Mielenterveys Mua ahistaa kuinka vieraantunut oon siitä mitä muut sanoo rakkaudeks

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
36,615
Reaktioarvo
2,896
En osaa selittää tätä mutta tuntuu "väärältä" sanoa että oon ihastunu johonkin ihmiseen vaikka se on selvää ihastumista, mutta se on niin eri asia kun muilla niin en tunne että se ois sitä samaa. Oon ehkä väsyny niin voi johtuu ehkä siitäkin, mut äsken ku kuuntelin finneaksen love is pain niin alko oikeesti ahistaa niin vittuna. Tai siis jo sen biisin nimi niin mulle tuli vaan mieleen siitä että "mä en edes tiedä mitä rakkaus on". Tai et mä tiedän vaan sen oman kokemukseni mut se on ihan eri ku kaikilla muilla enkä mä tiedä voiko siitä puhua samoilla sanoilla kun muut. Voiko sitä kutsua ihastumiseks vai onkse jotain muuta. Koska honestly samaistun päivä päivältä vähemmän muihin ihmisiin ja tunnen päivä päivältä voimakkaammin sen vieraantumisen ympäröivästä maailmasta. En tiiä.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
36,615
Reaktioarvo
2,896
Tai niiku otetaan esimerkiks vaikka.... No hitto, vaikka Ola. Okei, oon tykännyt siitä jostain toukokuu 2020 asti, enemmän ja vähemmän mut joka tapauksessa. Sillon ku se alko olin helvetin sekasin tunteista sitä kohtaan ja sen jälkeenkin on tullu jaksoja et oon miettinyt sitä enemmän, ja välillä taas en mieti sitä hetkeen niin paljon, saatan miettii sit ehkä jotain muita enemmän. Onhan se nyt selvää ihastumista koska mitä muutakaan se olis mutta kun mä en vaan tiedä että voinko edes sanoa sitä ihastumiseks koska en ymmärrä muiden ihmisten kokemuksia ihastumisesta. En ymmärrä sitä. En ymmärrä seurustelusta mitään tai siis en tietenkään oo seurustellu niin se vieraannuttaa mua niistä asioista, en tiedä kaikki on ihan outoo. Ehkä tää on jopa jonkinlainen pakko-oire siitä että en anna itelleni edes lupaa ajatella näitä ihastumisina koska ne on mukamas niin paljon huonompia mitä muut tuntee. Siis kai musta tuntuu siltä että mun tunteet on huonompia ja mun kokemukset ei oo oikeita eikä mitenkään arvokkaita. Niin ehkä tää tulee siitä. Tai aivan varmasti se liittyy siihen jotenkin.

Mutta siis tuntuu vaan että mulla on semmoinen disconnection rakkauteen. Tai siis nii, en tunne yhteyttä siihen koska yhteiskunnan käsitys romanttisesta rakkaudesta on erilainen ku mun kokemus. Ni sit mietin et onks tää ees sitä mitä muut sanoo rakkaudeks vai pitäiskö mun puhuu näistä jonain.... Platonisina ihastuksina :D kun ei ne vittu ees voi olla platonisiakaan. Pakko sen on olla romantic attraction. Jos mietitään vaikka näitä eri "vetovoiman muotoja" niin platonisia nää ihastukset ei mun mielestä voi olla? Mutta suurin osa ei ehkä ihan seksuaalisiakaan tai ainakaan ei niin paljon et varmaan suurimmaks osaks ne on romanttisia ? Joo-o en mä tiedä. Mut ku tää menee niin kauas normi ihmisten kokemuksista etten tiedä voinko ees elää. Tarvii varmaan taas yrittää jutella mun työntekijän kanssa vaikka en tiedä onko sitä tarkotettu ihan tämmösestä puhumiseen. Ei se varmaan kuitenkaan mikään psykologi oo nii ei se ehkä osaa auttaa mut kai mä voin kuitenkin sanoa siitä että tuntuu paskalt. Tai sit en sano mitään. Tai sit soitan jonnekin vitu kriisipuhelimeen paitsi en helvetissä kyllä soita.

Vittu nytki mietin hobii jatkuvasti ja mun aivot sanoo mulle tyyliin et sä oot paska ihminen etkä ainakaan ansaitse mitään hyvää. Että kiitti siitä taas.

Mitäköhän taas tapahtu et tää ny meni pahemmaks. En tiiä mistä tää johtuu, en tiiä mistä mikään johtuu. Sitte ku ei mun kaltasia ees hirveesti oo olemassa paitsi ehkä muutama ihminen xDD

Ja ehkä jossain aromantic yms ihmisissä voi olla samoja piirteitä kun mussa että ihastuu lähinnä julkkiksiin tai en mä tiedä. Nojoo. Emt. Mäkin olisin pitkälti frayromantic jos niitä muutamaa tyyppiä ei laskettais ketkä oon tuntenu jotenkuten ja joihin oon ollu ihastunu. Ja en tiiä mikä siinä on se raja mutta suurimmaks osakshan mun kaikki ihastukset on ihmisiin joita mä EN tunne joten: frayromantic af. Mutta en mä sit kuitenkaan oo. En tiiä lasketaanko esim jiit sellasiks jotka tunnen koska joo oon puhunu niiden kanssa mutta ei me nyt kyllä mitään ystäviä kuitenkaan olla. Mul on ollu ehkä yks ihastus koko elämäni aikana jonka kans oon ollu ystävä, taisekin riippuu miten se määritellään. Mut niiku. Ehk muutama jonkin sortin kaveritasolla oleva ihastus on ollu. Mut muuten täysin frayro. Et en tiiä sitten onko tää kuitenkin sitä.

Vai mitä mikään on
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
36,615
Reaktioarvo
2,896
Joo no ei toi frayro myöskään terminä oikeen osu, joku siinäkin tökkii, mutta olispa tälle kaikelle joku sana ja olispa samanlaisia ihmisiä mutta kun ei, melkein kukaan ei oo eikä kukaan koskaan ymmärrä paitsi ehkä yks ainut ihminen maailmassa. Lol. Kaikki muut on vaa sillee "öö okei outoo, mikset voi olla normaali"
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
36,615
Reaktioarvo
2,896
Toisaalta parempi tätä on olla ajattelematta kuitenkin. Että nyt vaan: unoha. ja mee vaikka ulos tai jotain. Ei oo mitään syytä jäädä kiinni siihen kuinka kaikki on väärin mussa, kun ei ees oo.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,950
Reaktioarvo
5,745
Tavallaan samaistun. En ehkä ihastu noin helposti mutta jonkinlaista ihailua on yleensä kaikkien sarjojen ja kirjojen hahmoihin.
En myöskään oikeesti tiiä onko ihastunu vai en ku en tunne mitään maata järisyttävää (kuten aina kerrotaan sen ja rajastumiseb tuntuvan) lähinnä vaan se että nään ne kaikki viat ja jotkut jotka ärsyttää mut sit en kuitenkaan löydä yhtään semmosta "oikeeta" vikaa ja yhdessä on kiva olla, välillä vähän ahistaa, mutta yleensä ottaen ihanaa ja mahtavaa ja kivaa, kun ei olla niin en mä jostain syystä pode hirveempiä ikäviä.
Tosin mullakin voi osin jostua siitä että oon aivan helvetin väsynyt
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
36,615
Reaktioarvo
2,896
Tavallaan samaistun. En ehkä ihastu noin helposti mutta jonkinlaista ihailua on yleensä kaikkien sarjojen ja kirjojen hahmoihin.
En myöskään oikeesti tiiä onko ihastunu vai en ku en tunne mitään maata järisyttävää (kuten aina kerrotaan sen ja rajastumiseb tuntuvan) lähinnä vaan se että nään ne kaikki viat ja jotkut jotka ärsyttää mut sit en kuitenkaan löydä yhtään semmosta "oikeeta" vikaa ja yhdessä on kiva olla, välillä vähän ahistaa, mutta yleensä ottaen ihanaa ja mahtavaa ja kivaa, kun ei olla niin en mä jostain syystä pode hirveempiä ikäviä.
Tosin mullakin voi osin jostua siitä että oon aivan helvetin väsynyt
Niin. No, sä ihastut kuitenkin irl-tyyppeihin. Okei, mäki ihastun, mutta suurimmaks osaks julkkiksiin. Mut taas hahmoihin en melkein ollenkaan, ainakaan omasta mielestäni. Ennemmin se on aina näyttelijään eikä hahmoon, esim kun tykkäsin teemu Lehtilästä niin koen että se oli ennemmin siihen näyttelijään kuin aaroon/eeroon :D toki ymmärrän kiintymyksen myös hahmoon koska tietyllä tapaa se voi itellä olla myös osa sitä mut koen että ne syvimmät tunteet on kuitenkin enemmän sitä itse näyttelijää kohtaan. Vaikea selittää tho mut joo.

Mut siis must myös tuntuu et sillon jos ihastun johonkin actual irl-tyyppiin niin harvoin se on todella voimakasta, samaan tapaan ku julkkiksiin. Yleensä julkkisihastukset pistää mut enemmän sekasin ku mitkää sellaset jotka tunnen henkilökohtaisesti. Tai on osa niistäkin ollu todella pahoja mut yleensä vois kuitenkin sanoa et melkeinpä mitä "vieraampi" ihminen sitä enemmän tykkään siitä. Oon ihastunu muutaman kerran mun kavereihin ja ne oli aika laimeita ihastuksia, tai no se toinen oli ehkä vähän vahvempi mutta ei se nyt ollu niin paha. Mut must tuntuu et tää on aika tyypillistä mulle enkä tykkää sitä että muut kritisoi tätä asiaa mussa, koska mulle tulee siitä ihan äärettömän paska olo ja suurinpiirtein tekis mieli kuolla aina kun joku vittuilee näistä. En tykkää kun aina sanotaan lapselliseks tai jotain vastaavaa vaikka mun mielestä tää nyt vaan on se mikä mä oon enkä mä haluu muuttaa sitä mitä mä oon, en mä ois sillon minä. Mutta tulee ihan vitu paha olo noista kommenteista, jo teininä inhosin sitä kun vaikka joku aikuinen saatto sanoa että "kyllä toi julkkisihastusvaihe menee vielä ohi" tai jotain et se kuuluu teini-ikään tai vastaavaa. Huutista ku nykyään oon 23v niin varmaan kaikki nyt tuomitsee mua ku oon toivotpn tapaus :))))))))))) oikeesti kill me en jaksa tätä. Eikä näistä uskalla ammattilaisenkaan kanssa puhua enää koska sieltä ei tuu ymmärrystä myöskään. Oikeesti inhoan ihmisiä. Tän takia en tykkää ees about tutustuu kehenkään ellen oo varma ettei se vittuilis mulle tms.
 

Tanssivapina

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
951
Reaktioarvo
1,227
Ihastuminen ja rakkaus on eri asioita, ja siitä on tapeltu ikä ja ikuisuus että mitä ne on. Ei ole olemassa yhtenäistä käsitettä siitä mitä rakkaus on ja milloin ihastuminen muuttuu rakkaudeksi. On myös perhe rakkautta, ystävä rakkautta, romanttista rakkautta ja intohimoista rakkautta. Jokainen tuntee sen eri tavalla ja se että et samaistu valtaväestöön ei tarkoita että et voisi olla ihastunut tai rakastunut. Myös aika ja kulttuuri vaikuttaa rakkauteen. On yhä kulttuureita joissa on järjestetyt avioliitot joissa pariskunta oppii rakastamaan toisiaan. Sitten on näitä nyky sukupolven ihmisiä jotka ei pysty olemaan edes tuntia ilman snäppiä ja tietoa siitä että mitä toinen tekee. Sitten miettii sota-aikoja kun kumppaninsa saatettiin olla vuosikin erossa ilman että tiesi onko toinen edes hengissä. Kirjeitä lähetettiin, mutta menikö perille ja kauan kesti vastaus? Ehkä silloin kotona olevan puolison oli pakko miettiä muutakin kuin 24/7 puolisoa jotta apystyy elämään ja selviämään, se ei kuitenkaan tehnyt siitä vähemmän rakkautta.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
36,615
Reaktioarvo
2,896
Ihastuminen ja rakkaus on eri asioita, ja siitä on tapeltu ikä ja ikuisuus että mitä ne on. Ei ole olemassa yhtenäistä käsitettä siitä mitä rakkaus on ja milloin ihastuminen muuttuu rakkaudeksi. On myös perhe rakkautta, ystävä rakkautta, romanttista rakkautta ja intohimoista rakkautta. Jokainen tuntee sen eri tavalla ja se että et samaistu valtaväestöön ei tarkoita että et voisi olla ihastunut tai rakastunut. Myös aika ja kulttuuri vaikuttaa rakkauteen. On yhä kulttuureita joissa on järjestetyt avioliitot joissa pariskunta oppii rakastamaan toisiaan. Sitten on näitä nyky sukupolven ihmisiä jotka ei pysty olemaan edes tuntia ilman snäppiä ja tietoa siitä että mitä toinen tekee. Sitten miettii sota-aikoja kun kumppaninsa saatettiin olla vuosikin erossa ilman että tiesi onko toinen edes hengissä. Kirjeitä lähetettiin, mutta menikö perille ja kauan kesti vastaus? Ehkä silloin kotona olevan puolison oli pakko miettiä muutakin kuin 24/7 puolisoa jotta apystyy elämään ja selviämään, se ei kuitenkaan tehnyt siitä vähemmän rakkautta.
I know... Kukaan ei vaan koskaan ota mun tunteita todesta vaikka ne on yhtä todellisia ku kellä tahansa muullakin. En jaksa tapella kenenkään kanssa siitä että mitä mä saan tuntea ja että onko mun tunteet oikeita tai oikeaa ihastumista. Jos se ei oo irl-ihastus se ei silti tarkoita etteikö se vois olla ihastus. Must tuntuu et oon jollain tapaa traumatisoitunu niistä keskusteluista mitä oon käyny ihmisten kanssa koskien mun ihastumisia. Ja siks tää aihe on ihan helvetin hankala käsitellä. Must tuntuu että mä en enää uskalla mainita mitään tämmösiä asioita ilman älytöntä pelkoa.
 
Ylös Pohja