qualitymonkey
Reaktioarvo
2,899

Vieraskirja Viimeisin toiminta Uusimmat viestit Tietoja Saavutukset

  • Moi!
    En tiedä muistatko mua... olin sillon monta vuotta sitten Demissä mutta sitten häippäsin ja huomasin myöhässä että se oli lopetettu D: Kuulin Trebiltä että demiläiset siirtyi tähän palveluun ja oon pitkään aikonu kirjoittaa sulle mutta en sit saanut aikaiseksi. Tuntui että me tultiin hyvin juttuun. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
    Mitä sulle kuuluu?
    F
    Floating In The Air
    Sama D: Koko ajan on rästissä useampi ihminen joille pitäisi vastata!

    Joo, mulla oli juuri sellaisia häiritseviä ajatuksia kuten että tekisin pahaa jollekulle. Ja välillä ajattelin liikaa maailmaa enkä pystyny enää pitämään mistään mielipiteestä tai arvostani kiinni, vaan kyseenalaistin kaikkee esim. että onko sukupuolten välinen tasa-arvo tärkeää yms. :D Opiskelen kulttuurien tutkimusta jossa pyritään katsomaan kaikkea neutraalista näkökulmasta ilman arvottamista, mikä jotenkin sekottaa mua. Ja lisäksi välillä oli myös epärealistinen olo mitä on vaikea kuvata, en tiiä ootko sä kokenut sitä? En tienny onko hulluksi tuleminen seuraus tästä kaikesta vai vaan yksi mun peloista. Sit vähitellen aloin tiedostaa paremmin miten ensin mieleen tulee ajatus tai mielikuva, joka sitten saa kehon tuntemaan pelkoa. Tuntui että se pelko on ihan tarpeetonta eikä auta lopulta mitenkään. Opin tunnistamaan ja ignooraamaan sen ajatuksen ja jatkamaan muihin asioihin ilman että pelon tunnetta pääsi syntymään. Syksyllä olin sit vaihdossa, minne lähteminen oli ahdistanut hirveästi ( varmaan siksi olin just viime vuonna niin ahdistunut), mutta siellä ei lopulta ahdistanut yhtään ja mietin et jos en kuukausiin ole tuntenut tulevani hulluksi niin ei se sit varmaan olekaan ajankohtaista :D
    En nyt tiiä miten tää tästä kehittyy ja edelleen tulee hetkiä että epäilen taas itteäni. Ja maailman sekavuus nyt ei ole kadonnut minnekään. Mut nyt on paljon helpompi uskoa että se on ohimenevää ja että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

    Pääsisitkö sä vielä terapiaan tai auttoiko se sulla ollenkaan?

    Jaa miten sulla menee ihastusten kanssa? :)
    qualitymonkey
    qualitymonkey
    Jep xd

    Joo siis toi kaikki kyllä kuulostaa tosi tutulta mulle. Toki ehkä eri ihmisillä nää manifestoituu eri tavalla mut joka tapauksessa pääpointti kuulostaa hyvin tutulta :D uskon että se hulluksi tulemisen pelko johtuu juuri tuosta kaikesta. Kyllä se helposti tulee jos on tämmöistä niin sanotusti "outoa" oireilua niin sit voi alkaa aatella et mikä vittu minuu vaivaa :D että ymmärrän kyllä hyvin sen. Mut onpa hyvä et sua ei sitten siel paikan päällä enää ahdistanut! :O mua ois kyllä varmaan silloinkin vielä ahdistanut :D must tuntuu että en kestäis olla kauaa ulkomailla.

    Ja epärealistinen olo, kyllä sitäkin on ollu mulla paljon. Tosin oon miettinyt sitä että onkohan kaikilla joskus? Tai oon jotenkin ajatellut että se olis aika yleistäkin? En tiiä kyl. Jep Just toi kuulostaa tosi hyvältä taktiikalta ainakin jos toimii sulla! Mää oon justiinsa samaan tyyliin alkanu ajan myötä antaa about nollan verran painoarvoa pakkoajatuksille. Joskus lukioikäsenä jäin vähän enemmän kiinni niihin pelkoihin kuten "apua entä jos oon pedari" tai mitä ny just tollast ikinä keksiikään. Nykyään tiedän että mistään ei ookaan syytä huolestua :D sit sitä vaan sillee ignooraa just sen ajatuksen tyylillä "jaahas, vai sellaista tänään" ja on silleen tyylil ei kiinnosta xD u know. Mutta silti on ärsyttävää että niitä ajatuksia edelleen nousee sieltä vaikka suhtaudunkin niihin välinpitämättömästi. Niinku et eiks ne lopu koskaa, tuntuu silt joskus. Tulee vaa sellanen vitutus ja sellane "huoh en jaksa, mitä sä vittu selität ku mä tiedän jo et mun ei tarvi huolestua näistä niin mitä vittua mä edes teen noilla ajatuksilla in the first place????" Tiedät ehkä mitä meinaan? :D

    No se on hyvä kuulla :) joo ja mullaki on ainakin siinä mielessä vähän ohimenevää että joskus häiritsevät ajatukset voi olla kokonaan tai lähes kokonaan pois, joskus ne on sit taas todella pahana. Kausittaista siis. En tiedä meneekö tää lopullisesti koskaan elämäni aikana ohi, mutta edes kausittain niin suht ok sekin :D

    En tiiä, en varmaankaan kelan terapiaan tällä hetkellä mutta muut systeemit vois olla mahollisia kyllä. Mutta eipä siitä oikeasti ollut kyllä juuri senttiäkään apua koskaan :D tiedän sen että mun pitää selvittää asiani yksin. Muilla ei oo mitään sanomista siihen xD siis että oon vaan huomannut että se ei oo auttanu asiaan koskaan merkittävästi niin hoidan kyllä asiani itse. Tai että ainakin tällä hetkellä terapiat ja muut on täysin naurettavia ajatuksia itelleni enää :D ei mua kiinnosta niiden sanomiset senttiäkään. Varsinkin toikin mistä puhuin tossa yhdessä keskustelussa niin se psykologikin, ainut mitä se mulle aiheutti oli vain enemmän epävarmuutta aknesta ja positiivisia juttuja oli sitten varmaan lähes nolla xD että turhaa se on enää luottaa mihinkään psykologeihinkaan.

    No se vasta onkin monimutkainen asia selittää :D en tiiä minkä verran oot lukenut ja minkä verran oon selittänyt mutta pääpointtina tällä hetkellä on nyt ihastusrintamalla se, että oon ollu heinäkuusta 2022 asti rakastunut eunkwangiin (btob:stä) ja tosissaa tässähän oli vielä se että olin siitä aiemmin (vuonna 2020) ajatellut, nimenomaan siis samasta tyypistä, että tuo tulee olee mun mies :D sitte unohin sen ja sillon heinäkuus ku rakastuin siihe ni en edes muistanu et olin ajatellut mitään tommosta kenestäkään :D muistin vasta marraskuussa että toi koko homma edes tapahtui. Joten sanomatta selvää että on tässä "hiukan" hämmentynyt olo edelleen. En kyllä tiiä miten toi sit muka kävis toteen ja millon, en siis tosiaankaan oo tavannu sitä vielä koskaan :D enkä varmaan ainakaa vähää aikaa tuu tapaamaankaa. Et en sit tiedä millon toi muka tapahtuis lol. En muista selitinkö tosta jo aikasemmin tai jos oot lukenut sielt kesust mut joo, toi on pääpiirteittäin se miten ihastusten suhteen menee, toki on muitakin rakkauksii mut toi ny se suurin rakkaus i guess lol. En kyllä yhtään ymmärrä miks ajattelin tai niiku et mistä mä repäsin sen ajatuksen sillon, et se on mun tuleva mies? XD jostai vaa repäsin ja se tuntu kyllä ihan varmalta, huolimatta siitä että en silloin edes tiennyt miltä koko ihminen näyttää.....

    Hups tuli vähän pitkä viesti :D
    F
    Floating In The Air
    Heh ei se mitään :D Anteeks taas että vastaan näin myöhässä! En oo lukenu täällä näitä keskusteluita niin en tienny mutta muistan että sulla oli aina useampia ihastuksia samaan aikaan. Mullakin, tosin ne on kyllä yleensä lähinnä kiinnostuksen tasoa. Yksi ystävä paljasti juuri että hän on ihastunut elämässään vaan noin neljästi ja aina todella vahvasti D: Ite oon ollut ihastunut/kiinnostunut lukemattomia kertoja mutten kovin vahvasti ja ne hälvenee usein aika pian jos en näe kyseistä ihmistä tai kun huomaan ettei ole mahdollista lähentyä. Tosin sitä mun opettajaihastusta en ole unohtanut aivan 100% täysin ja mietin että se oli varmaan sit mun "ensirakkaus" jos yksipuoleista ihastusta voi siksi kutsua :D Ehkä oon kuitenkin vaan kiintynyt mielikuvaan, kun en ole nähnyt sitä muutamaan vuoteen (paitsi helmikuussa nopeasti kaukaata mutten ehtinyt moikata). Kuitenkin just tällä viikolla näin sen yhden LGBT+ elokuvan nimeltä Fucking Åmål, ja puolet elokuvasta ihailin toista päähenkilöä, kun lopulta tajusin sen muistuttavan etäisesti mun opettajaa :D No mut mulla tää ei ole kovin vakavaa ja nyt yritän olla ajattelematta liikaa rakkautta ettei ala turhauttamaan kun ei ketään koskaan löydä.

    Joka tapauksessa aika jännä että näit jo kaukaa että tulisit ihastumaan siihen :D Sillä näkyykin olevan säteilevä olemus! Mikä sai sut sit kesällä ihastumaan siihen? Ikävä vaan että se on niin vaikeasti tavoiteltava että taitaa taas jäädä kaukorakkaudeksi :( Voithan sä kirjoittaa sille joskus kirjeen tai Instagram-viestin?

    Uff tosi ikävää ettei psykoterapeutit ja psykologit auttaneet sua kunnolla :( Mulla on sit käynyt hyvä tuuri terapeuttien kanssa että ne on olleet empaattisia ja osanneet auttaa. Oliks sullakin kognitiivinen käyttäytymisterapia? Muistan et normipsykologit tai psykoanalyyttiseen taipuvat eivät auttaneet mulla yhtään kun koko tunti tuntui vaan jaarittelulta tai ne eivät tienneet missä ongelma. Joka tapauksessa mulla maisemanvaihto tuntuu aina auttavan ahdistukseen, kun saan muita ajatuksia ja ehkä energia menee uuden oppimiseen ja "selviytymiseen". Lisäks uudessa paikassa on paljon kiinnostavaa tutkittavaa ja uusia ihmisiä niin ettei ehdikään ajatella paljoa. Onneksi tällä kertaa takaisintulokin on sujunut hyvin. Mullakin on aina sellanen pelko että jotain pahaa tulee tapahtumaan, mut onneksi koskaan ei ole käynyt mitään ja olis kuitenkin tukiverkko esim. yliopiston kautta.

    Se onkin jännä miten ne ajatukset vaan tulee mieleen ties kuinka monetta sadatta kertaa ja omat aivot alkaa raivostuttaa :D Mun kaveri kehotti mua kerran jossain tilanteessa luottamaan itseeni ja intuitiooni mut tuntuu etten voi luottaa omiin aivoihini - täytyy toimia aina päinvastaisesti mitä oma mieli käskee xD Oon nyt yrittänyt opetella työntämään ajatuksista reagoivan pelon tunteen taakse ja välillä myös sanomaan tai tekemään asioita miettimättä liikaa (tosin siinä pitää kuitenkin ensin nopeasti tsekata riskit :D).

    Ikävä että sulla tulee aina uusia ja uusia vaikeampia kausia :( Mutta hyvä puoli ainakin että tietää sitten sen menevän ajallaan taas ohi ja osaa ehkä arvostaakin helpompia kausia? Muuttuuko sun elämänlaatu parempien ajanjaksojen aikana?
  • Lataa...
  • Lataa...
  • Lataa...
  • Lataa...

Uudet profiiliviestit

Voispa muuttaa pois, toksisesta perheestä, enään vaan kolme kk pääsykokeisiin ja muutto pois kauemmas..
Pittäisköhän mun nyt tuntee itteni jotenki aikuseksi ku on 18 :DDD
Hetken oma rauha, kummatkin lapset nukkuvat 💚
Ihanaa saada uusi auto🤩
Voispa muuttaa pois mut ei oo varaa

Statistiikka

Viestiketjuja
12,414
Viestejä
173,020
Katsottu
9,231,421
Varaanit
827
Uusin jäsen
JosephApofs
Ylös Pohja