Aihe vapaa menetin just kaiken

[Iguessimhuman]

vaik ei mulla koskaan paljoo ollutkaan

yks ihminen jonka seurassa tuntu rakastetulta, jonka seurassa tuntu hyväksytyltä, jonka seurassa sain olla mä
yks ihminen, joka halus olla mun lähellä
yks ihminen, joka välitti
yks ihminen, jolle mä olin tärkee

ei oo enää

(mut siis jätettiin just jos jäi epäselväks)

mulla ei oo ketään kelle puhua
mul ei oo koskaan juuri ollut kavereita
kaikki ne on jossain kohtaa hylänny mut

parin viime vuoden aikana oon ollu tosi ahistunut enkä oo aina vaan kyenny olee ihmisiin yhteyksissä
osittain siks kun en oo koskaan osannu sanoa, et välittääks kukaan niistä miusta oikeesti

oon vaan niin helvetin yksin

ja tuntuu viel siltä et kaikki meiän välil ois ollu vielä korjattavissa
Mut ei

mul on psykologin aika vajaan viikon päästä
en tiiä selviinkö sinne asti

en mee tänään tunneille
en vaan pysty
mitä helvettii mä teen

 

[Freya]

Tunnen tuskasi tuon tekstin kautta. Ymmärrän, ettet pysty mennä kouluun tänään. Onneksi alkaa myös viikonloppu, niin voit toipua rauhassa.
Itseäni toisaalta helpottaa usein jos on jotain tekemistä, jolla pitää itsensä kiireisenä, mutta ihmiset on erilaisia.
Tsemppiä.
Ajan kanssa sen kanssa oppii elämään.

 

[mamiya]

=( erot on aina raskaita ja on ihan ok tuntea noin ku tunnet, kunhan pohjimmiltasi tiedät ettet ole yksin ja sulla on väliä. tuut vielä tapaamaan paljon ihmisiä keistä jotkut jää sun elämään pysyvästi ja jotkut ei. sille ei voi mitään. pitää vain hyväksyä, sopeutua ja jatkaa elämää. omaa elämää ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan.

juttele psykologillesi tästä, ja jos et kestä sinne asti, ilmoita sille ja kysy onko aikasempia aikoja. jos ei ole niin terveyskeskuksen akuutti aika tai päivystys. kunhan puhut jollekin. tsemppiä paljon, olet tärkeä <3

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

voi ei voimia

 

[Poistettukäyttäjänimi100]

Tsemppiä :((

 

[Syksysydän]

Voi ei, toi on ihan hirveetä et sul on käyny tolleen D:!
Ja mä uskon et toi voi tuntuu tosi tosi paskalta ja siltä et kaikki ihan oikeesti meni elämäst just 3:.
Toivottavast sun oloa helpottas joku asia, ja ei tarviis tuntee tolleen kauheen kauaa D:. (ja jos joteki voisi auttaa ni aina voin yrittää auttaa ja kuunnel kans :'D)
Toivottavast et tee itelles ny ainakaan mitää, koska o monta ihmistä silti ketkä aiva varmast välittää susta ja ei haluis sulle yhtää mitää pahaa käyvä :'D. Voimia tosi paljon, kyl sä selviit tosta, oot vahva ihmine varmasti vaikkei silt ain tuntuskaa!(ja anteeks kamalast jos tää on joteki paska viesti :'D)

 

[Iguessimhuman]

Oon nyt eron jälkeen ainaki ollu siskoni kanssa enemmän yhteyksissä ku tyyliin viitenä edeltävänä vuonna yhteensä.
Sanoi, et voin mennä käymään, jos tarviin teetä ja sympatiaa
Mä ja mun sisko ei yleensä tulla lainkaan toimeen, eikä olla sillein kauheen läheisiä tai tekemisissä keskenään, mut välillä oon vaan tosi kiitollinen, et se on olemassa.
Also, pakko sanoa, et mulla on mahtava kämppis, kertoi erosta selviämisestä noin yleensä ja että miten hän on eronsa käsitellyt ja suositteli lukuisia sarjoja ja elokuvia, jotka on hyviä pään saamiseksi muualle.
Mulla ei oo yhtään läheisempiä kavereita / ystäviä täällä, tai oikeestaan enää missään muuallakaan, mut pari aktivismin kautta tutuksi tulleen tyypin kanssa olin monta tuntia. En puhu niiden kanssa mun erosta yhtään, mut oli jotenki tosi kiva olla muiden ihmisten seurassa

Mulla on nyt hetkiä, jolloin ei ees tunnu pahalta, oon menettänyt sen ihmisen, so what, ei tässä voi muuta kuin mennä eteenpäin, mut sit toisaalta myös hetkiä kun itken sikiöasennossa.
Sit kans en haluu nukkua, koska pelkään et nään unta, jossa ollaan vielä yhdessä ja joudun menettämään hänet aamulla uudestaan ja ylipäätään aamut pelottaa, koska aamulla herätessä ei täysin sisäistä missä on, kuka on, jne. nii et se ku ekan kerran herättyäni sisäistän, et ei olla enää yhdessä, tuntuu vaan niin pahalta.

Viime kuukausina, jos on tuntunu pahalta nii oon vaan menny nukkumaan tai vähintään sänkyyn makaamaan ja halannu ylimääräsenä ollutta peittoa ja kuvitellu et se on mun tyttöystävä (nykyinen eksä, oho, viittasin häneen ensimmäistä kertaa ikinä tollein) ja se on tuonu aina tosi paljon lohtua, välilä oon kuvitellu puhuvani sen kanssa.
Oikeestaan aina kun en oo nukkunu sen kanssa, oon tehny tollein.
Nyt on vaikeeta, ku en voi hakee helpotusta sillein ja nukun oikeesti joka yö yksin.

ja kiitos kaikille tuesta, päivittelen tänne varmaan jonkun verran mun fiiliksiä lähiaikoina.

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

Oon nyt eron jälkeen ainaki ollu siskoni kanssa enemmän yhteyksissä ku tyyliin viitenä edeltävänä vuonna yhteensä.
Sanoi, et voin mennä käymään, jos tarviin teetä ja sympatiaa
Mä ja mun sisko ei yleensä tulla lainkaan toimeen, eikä olla sillein kauheen läheisiä tai tekemisissä keskenään, mut välillä oon vaan tosi kiitollinen, et se on olemassa.
Also, pakko sanoa, et mulla on mahtava kämppis, kertoi erosta selviämisestä noin yleensä ja että miten hän on eronsa käsitellyt ja suositteli lukuisia sarjoja ja elokuvia, jotka on hyviä pään saamiseksi muualle.
Mulla ei oo yhtään läheisempiä kavereita / ystäviä täällä, tai oikeestaan enää missään muuallakaan, mut pari aktivismin kautta tutuksi tulleen tyypin kanssa olin monta tuntia. En puhu niiden kanssa mun erosta yhtään, mut oli jotenki tosi kiva olla muiden ihmisten seurassa

Mulla on nyt hetkiä, jolloin ei ees tunnu pahalta, oon menettänyt sen ihmisen, so what, ei tässä voi muuta kuin mennä eteenpäin, mut sit toisaalta myös hetkiä kun itken sikiöasennossa.
Sit kans en haluu nukkua, koska pelkään et nään unta, jossa ollaan vielä yhdessä ja joudun menettämään hänet aamulla uudestaan ja ylipäätään aamut pelottaa, koska aamulla herätessä ei täysin sisäistä missä on, kuka on, jne. nii et se ku ekan kerran herättyäni sisäistän, et ei olla enää yhdessä, tuntuu vaan niin pahalta.

Viime kuukausina, jos on tuntunu pahalta nii oon vaan menny nukkumaan tai vähintään sänkyyn makaamaan ja halannu ylimääräsenä ollutta peittoa ja kuvitellu et se on mun tyttöystävä (nykyinen eksä, oho, viittasin häneen ensimmäistä kertaa ikinä tollein) ja se on tuonu aina tosi paljon lohtua, välilä oon kuvitellu puhuvani sen kanssa.
Oikeestaan aina kun en oo nukkunu sen kanssa, oon tehny tollein.
Nyt on vaikeeta, ku en voi hakee helpotusta sillein ja nukun oikeesti joka yö yksin.

ja kiitos kaikille tuesta, päivittelen tänne varmaan jonkun verran mun fiiliksiä lähiaikoina.

ihana kämppis ja sisko hyvä että et oo yksin

 

[Iguessimhuman]

hitto ku se oli nii ihana ihminen ja niin paljon oli asioita, mitä piti tehä vielä yhessä mut ei koskaan tehty
tääl jokainen kadunkulma muistuttaa mua siitä
ja tää vaikuttaa jokaseen hetkeen mun elämässä
Ku se oli aina se eka, jolle mä kerroin mitkään uutiset
se johon mä tukeuduin jos oli paha olla
nyt se ei vaan enää oo

 

[Iguessimhuman]

Löysin kappaleen jota olin etsinyt ~13 vuotta (kuulin lapsena kauan sitten, oli yhden videon taustalla).
Se oli yhdessä Youtube mixissä.
Kun näin videon otsikossa nimen ja tekijän, tuli mieleen, et voisko se olla tää, mun muistikuvat kyseisestä kappaleesta alko olla jo suht hämäriä. Sit tuli yks laini jonka kohalla olin sillein, et TÄÄ SE ON.
En olis enää uskonut löytäväni sitä, mut elämä on ihmeellistä.

Ja mielenkiintoista (ja ketjuun liittyvää) on se, et ku laulua kuunnellessa siäistää aina hetkellisesti sen laulun tunnetilan, nii kun mä kuuntelin sen kappaleen, mä näin sen hetken meidän eron toiselta puolelta ja ymmärrän nyt jonkun verran paremmin mun tyttöys... entistä tyttöystävää. (Still not use to it :(( )

Mitä enemmän on kulunut, sitä enemmän musta tuntuu et näin on parasta.
Maailma on julma: me ollaan just sellasia ihmisiä toisellemme, et tykätään lähes väistämättä siitä toisesta, mut myös sellasia, jotka ei vaan sovi yhteen.

Tai emmätiä, ehkä joskus, kun ollaan vanhempia - tai ei iällä niin väliä, mut kasvettu, kypsytty.
Mut ei tässä ja nyt.
Se ei vaan voi toimia.

Emmä sitä syytä, ei tää ois oikein muul taval voinu mennä.
Ja mä alan ehkä päästä pikkuhiljaa irti myös itseni syyttämisestä.

Enkä mä sano, et toi suhde oli virhe.
Kuten sanoin marraskuussa: "En tiiä tuleeko tää kestää, mut ainakin oon tästä onnellinen niin pitkään kun tää kestää".
Ja, hitto vie, mä olin.

Ja, jos ei muuta, toi suhde opetti mulle paljon itestäni.

Nii ja kävin tänään psykologilla ja siskolla, mulle soittaa Ohjaamon tyyppi huomenna ja mulla on tiistaina keskusteluaika Turvatalolla.
Mahtavaa et sellanenkin on olemassa, siis jos en vaan jaksa, voin vaan kävellä sinne.
Ja joku auttaa mua
Ei voi käsittää

 

[Iguessimhuman]

Tuli just vastaan IG-postaus, jossa eksä kutsui bändiään "suosikki-ihmisikseen."
Sattui.
Ku niin vähän aikaa sit se vielä sanoi et mä oisin sen suosikki-ihminen.

Me ollaan erottu, mut mä pidän siitä ihmisenä yhtä paljon ku aina ennenkin.
En tiiä pitääkö se miusta.
Me ei erottu sen takia et rakkaus ois puuttunu niin oon jotenkin lohduttautunut sillä ajatuksella , et se yhä jollain asteella välittäis miusta ja suris, kävis läpi ees jossain määrin sitä samaa kuin mä
Mut en oo enää niin varma

Ennen ku me alettiin seurustella, mä olin sen tärkein ystävä (hänen sanojaan, ehti kutsua mua useampaan otteeseen tärkeimmäksi ystäväkseen). Nyt sillä on uudet kuviot ja uudet ystävät, jotka tuntuu olevan paljon tärkeempiä, kuin mä olin.

Niihän mulle on aina käyny, et mun kaverit löytää aina parempia kavereita ja mulla ei oo enää väliä.

Se sanoi sen jälkeen kun erottiin, et sit kun me ollaan päästy yli, niin voidaan olla yhä ystäviä, mut sillä on tiiviit ja mua tärkeemmät kaveriporukat, joihin mä en kuulu
meidän vikoina viikkoina tuntu muutenki siltä, että sillä ei oo enää aikaa mulle
en usko et tän jälkeen senkään vertaa




pienen hetken
mä olin tärkee

 

[Iguessimhuman]

Oon käyny koulypsykologilla, turvatalossa, keskussairaalalla sekä ensiarvioinnissa. Viimeisimmässä kysyttii, että onko mulla sellasia ajatuksia, että haluisin kostaa eron mun entiselle tyttöystävälle.
Ymmärrän, että se on asia, mikä pitää kysyä, mut tuntu jotenki hirveeltä.
Ku rakastan sitä ihmistä edelleen enemmän ku oon ketään muuta koskaan rakastanut ja välitän siitä, nii en vois kuvitellakaan tekeväni sille mitään pahaa

 

[Iguessimhuman]

Oispa joku joka käpertyis mua vasten :(

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

Oon käyny koulypsykologilla, turvatalossa, keskussairaalalla sekä ensiarvioinnissa. Viimeisimmässä kysyttii, että onko mulla sellasia ajatuksia, että haluisin kostaa eron mun entiselle tyttöystävälle.
Ymmärrän, että se on asia, mikä pitää kysyä, mut tuntu jotenki hirveeltä.
Ku rakastan sitä ihmistä edelleen enemmän ku oon ketään muuta koskaan rakastanut ja välitän siitä, nii en vois kuvitellakaan tekeväni sille mitään pahaa

se on hyvä ettet haluu kostaa niitäkin tapauksia on muutaman vuoden välein tulee esille

 

[mamiya]

se on hyvä ettet haluu kostaa niitäkin tapauksia on muutaman vuoden välein tulee esille

niitä tulee ihan liian usein esille, vuosittain lukuisia mistä me ei saada lukea mistään lehdestä. millon vainoamista, henkistä väkivaltaa tai kuolema. surullista kyllä ja vaikea ymmärtää mutta kai jotkut sitten vaan pimahtaa lopullisesti eron koittaessa.

kliseistä kun onkin, aika parantaa. yritä saada jotain muuta ajateltavaa, luo uusia ihmissuhteita tai tukeudu vanhoihin, tärkeintä ettet jää junnaamaan menneeseen.

 

[Iguessimhuman]

Se oli lopettanut mun seuraamisen Twitterissä ja poistanut mut yksityisen IG-tilinsä seuraajista.
Sillon kun se ekan kerran sano, et sen ei ollu hyvä olla meiän välisessä suhteessa se sanoi et se ei oo kuitenkaan häviimässä mun elämästä kokonaan
sit myöhemmin se sano, et me voidaan olla vielä ystäviä
tuntuu vaan siltä et se on vaan tiputtanu mut kokonaan elämästään
et me ei olla ystäviä
me ei olla mitään

Ois ollu kiva, et vaik meistä ei voi koskaan tulla mitään enempää, et se ois ees yhä ollu mun ystävä
ennen ku me ihastuttiin toisimme me oltiin jonkun aikaa tosi läheisiä ystäviä
ja mä oikeesti pidän siitä ihmisenä
mut en näköjään kelpaa ees siihen

mua aina välillä pelotti et me erottas, lähinnä koska jos mun elämässä on jotain hyvää ollutkin oon aina menettäny sen ja tuntu vaan jotenki käsittämättömältä että joku oikeesti rakastais mua.
välittäis
välillä vaan pelotti et se oiskaan oikeesti totta
Muistan kun se joskus sano et se ei jättäis mua ku mulla oli sellane fiilis. Se on typerä lause, koska ei sitä voi tietää, mut ehkä se oli lause mikä oli siinä tilanteessa hyvä sanoa.
Nyt se lause on kaikunut päässä jonkun aikaa.
Mut sillon kun mulla oli se fiilis, nii se sanoi jotain tollasta ja se halas mua.
Tuntu et sain olla sen seurassa heikko.

Mul on tosi usein se fiilis, et mun on pakko olla vahva, et muut saa olla mun kaa heikkoja, purkaa ajatuksia. Et voin olla muille se, mitä kukaan ei oo mulle. Et oon aina valmis jos joku tarvii kuuntelijaa.
Oli mahtavaa, et oli joku, jonka seuras sai olla heikko
Ja olla ite se, jota kuunnellaan ja lohdutetaan

En ollu rehellisesti sanottuna ennen meidän suhdetta ees uskonu, et voisin koskaan saada olla heikko

 

[Iguessimhuman]

Meen perjantaina vanhemmille ja tuntuu sillein pahalta, että kun olin siellä viimeks, niin mulla oli vielä tyttöystävä :(
Kun nukuin viimeksi siellä, kuvittelin, että hän oli vieressäni.
Kun olin viimeksi siellä, ootin että pääsen tänne jossa asuisin lähellä rakasta tyttöystävääni
Pelkään että kun meen vaan sinne nii tulee heti mieleen ne kerrat kun nukuttiin siellä vierekkäin.
Ja se onnellinen hymy mikä hänellä oli aina kun hän heräsi mun vierestä.
Se oli maailman kaunein hymy
jota mä en tuu enää ikinä näkemään

Onneks tästä asunnosta ei ehtiny hirveesti yhteisiä muistoja tulla.
Valitettavasti tää kaupunki on täynnä niitä.

 

[Iguessimhuman]

Hän oli postannut viikko sitten selfien, jossa käytti "poikaystävänsä paitaa".
Jotenkin tosi vaikee uskoo et se ois alkanu taas seurustelemaan, varsinkaan näin nopeesti.
Jos alkoi, nii suunnilleen kaikki mitä se sillon sano oli valetta

Kun me erottiin se sanoi että se rakasti mua ja että se välitti musta.
Että se ei vaan pystynyt seurustelemaan
Ei halunnut olla sidottu kehenkään.
Hän halusi olla vapaa.

Mut jos se on alkanu taas seurustelee, nii
se ongelma ei kai sit ollukkaan siinä et se ei ois voinu olla yhessä
mä en vaan kelvannu
ja joku muu kelpas
mä en vaan riittäny
tein kaiken mitä pystyin, et sen ois hyvä olla, mut ei ollut tarpeeks

jos joltakulta liikenis sympatiaa, nii se ois nyt tarpeen 😔

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

Hän oli postannut viikko sitten selfien, jossa käytti "poikaystävänsä paitaa".
Jotenkin tosi vaikee uskoo et se ois alkanu taas seurustelemaan, varsinkaan näin nopeesti.
Jos alkoi, nii suunnilleen kaikki mitä se sillon sano oli valetta

Kun me erottiin se sanoi että se rakasti mua ja että se välitti musta.
Että se ei vaan pystynyt seurustelemaan
Ei halunnut olla sidottu kehenkään.
Hän halusi olla vapaa.

Mut jos se on alkanu taas seurustelee, nii
se ongelma ei kai sit ollukkaan siinä et se ei ois voinu olla yhessä
mä en vaan kelvannu
ja joku muu kelpas
mä en vaan riittäny
tein kaiken mitä pystyin, et sen ois hyvä olla, mut ei ollut tarpeeks

jos joltakulta liikenis sympatiaa, nii se ois nyt tarpeen 😔

kyllä se ajan kanssa löydät jonkun jolle kelpaat ja riität

 

[Iguessimhuman]

Mä näin sen ku se käveli käsikkäin nykysen poikaystävänsä kanssa ulko-ovesta rappuun (asutaan samassa rapussa).
Miks helvetissä se ei jääny suremaan?
Eikö tää ollukkaan sille koskaan niin vakavaa, kuin se väitti?
Miten helvetissä se pysty olemaan uudessa parisuhteessa tasoo muutamaa viikkoa sen jälkeen, kun me erottiin?
Rakastiko se mua oikeesti? Jos rakasti nii mite se pysty pääsee niin nopeesti yli

Voispa ees puhuu kenenkään kanssa mutta kun ei vaan oo yhtään ketään kenen kaa puhua

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

Mä näin sen ku se käveli käsikkäin nykysen poikaystävänsä kanssa ulko-ovesta rappuun (asutaan samassa rapussa).
Miks helvetissä se ei jääny suremaan?
Eikö tää ollukkaan sille koskaan niin vakavaa, kuin se väitti?
Miten helvetissä se pysty olemaan uudessa parisuhteessa tasoo muutamaa viikkoa sen jälkeen, kun me erottiin?
Rakastiko se mua oikeesti? Jos rakasti nii mite se pysty pääsee niin nopeesti yli

Voispa ees puhuu kenenkään kanssa mutta kun ei vaan oo yhtään ketään kenen kaa puhua

ootko puhunu sille miltä susta tuntuu

 

[rukiveer]

Mä näin sen ku se käveli käsikkäin nykysen poikaystävänsä kanssa ulko-ovesta rappuun (asutaan samassa rapussa).
Miks helvetissä se ei jääny suremaan?
Eikö tää ollukkaan sille koskaan niin vakavaa, kuin se väitti?
Miten helvetissä se pysty olemaan uudessa parisuhteessa tasoo muutamaa viikkoa sen jälkeen, kun me erottiin?
Rakastiko se mua oikeesti? Jos rakasti nii mite se pysty pääsee niin nopeesti yli

Voispa ees puhuu kenenkään kanssa mutta kun ei vaan oo yhtään ketään kenen kaa puhua

Tää on niin helvetin tuttu tunne :(( pyöritään exän kanssa samoissa baareissa/ravintoloissa ja nään sen ainaki pari kertaa viikossa. Ja yleensä kisutelemassa tyttöjä ja kävelemässä heidän kanssa taksille. Kyl se sattuu kun ite en pysty vielä kuukauden jälkeenkään oleen kenenkään kanssa :( mut uskon et toi tuntuu aivan helvetin pahalta et toinen on menny eteenpäin noin nopeesti. Tulee olo et enkö mä merkannu sille, kun mulle se toinen merkkas niin suunnattomasti ja merkkaa vieläkin

 

[Iguessimhuman]

ootko puhunu sille miltä susta tuntuu

En oo eikä jotenki tunnu hyvältä idealta olla siihen yhteyksissä

 

[Iguessimhuman]

Sain tietää että se on uudessa suhteessa muutamaa viikkoa sen jälkeen kun oltiin erottu.
Halusin hetken aikaa uskoa, että se yritti korvata mut jollain, koska mulla vaan ite oli se fiilis, et en kestä olla yksin ja haluun vaan uuden suhteen.
Mä tiiän kuka se mun eksän uusi on (olin tavannut sen ennen meidän eroa kerran) ja tuntuu tavallaan pahalta että mun eksä on yhessä sen kanssa, koska siinä ei oo oikein mitään mistä mun eksä ainakin väitti pitävänsä miussa.
Täl hetkel vaan kelaan sitä, että mitä jos se jätti mut jonkun toisen takia ja että pettikö se mua.

 

[Iguessimhuman]

Oispa joku joka valittais aamulla siitä, että nytkin twiittaan kaikkea typerää keskellä yötä.
Tai valittais vaikka mun viiksenaluista.
Joku joka välittäis tarpeeksi valittaakseen.

Oispa joku, joka käpertyis mua vasten
Oispa joku, jota silittää
Oispa joku, jolle tulis turvallinen olo mun lähellä olemiseta
Oispa joku, joka välittäis

 

[Iguessimhuman]

Itkitkö kertaakaan?

Koska mä itken vieläkin 😭

 

[Iguessimhuman]

Mua ei enää ehkä sureta niinkään se ero, vaan yksinäisyys.
Oispa kavereita ja parisuhde.
Mulla ehkä ois kavereita, jos uskaltaisin pitää ihmisiin yhteyttä.
On vaan ihan helvetin pelottavaa laittaa kellekään viestiä.
Tuntuu koko ajan vaan siltä, että koko maailma vihaa miua.

Tänään tuli ekaa kertaa vähään aikaa semmonen olo et kaipaan sitä ja just sitä. Sitä miten kivalta ja peheemltä se tuntu, kun sitä halas.
Enimmäkseen muistan vain negatiivisia asioita, mikä on kyllä tavallaan sääli, kun se toi parisuhde oli tietyllä tavalla mun elämän parasta aikaa, tai ainakin yhdellä elämän osa-alueella.
Mut vaikka saisin sen ihmisen takas, en enää haluais.
Se kans muuttui tosi paljon sinä aikana kun me seurusteltiin, eikä oo enää se sama ihminen, johon mä rakastuin.
Et parempi näin.
Silti sattuu ja yksinäinen olo.