Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
3
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Viihde & vapaa-aika
immortalemin musiikkikupla
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="immortalem" data-source="post: 213140" data-attributes="member: 367"><p>No mähän olen lomalla, ulkona sataa ja tänään on lepopäivä treeneistäkin - mikäs sen parempaa tekemistä, kuin kirjoittaa kuluneen 1,5 vuoden käänteistä tänne! Tästä tulee pitkä juttu. Tai siis todennäköisesti MONTA pitkää juttua.</p><p></p><p><strong>TUSKA 2024</strong></p><p>Olin tosiaan ensimmäistä kertaa kehutuilla Tuska-festareilla kesällä 2024! Tuolta kesältä muistan, että kelit olivat festareiden aikaan ihan TODELLA lämpimät, lämpötilat huitelivat peräti 30-asteen paikkeilla koko sen kolme päivää. Tuolloin olin jo suhteellisen kokenut keikoilla kävijä, mutta festareita ei ollut takana kovin montaa, koska festarihumuun ei usein huvittanut jalkautua ilman kaveriporukkaa. Raskaammille festareille en ollut ennen tätä siis kavereitani mukaan saanut. Tuona kesänä asiaan tuli muutos, kun eräs ystäväksi ylentynyt työkaverini, kutsuttakoon häntä Eevaksi, oli myös kyseisille festareille tulossa. Pääsin siis hänen porukkaansa, matkassa oli mukana myös Eevan tytär Isla. </p><p></p><p>Ensimmäinen festaripäivä oli artistikattaukseltaan varsin heikko, päivän agenda oli pääasiassa festarialueen katsastaminen ja tuttavuuden hiominen Islaan (jota en siis tuntenut ennestään). Dimmu Borgirin pääsin näkemään vihdoinkin vuosien kuuntelun jälkeen. Suoraan sanottuna ei ollut kovin kummoinen livenä... Illan hämärtyessä istuimme porukalla sillä auringon kuumaksi lämmittämällä asfalttikentällä jutustelemassa ja hörppimässä ylihinnoiteltuja juomiamme, kun Ghøstkid soitti settinsä. Alkuun kuuntelin vain sivukorvalla, mutta kyllähän se lopulta kaiken huomioni vei. Pääsi soittolistalle, ja tämä biisi oli lopulta yksi vuoden 2024 kuunnelluimmista biiseistäni.</p><p></p><p><em>You dragged me down to your rabbit hole</em></p><p><em>Exposed a world through your looking-glass</em></p><p><em>Showed me things I've never seen before</em></p><p><em>I should've known that love never asked</em></p><p><em>You changed it all, hell's now upside down</em></p><p><em>Drained my colors 'til I'm monochrome</em></p><p><em>I'm an addict to your silver tongue, just feeling numb</em></p><p></p><p>[MEDIA=spotify]track/2aNOTGXCObY6U2zblqqWA9[/MEDIA]</p><p></p><p>Toisen päivän artistikattaus olikin sitten jo aivan liian hyvä, olin aivan tuskissani (kjeh) päivän aikatauluttamisen suhteen. Tänä päivänä seilailin festarialueella lähinnä yksinäni, koska Eeva ja Isla halusivat ihan eri bändien keikoille kuin minä. En katunut, telttalavalla soittanut HEALTH voitti omaperäisine tarttuvine industrial-koukkuineen ja kissankorvapantoineen sydämeni totaalisesti ja on viimeiset pari vuotta ollut Spotifyn soitetuin artistini. </p><p></p><p>[MEDIA=spotify]track/3cNDJqEYJXrgHH1QKGYRq0[/MEDIA] </p><p></p><p>Saman päivän pääesiintyjänä oli elämäni bändi Bring Me The Horizon. Innostuin kyseisellä keikalla moshpitistä ehkä vähän liikaakin, hukuin sinne nimittäin lähes koko keikan ajaksi. Muutaman biisin ajaksi maltoin pysähtyä katselemaan, kun nuo poikkeuksellisesti corpse painteihin sonnustautuneet miehet soittelivat silmieni edessä niitä säveliä, jotka ovat saaneet tämän reppanan kannustettua ylös vaikka minkälaisista henkisistä soista vuosien varrella. Saatoin pariin otteeseen itkutkin siinä tirauttaa. Soittivathan ne perkeleet kerrankin livenä yhden kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni: </p><p></p><p><em>So leave a light on, I'm coming home</em></p><p><em>It's getting darker, but I'll carry on</em></p><p><em>The sun don't shine but it never did</em></p><p><em>And when it rains, it fuckin' pours, but I think I like it</em></p><p><em>And you know that I'm in love with the mess, I think I like it</em></p><p></p><p>[MEDIA=spotify]track/3lPn81PFyKvXiyHhlkwkQ4[/MEDIA]</p><p></p><p>Keikan päätyttyä raahauduin pölyisenä ja hikisenä, rikkinäisine sukkahousuineni ja laukkuineni takaisin porukkani tykö. Löysin Eevan ja Islan hengailemasta jonkun oman ikäiseni miehen kanssa. Taustatietona: Eeva on minua noin 25 vuotta vanhempi ja naimisissa, Isla oli näillä festareilla just ja just 18-vuotias. Hetken siinä kuuntelin, kun Eeva lirkutteli tuolle sällille ja pyysi häntä kanssaan "leikkimään" majapaikkaansa ja samaan aikaan koitti sivulauseissa myös naittaa häntä Islalle. En oikein tiennyt mitä ajatella siitä koko tilanteesta, kuittasin sen mielessäni jonain kummallisena vitsailuna ja lähdin omaan majapaikkaani koisimaan.</p><p></p><p>Kolmantena päivänä meno oli varsin railakas, mutta oli todella hauskaa. En tiedä johtuiko se omasta poikkeavaa sosiaalisuutta aiheuttavasta humalatilastani, vai siitä, että aloimme jo tuntemaan vähän paremmin, mutta aiempiin päiviin verrattuna tässä päivässä korostui Islan taipumus "joutua setämiesten jahtaamaksi" (myöhemmin paljastui, että hän siis itse iski niitä ja sitten uhriutui) ja Eevan taipumus olla vähän turhankin innoissaan asiasta. Päivän kohokohta oli Opeth, josta olen aiemminkin intoillut tässä ketjussa. Toimittivat livenä varsin tiukkaa settiä; harmillisen lyhyeksi se soitto tosin jäi, koska orkesterin kappaleet ovat sen verran pitkiä, että keikan aikana kerettiin soittamaan neljä (4) kappaletta.</p><p></p><p>[MEDIA=spotify]track/0ppdt8zRZOHIKh4ZDB0Zp9[/MEDIA]</p><p></p><p>Tiivistettynä tämä festarikokemus oli varsin 5/5: pääsin näkemään useampia vanhoja suosikkejani (joita kaikkia en tässä edes maininnut) ja löysin uusia artisteja aktiiviseen kuunteluun. Oli kivaa päästä festaritunnelmaan kerrankin kaveriporukalla - vaikka kyseisen porukan käytös toisinaan itseäni kummastuttikin... Sen kun olisin tiennyt, että tämä oli vasta alkua.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="immortalem, post: 213140, member: 367"] No mähän olen lomalla, ulkona sataa ja tänään on lepopäivä treeneistäkin - mikäs sen parempaa tekemistä, kuin kirjoittaa kuluneen 1,5 vuoden käänteistä tänne! Tästä tulee pitkä juttu. Tai siis todennäköisesti MONTA pitkää juttua. [B]TUSKA 2024[/B] Olin tosiaan ensimmäistä kertaa kehutuilla Tuska-festareilla kesällä 2024! Tuolta kesältä muistan, että kelit olivat festareiden aikaan ihan TODELLA lämpimät, lämpötilat huitelivat peräti 30-asteen paikkeilla koko sen kolme päivää. Tuolloin olin jo suhteellisen kokenut keikoilla kävijä, mutta festareita ei ollut takana kovin montaa, koska festarihumuun ei usein huvittanut jalkautua ilman kaveriporukkaa. Raskaammille festareille en ollut ennen tätä siis kavereitani mukaan saanut. Tuona kesänä asiaan tuli muutos, kun eräs ystäväksi ylentynyt työkaverini, kutsuttakoon häntä Eevaksi, oli myös kyseisille festareille tulossa. Pääsin siis hänen porukkaansa, matkassa oli mukana myös Eevan tytär Isla. Ensimmäinen festaripäivä oli artistikattaukseltaan varsin heikko, päivän agenda oli pääasiassa festarialueen katsastaminen ja tuttavuuden hiominen Islaan (jota en siis tuntenut ennestään). Dimmu Borgirin pääsin näkemään vihdoinkin vuosien kuuntelun jälkeen. Suoraan sanottuna ei ollut kovin kummoinen livenä... Illan hämärtyessä istuimme porukalla sillä auringon kuumaksi lämmittämällä asfalttikentällä jutustelemassa ja hörppimässä ylihinnoiteltuja juomiamme, kun Ghøstkid soitti settinsä. Alkuun kuuntelin vain sivukorvalla, mutta kyllähän se lopulta kaiken huomioni vei. Pääsi soittolistalle, ja tämä biisi oli lopulta yksi vuoden 2024 kuunnelluimmista biiseistäni. [I]You dragged me down to your rabbit hole Exposed a world through your looking-glass Showed me things I've never seen before I should've known that love never asked You changed it all, hell's now upside down Drained my colors 'til I'm monochrome I'm an addict to your silver tongue, just feeling numb[/I] [MEDIA=spotify]track/2aNOTGXCObY6U2zblqqWA9[/MEDIA] Toisen päivän artistikattaus olikin sitten jo aivan liian hyvä, olin aivan tuskissani (kjeh) päivän aikatauluttamisen suhteen. Tänä päivänä seilailin festarialueella lähinnä yksinäni, koska Eeva ja Isla halusivat ihan eri bändien keikoille kuin minä. En katunut, telttalavalla soittanut HEALTH voitti omaperäisine tarttuvine industrial-koukkuineen ja kissankorvapantoineen sydämeni totaalisesti ja on viimeiset pari vuotta ollut Spotifyn soitetuin artistini. [MEDIA=spotify]track/3cNDJqEYJXrgHH1QKGYRq0[/MEDIA] Saman päivän pääesiintyjänä oli elämäni bändi Bring Me The Horizon. Innostuin kyseisellä keikalla moshpitistä ehkä vähän liikaakin, hukuin sinne nimittäin lähes koko keikan ajaksi. Muutaman biisin ajaksi maltoin pysähtyä katselemaan, kun nuo poikkeuksellisesti corpse painteihin sonnustautuneet miehet soittelivat silmieni edessä niitä säveliä, jotka ovat saaneet tämän reppanan kannustettua ylös vaikka minkälaisista henkisistä soista vuosien varrella. Saatoin pariin otteeseen itkutkin siinä tirauttaa. Soittivathan ne perkeleet kerrankin livenä yhden kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni: [I]So leave a light on, I'm coming home It's getting darker, but I'll carry on The sun don't shine but it never did And when it rains, it fuckin' pours, but I think I like it And you know that I'm in love with the mess, I think I like it[/I] [MEDIA=spotify]track/3lPn81PFyKvXiyHhlkwkQ4[/MEDIA] Keikan päätyttyä raahauduin pölyisenä ja hikisenä, rikkinäisine sukkahousuineni ja laukkuineni takaisin porukkani tykö. Löysin Eevan ja Islan hengailemasta jonkun oman ikäiseni miehen kanssa. Taustatietona: Eeva on minua noin 25 vuotta vanhempi ja naimisissa, Isla oli näillä festareilla just ja just 18-vuotias. Hetken siinä kuuntelin, kun Eeva lirkutteli tuolle sällille ja pyysi häntä kanssaan "leikkimään" majapaikkaansa ja samaan aikaan koitti sivulauseissa myös naittaa häntä Islalle. En oikein tiennyt mitä ajatella siitä koko tilanteesta, kuittasin sen mielessäni jonain kummallisena vitsailuna ja lähdin omaan majapaikkaani koisimaan. Kolmantena päivänä meno oli varsin railakas, mutta oli todella hauskaa. En tiedä johtuiko se omasta poikkeavaa sosiaalisuutta aiheuttavasta humalatilastani, vai siitä, että aloimme jo tuntemaan vähän paremmin, mutta aiempiin päiviin verrattuna tässä päivässä korostui Islan taipumus "joutua setämiesten jahtaamaksi" (myöhemmin paljastui, että hän siis itse iski niitä ja sitten uhriutui) ja Eevan taipumus olla vähän turhankin innoissaan asiasta. Päivän kohokohta oli Opeth, josta olen aiemminkin intoillut tässä ketjussa. Toimittivat livenä varsin tiukkaa settiä; harmillisen lyhyeksi se soitto tosin jäi, koska orkesterin kappaleet ovat sen verran pitkiä, että keikan aikana kerettiin soittamaan neljä (4) kappaletta. [MEDIA=spotify]track/0ppdt8zRZOHIKh4ZDB0Zp9[/MEDIA] Tiivistettynä tämä festarikokemus oli varsin 5/5: pääsin näkemään useampia vanhoja suosikkejani (joita kaikkia en tässä edes maininnut) ja löysin uusia artisteja aktiiviseen kuunteluun. Oli kivaa päästä festaritunnelmaan kerrankin kaveriporukalla - vaikka kyseisen porukan käytös toisinaan itseäni kummastuttikin... Sen kun olisin tiennyt, että tämä oli vasta alkua. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Viihde & vapaa-aika
immortalemin musiikkikupla
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
