni ois varmaan jo luovuttanu tuossa vaiheessa. oon todellakin ylpee susta ja niin saat kyllä itekin olla, super hyvä saavutus! toivon sulle kaikkea hyvää <3