Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 90791" data-attributes="member: 34">HmmSillon kun olin koulussa niin amiksessahan oli huomattavasti vaikeampaa käydä kuin esim lukiossa. Ja tajuun nyt että syy siihen saatto olla se kun amiksessa olin ihan pihalla enkä tiennyt ollenkaan mitä siellä tehään enkä osannu mitään ja vaa haahuilin siellä ilman mitään ymmärrystä mistään opetuksesta (jos sellaista edes oli, nimittäin aika paljon vaan oletettiin että me tehdään ite ja osataan, mikä ei ilmeisesti mun kaltaselle ihmiselle käyny). Lukiossa pystyin käymään siksi että oli pakko ja mulla oli sentään enemmän kavereita siellä ja muutenki tuntu että kuulun sinne ja ymmärrän mitä multa odotetaan, amiksessa en todellakaan ees tiennyt mitä multa vaaditaan ja odotetaan. Eikä ollu samalla tavalla kavereita joiden kanssa hengata ja esim kysyä että mitähän nyt pitää ees tehdä. Hmm. En kyllä tiiä onko sulla kyse ollenkaan samasta? Tavallaan se ulkopuolisuus koulussa voi tehä sen että ei oo mitään järkee enää siel ees ollakaan. Kun taas peruskoulussa ja lukiossa sentään olin osa sitä paikkaa mut amis tuntu siltä että en vaa kuulunu sinne vaa olin joku outo ylimääränen tyyppi joka vaa haahuili ja yritti mut ei koskaan ymmärtänyt ees mistä puhutaan ja mitä tehdään. Se tuntu jotenki epätodelliselta. Ja ainoo joka oikeesti tuntu huomaavan mut oli se kuraattori vai mikä olikaan. Toisaalta se oli varmaan ainut joka edes ehti auttaa mua koska opettajia tarvittiin muutenkin koko ajan muualla. Mut voisko kyse olla jostain tämmöisestä? Koska jos ei tunne kuuluvansa siihen kouluun ja tuntee olevansa &quot;ylimääräinen&quot; niin se on todella paljon vaikeampaa päästä sinne, ja toki se tunne saattaa vaan lisääntyy jos on paljon poissa ja sit kaikki alkaa tyylii jo aattelee et toi on lopettanu kokonaa</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 90791, member: 34"] Hmm Sillon kun olin koulussa niin amiksessahan oli huomattavasti vaikeampaa käydä kuin esim lukiossa. Ja tajuun nyt että syy siihen saatto olla se kun amiksessa olin ihan pihalla enkä tiennyt ollenkaan mitä siellä tehään enkä osannu mitään ja vaa haahuilin siellä ilman mitään ymmärrystä mistään opetuksesta (jos sellaista edes oli, nimittäin aika paljon vaan oletettiin että me tehdään ite ja osataan, mikä ei ilmeisesti mun kaltaselle ihmiselle käyny). Lukiossa pystyin käymään siksi että oli pakko ja mulla oli sentään enemmän kavereita siellä ja muutenki tuntu että kuulun sinne ja ymmärrän mitä multa odotetaan, amiksessa en todellakaan ees tiennyt mitä multa vaaditaan ja odotetaan. Eikä ollu samalla tavalla kavereita joiden kanssa hengata ja esim kysyä että mitähän nyt pitää ees tehdä. Hmm. En kyllä tiiä onko sulla kyse ollenkaan samasta? Tavallaan se ulkopuolisuus koulussa voi tehä sen että ei oo mitään järkee enää siel ees ollakaan. Kun taas peruskoulussa ja lukiossa sentään olin osa sitä paikkaa mut amis tuntu siltä että en vaa kuulunu sinne vaa olin joku outo ylimääränen tyyppi joka vaa haahuili ja yritti mut ei koskaan ymmärtänyt ees mistä puhutaan ja mitä tehdään. Se tuntu jotenki epätodelliselta. Ja ainoo joka oikeesti tuntu huomaavan mut oli se kuraattori vai mikä olikaan. Toisaalta se oli varmaan ainut joka edes ehti auttaa mua koska opettajia tarvittiin muutenkin koko ajan muualla. Mut voisko kyse olla jostain tämmöisestä? Koska jos ei tunne kuuluvansa siihen kouluun ja tuntee olevansa "ylimääräinen" niin se on todella paljon vaikeampaa päästä sinne, ja toki se tunne saattaa vaan lisääntyy jos on paljon poissa ja sit kaikki alkaa tyylii jo aattelee et toi on lopettanu kokonaa [/QUOTE]

En ole robotti