Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
näin taas entisen ystäväni
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 82643" data-attributes="member: 386"><p>anteeks kun en vastannu D: miun piti vastata, mutten oikein osannu pukee asioita sanoiks ja sitten se jo unohtu.</p><p>mutta en siis oo nähny häntä enää D:</p><p>hänen välttely oikeestaan on aikalailla mahdotonta, kun tosiaan oon nähny hänet ihan randomisti tuolla kaupungilla D:</p><p>se ois ehkä miun voinnin kannalta kaikkein paras etten joutus näkemään häntä, koska se nostaa niitä kipeitä muistoja pintaan ja myös hyvät muistot, jotka sitten aiheuttaa sen että alan ikävöidä häntä. miulla on tosi ristiriitanen olo hänestä. tavallaan toivon hänelle kaikkea hyvää ja muistelen häntä lämmöllä, mut sit sieltä tulee myös ne huonot muistot mieleen ja ehkä jonkinlainen katkeruuskin.</p><p>ja kun en itekään oo aina ollu se parhain ystävä - meillä oli sellasta kolmiodraamaa ala-asteella, niin... en nyt sanois että tahallisesti kiusasin häntä, mutta kun yks henkilö puhu hänestä välillä pahaa, niin mie monesti vastasin niihin juttuihin silleen että oisin samaa mieltä sen haukkujan kanssa D: harmittaa se kyllä edelleen, kun tarkotukseni ei koskaan ollu satuttaa tai mitenkään ns. osallistuu siihen kiusaamiseen. mutta tää oli siis kaikkien meijän kolmen välillä sellanen oravanpyörä, että aina joku jäi ulkopuolelle tai jostain puhuttiin pahaa. saatiin tää kyllä sit sovittua ja muuta, mutta edelleen tää palaa välillä mieleen ja tulee sellanen olo, että olin huono ihminen.</p><p>samoin häpeän edelleen sitä, että olin välillä oikeesti tosi ärsyttävä tätä entistä kaveriani kohtaan: yhessä vaiheessa matkin koko ajan mm. hänen pukeutumista, ja voin vaan kuvitella miten pyllystä se oli, kun olin niin epävarma itestäni et koitin jotenki olla samanlainen - ehkä just sen takia, että ihailin häntä ja välitin kovastikin D: en koskaan tehny sitä siks että haluisin olla inhottava, tuntu vaan etten pystyny lopettamaan sitä ja se vaan... tapahtu. se oli asia jota en pystyny hallihtemaan D:</p><p>anteeks kauhee romaani, miusta saa varmaan ihan kauheen kuvan tän perusteella... mutta toisaalta noi on menneitä juttuja ja ehkä sellasta lapsuuden kipuilua myös, kun perheessä oli asiat huonosti ja mielenterveys alko mennä päin mäntyä D: en kuitenkaan koskaan halunnu olla paha.</p><p>kiitos jos jaksat lukea ja kiitos muutenkin D:💗 helpotti avautua</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="haituvainen, post: 82643, member: 386"] anteeks kun en vastannu D: miun piti vastata, mutten oikein osannu pukee asioita sanoiks ja sitten se jo unohtu. mutta en siis oo nähny häntä enää D: hänen välttely oikeestaan on aikalailla mahdotonta, kun tosiaan oon nähny hänet ihan randomisti tuolla kaupungilla D: se ois ehkä miun voinnin kannalta kaikkein paras etten joutus näkemään häntä, koska se nostaa niitä kipeitä muistoja pintaan ja myös hyvät muistot, jotka sitten aiheuttaa sen että alan ikävöidä häntä. miulla on tosi ristiriitanen olo hänestä. tavallaan toivon hänelle kaikkea hyvää ja muistelen häntä lämmöllä, mut sit sieltä tulee myös ne huonot muistot mieleen ja ehkä jonkinlainen katkeruuskin. ja kun en itekään oo aina ollu se parhain ystävä - meillä oli sellasta kolmiodraamaa ala-asteella, niin... en nyt sanois että tahallisesti kiusasin häntä, mutta kun yks henkilö puhu hänestä välillä pahaa, niin mie monesti vastasin niihin juttuihin silleen että oisin samaa mieltä sen haukkujan kanssa D: harmittaa se kyllä edelleen, kun tarkotukseni ei koskaan ollu satuttaa tai mitenkään ns. osallistuu siihen kiusaamiseen. mutta tää oli siis kaikkien meijän kolmen välillä sellanen oravanpyörä, että aina joku jäi ulkopuolelle tai jostain puhuttiin pahaa. saatiin tää kyllä sit sovittua ja muuta, mutta edelleen tää palaa välillä mieleen ja tulee sellanen olo, että olin huono ihminen. samoin häpeän edelleen sitä, että olin välillä oikeesti tosi ärsyttävä tätä entistä kaveriani kohtaan: yhessä vaiheessa matkin koko ajan mm. hänen pukeutumista, ja voin vaan kuvitella miten pyllystä se oli, kun olin niin epävarma itestäni et koitin jotenki olla samanlainen - ehkä just sen takia, että ihailin häntä ja välitin kovastikin D: en koskaan tehny sitä siks että haluisin olla inhottava, tuntu vaan etten pystyny lopettamaan sitä ja se vaan... tapahtu. se oli asia jota en pystyny hallihtemaan D: anteeks kauhee romaani, miusta saa varmaan ihan kauheen kuvan tän perusteella... mutta toisaalta noi on menneitä juttuja ja ehkä sellasta lapsuuden kipuilua myös, kun perheessä oli asiat huonosti ja mielenterveys alko mennä päin mäntyä D: en kuitenkaan koskaan halunnu olla paha. kiitos jos jaksat lukea ja kiitos muutenkin D:💗 helpotti avautua [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
näin taas entisen ystäväni
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
