Mielenterveys Mitä eroa on paniikki- ja ahdistuskohtauksilla?

[Poistettu käyttäjänimi 92]

Mietin vaan, että ois mukava tietää, jos joskus pitää esim. auttaa kaveria. Oon itse kokenut paniikkikohtauksen pari kertaa, joten tiedän suht hyvin miltä se tuntuu ja tiedän mitä silloin toisen kannattaa tehdä. Toki voitte ystävällisyyttänne jakaa tietämättömille tärppejä siihenkin.

Kiva, jos vastaat!

 

[Girlofpunk]

Kaikilla se voi olla erilainen tai sitten ihan samanlainen. Itselläni paniikkikohtauksessa rupean itkemään helpommin, syke nousee todella korkeaksi ja hengittäminen vaikeutuu, kädet tärisee ja vaikea pysyä paikoillaan. Jos itken se on enemmän huutoitkua.
Ahdistuskohtauksessa rintaa puristaa ja tärisen. Itkuinenkin saatan olla, mutta se ei ole samanlainen kuin paniikissa.

 

[Poistettu käyttäjänimi 92]

Kaikilla se voi olla erilainen tai sitten ihan samanlainen. Itselläni paniikkikohtauksessa rupean itkemään helpommin, syke nousee todella korkeaksi ja hengittäminen vaikeutuu, kädet tärisee ja vaikea pysyä paikoillaan. Jos itken se on enemmän huutoitkua.
Ahdistuskohtauksessa rintaa puristaa ja tärisen. Itkuinenkin saatan olla, mutta se ei ole samanlainen kuin paniikissa.

Kiitos, kun vastasit! Tuo on hyvä pointti, että ne voi vaihdella ihmisittäin paljon. Itselläni paniikkikohtauksessa muodostuu sellanen noidankehä omista ajatuksista, joka helposti ruokkii sitä paniikkia. Esim. ajatukset siitä, että kaikki näkee miten paniikissa oon ja tuomitsee tai kuoleman ja "hulluksi" tulemisen pelko. Liittyykö ahdistuskohtauksiin minkätyylisiä ajatuksia sulla tai useimmilla tai joillakin?
Miten toivot, että sillä kohtauksen hetkellä läsnä olevat ihmiset reagois tai auttais? Ei tarvi vastata, jos ei tunnu siltä.

 

[Girlofpunk]

Kiitos, kun vastasit! Tuo on hyvä pointti, että ne voi vaihdella ihmisittäin paljon. Itselläni paniikkikohtauksessa muodostuu sellanen noidankehä omista ajatuksista, joka helposti ruokkii sitä paniikkia. Esim. ajatukset siitä, että kaikki näkee miten paniikissa on ja tuomitsee tai kuoleman ja "hulluksi" tulemisen pelko. Liittyykö ahdistuskohtauksiin minkätyylisiä ajatuksia sulla tai useimmilla tai joillakin?
Miten toivot, että sillä kohtauksen hetkellä läsnä olevat ihmiset reagois tai auttais? Ei tarvi vastata, jos ei tunnu siltä.

Itse oon ainakin huomannut kun ahdistun, ajatukset on sellassia itseään vähätteleviä, en usko itseeni ja koen olevani hyödytön kun ahdistun jostain ihan pienestäkin asiasta mistä voi selvitä ajan kanssa. Oli se sitten koe tai sosiaalinen tilanne.
Omilla kavereilla ei tälläistä ongelmaa ole että saavat ahdistuskohtauksia usein tai on ahdistuneisuushäiriötä edes. Todella harvoin heidän seurassaan olen saanut paniikki/ahdistuskohtausta. Ehkä ihan hyvä vaan. Jos kuitenkin jotain itkuista viestiä olen heille laittanut niin aika perus vastauksia sieltä tulee, että koita rauhoittua ja mieti jotain muuta, älä sitä asiaa. Toihan on vähän sama kun sanoisi sokealle että yritä nähdä jotain.
En tiedä. Jotenkin en edes heiltä odota mitään hirveen hyviä lohdutuksia. Sen takia mulla on terapeutti jolle pystyn aina laittamaan viestiä kun on kohtaus. Hän ymmärtää hyvin kun on kouluttautunut sitä varten ja tietää asioista ja siihen liittyvistä oireista ja ajatuksista yms.

 

[Mandalay]

Ite meen ahdistuskohtauksessa ikään kuin jumiin, alkaa hiukan huimata, ympärillä tapahtuvat asiat tuntuu jotenkin utuisilta ja tulee vähän niinkuin putkikatse, tuun ihan ylitietoiseksi omista liikkeistäni ja olemuksesta ja ne tuntuu jähmeiltä, puhuminen on vaikeaa enkä kunnolla tiedosta mitä sanon, silmiin katsominen on mahdotonta, joskus kädet tärisee ja äänet sun muut aistihavainnot tuntuu liian kovilta mutta jotenkin sekavilta enkä identifioi niitä kunnolla. Myös on pala kurkussa ja hengittämiseen pitää erikseen keskittyä ja teen joitain pakonomaisia liikkeitä, kuten niskan koskemista ja jatkuvaa asennonvaihtoa ja käsien vääntelemistä.

Paniikkikohtauksen oon saanut vaan kerran ja silloin tuli paljon ahdistusta sekavampi olo, kauhun tunne, en saanut henkeä ja piti lähteä muiden luota (tää tarve on mulla ahdistuskohtauksessakin, mutta paniikin tullen en kyennyt edes miettimään asiaa sen kummemmin vaan se pois lähteminen tuli ihan automaattisesti ajattelematta edes esim. että mitä muut ajattelee ja mikä tilanne on) mennä hiljaiseen paikkaan ja laittaa valot pois. Itketti myös ja tuli sellainen vahva pelkotila ja epätodellinen tunne, jolloin tuntui siltä että kuolen tai etten ole läsnä yhtään. Kaikilla nää kokemukset ei ole samanlaiset enkä sen kummemmin tiedä kummastakaan, mutta oman kokemukseni mukaan näin