Syvälliset näin taas entisen ystäväni

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
sen josta tein keskustelun tänne. pitääkö miun alkaa kulkemaan tästä lähtien kaupungilla naama kiinni puhelimessa, kun aina kun nään hänet, tulee vaan paha mieli ja huono olo. tää oli nyt toka kerta ku näin hänet ja taas tuntu yhtä oudolta. hän ei siis taaskaan (ehkä) huomannu mua ja oli jonkun kaverinsa kanssa. muutenhan voisin olla ihan ok tän asian kans, mutta nyt ku oon nähny hänet pari kertaa, niin se jotenki triggeröi mua ihan hirveesti ja alan miettiä niitä vanhoja asioita D: en mie usko et hän vihaa mua (kysy et minne haen yhteishaussa, jos hän vihais nii ei varmaan ois kysyny), mut toisaalta... no, kyllä hän on ollu kylmäkin mua kohtaan, hyvin outo vähintään. esim. hän on estäny miut joka paikassa ja vältteli lähes koko yläasteen, enkä tietääkseni oo tehny mitään väärää. tää koko kuvio on tosi monimutkanen D: pointti nyt siis kuitenkin se, että aina kun nään hänet, se tuntuu joltain kovalta iskulta naamaan. miten siis voisin kulkee tuolla kaupungilla neutraalisti, ja sit jos nään hänet, niin miten voisin reagoida siihen ilman että tulee kauheen paha olo ja vanhat asiat tulvii mieleen?
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
asiaa pahentaa vielä se, että miulle tulee aina miljoona kysymystä päähän D: mietin miks hän teki niinku teki
 
Liittynyt
10.9.2021
Viestejä
256
Reaktioarvo
270
Pystysitkö sä mitenkään välttelee paikkaa missä yleensä oot sen sun ystävän nähny? Paitsi tietysti jos kohtaat hänet ihan vaan randomisti kadulla nii varmaan vähän vaikee.. Jos siitä nimittäin tulee huono olo ja ikäviä ajatuksia nii ois varmaan hyvä jos pystysit jotenki välttymään hänen kohtaamiselta. Mutta se ei oo mitenkään sun syy, jos hän käyttäytyy tai on käyttäytynyt kylmästi tai muuten ikävästi sua kohtaan. Oon varma että sä et oo tehny mitään väärää. Ja siitä miten voisit reagoida jos näät hänet taas niin en oikeestaan osaa antaa mitään hyvää vinkkiä. Ootko mitenkään niin ku selvittäny sun ajatuksia häneen liittyen? Jos se vaikka auttais tai sitten jotenki yrität vaan ignoorata koko tyypin. Se tosin voi olla vaikeeta enkä tiiä haluutko sitä edes. Mutta Anteeks jos en nyt osannu auttaa mitenkään järkevästi ja jos sain väärän kuvan siitä sun vanhasta ystävästä. D:
 

haituvainen

Työsuojeluvaltuutettu
Liittynyt
1.4.2021
Viestejä
1,686
Reaktioarvo
1,701
Ootko sä nyt nähny häntä kaupungilla ton kerran jälkeen? D:
anteeks kun en vastannu D: miun piti vastata, mutten oikein osannu pukee asioita sanoiks ja sitten se jo unohtu.
mutta en siis oo nähny häntä enää D:
hänen välttely oikeestaan on aikalailla mahdotonta, kun tosiaan oon nähny hänet ihan randomisti tuolla kaupungilla D:
se ois ehkä miun voinnin kannalta kaikkein paras etten joutus näkemään häntä, koska se nostaa niitä kipeitä muistoja pintaan ja myös hyvät muistot, jotka sitten aiheuttaa sen että alan ikävöidä häntä. miulla on tosi ristiriitanen olo hänestä. tavallaan toivon hänelle kaikkea hyvää ja muistelen häntä lämmöllä, mut sit sieltä tulee myös ne huonot muistot mieleen ja ehkä jonkinlainen katkeruuskin.
ja kun en itekään oo aina ollu se parhain ystävä - meillä oli sellasta kolmiodraamaa ala-asteella, niin... en nyt sanois että tahallisesti kiusasin häntä, mutta kun yks henkilö puhu hänestä välillä pahaa, niin mie monesti vastasin niihin juttuihin silleen että oisin samaa mieltä sen haukkujan kanssa D: harmittaa se kyllä edelleen, kun tarkotukseni ei koskaan ollu satuttaa tai mitenkään ns. osallistuu siihen kiusaamiseen. mutta tää oli siis kaikkien meijän kolmen välillä sellanen oravanpyörä, että aina joku jäi ulkopuolelle tai jostain puhuttiin pahaa. saatiin tää kyllä sit sovittua ja muuta, mutta edelleen tää palaa välillä mieleen ja tulee sellanen olo, että olin huono ihminen.
samoin häpeän edelleen sitä, että olin välillä oikeesti tosi ärsyttävä tätä entistä kaveriani kohtaan: yhessä vaiheessa matkin koko ajan mm. hänen pukeutumista, ja voin vaan kuvitella miten pyllystä se oli, kun olin niin epävarma itestäni et koitin jotenki olla samanlainen - ehkä just sen takia, että ihailin häntä ja välitin kovastikin D: en koskaan tehny sitä siks että haluisin olla inhottava, tuntu vaan etten pystyny lopettamaan sitä ja se vaan... tapahtu. se oli asia jota en pystyny hallihtemaan D:
anteeks kauhee romaani, miusta saa varmaan ihan kauheen kuvan tän perusteella... mutta toisaalta noi on menneitä juttuja ja ehkä sellasta lapsuuden kipuilua myös, kun perheessä oli asiat huonosti ja mielenterveys alko mennä päin mäntyä D: en kuitenkaan koskaan halunnu olla paha.
kiitos jos jaksat lukea ja kiitos muutenkin D:💗 helpotti avautua
 
Liittynyt
10.9.2021
Viestejä
256
Reaktioarvo
270
anteeks kun en vastannu D: miun piti vastata, mutten oikein osannu pukee asioita sanoiks ja sitten se jo unohtu.
mutta en siis oo nähny häntä enää D:
hänen välttely oikeestaan on aikalailla mahdotonta, kun tosiaan oon nähny hänet ihan randomisti tuolla kaupungilla D:
se ois ehkä miun voinnin kannalta kaikkein paras etten joutus näkemään häntä, koska se nostaa niitä kipeitä muistoja pintaan ja myös hyvät muistot, jotka sitten aiheuttaa sen että alan ikävöidä häntä. miulla on tosi ristiriitanen olo hänestä. tavallaan toivon hänelle kaikkea hyvää ja muistelen häntä lämmöllä, mut sit sieltä tulee myös ne huonot muistot mieleen ja ehkä jonkinlainen katkeruuskin.
ja kun en itekään oo aina ollu se parhain ystävä - meillä oli sellasta kolmiodraamaa ala-asteella, niin... en nyt sanois että tahallisesti kiusasin häntä, mutta kun yks henkilö puhu hänestä välillä pahaa, niin mie monesti vastasin niihin juttuihin silleen että oisin samaa mieltä sen haukkujan kanssa D: harmittaa se kyllä edelleen, kun tarkotukseni ei koskaan ollu satuttaa tai mitenkään ns. osallistuu siihen kiusaamiseen. mutta tää oli siis kaikkien meijän kolmen välillä sellanen oravanpyörä, että aina joku jäi ulkopuolelle tai jostain puhuttiin pahaa. saatiin tää kyllä sit sovittua ja muuta, mutta edelleen tää palaa välillä mieleen ja tulee sellanen olo, että olin huono ihminen.
samoin häpeän edelleen sitä, että olin välillä oikeesti tosi ärsyttävä tätä entistä kaveriani kohtaan: yhessä vaiheessa matkin koko ajan mm. hänen pukeutumista, ja voin vaan kuvitella miten pyllystä se oli, kun olin niin epävarma itestäni et koitin jotenki olla samanlainen - ehkä just sen takia, että ihailin häntä ja välitin kovastikin D: en koskaan tehny sitä siks että haluisin olla inhottava, tuntu vaan etten pystyny lopettamaan sitä ja se vaan... tapahtu. se oli asia jota en pystyny hallihtemaan D:
anteeks kauhee romaani, miusta saa varmaan ihan kauheen kuvan tän perusteella... mutta toisaalta noi on menneitä juttuja ja ehkä sellasta lapsuuden kipuilua myös, kun perheessä oli asiat huonosti ja mielenterveys alko mennä päin mäntyä D: en kuitenkaan koskaan halunnu olla paha.
kiitos jos jaksat lukea ja kiitos muutenkin D:💗 helpotti avautua
Ei haittaa yhtään ettet vastannu, mä ymmärrän kyllä :3
Hyvä ettet oo nähny häntä D: ja joo näin mä aavistelinkin että mahdotonta vältellä häntä. Mutta siis ymmärrän täysin että sulla on ristiriitanen olo hänestä, toivot tietysti hänelle hyvää, mutta se on vaikeeta koska hän on sulle aiheuttanu jonkinlaista pahaa oloa ja huonoja muistoja D:
Sä et ollu huono ihminen etkä oo nytkään. Se ei tee susta huonoa ihmistä että oot joskus ala-asteella käyttäytyny vähän ajattelemattomasti, ja kun sähän et jokatapauksessa tahalteen niin tehny etkä halunnu satuttaa ketään. Ja jos te kerta sovitte niin en usko että mitään pahaa oikeesti tapahtu, vaikka siitähän on jo tosi kauan aikaa... D:
Ei mua haittaa että kirjotit pitkästi, ei sitä tarvi pyytää anteeks :3 eikä susta saanu mitään kauheeta kuvaa, mulla on susta hyvä ja ihana kuva, joten ei yks teksti sitä voi muuttaa<3
Eipä kestä, kiva jos helpotti avautua :3
 
Ylös Pohja