Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Kirjallisuus & tarinat
Novelli // Rakastunut kuolemaan
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Myrskyvaroitus" data-source="post: 1368" data-attributes="member: 16"><p>[URL unfurl="true"]https://www.demi.fi/keskustelu/novelli-rakastunut-kuolemaan[/URL]</p><p></p><p>En tiiä toimiiko toi linkki, mut tuolta jos haluu lukee aikaisemmat osat niin voi käydä lukemassa D:</p><p>Mutta siis joo tässä tulee pitkästä aikaa uus luku :3 Risut ja ruusut kommentteihin!</p><p></p><p>Seitsemästoista luku</p><p></p><p>Musta, valkeasilmäinen korppi liisi täyttä vauhtia kohti pientä, ränsistynyttä mökkiä.</p><p> Viimein, kun se saavutti päämääränsä, se pinnisti viimeiset voimansa ja rysäytti sisälle mökkiin ikkunan kautta.</p><p> Mökissä istuvat Noel ja Helmi hyppäsivät valmiusasentoon, mutta rentoutuivat, kun kyseessä olikin korppi.</p><p> "Katso", Helmi huomasi, "sillä on otsassa kolmion muodostavat kolme keltaista rengasta. Tämä on Maldurin korppi."</p><p> Korppi kähähti jotain ja lysähti sitten lattialle makaamaan liikkumattomana. Helmin kasvot valahtivat valkeiksi.</p><p> "Ei se kuole", Noel ilmoitti. Helmi mulkaisi häntä. "Sinähän sen tiedät. Enkä nyt sitä tarkoittanut. Etkö kuullut, mitä se sanoi?" hän tiuskaisi. Noel kohautti olkiaan. "En ehtinyt kuulla."</p><p> "Meidän on lähdettävä heti", Helmi määräsi. "Ruhtinaan joukot ovat hyökänneet kolmen ihmisen kimppuun. Ja yksi niistä kolmesta on sen rakkaan Aavasi paras ystävä."</p><p> Noelin silmät levisivät. "Tämä tarkoittaa..."</p><p> "...että Aava on ruhtinaan tuhoaja. Päätä nyt, Noel", Helmi jatkoi. "Aiotko yhä tehdä niin kuin ruhtinas määräsi?"</p><p> Hiljaisuus.</p><p> "En."</p><p></p><p>Aava puristi lujasti isän kättä. Kova ilmavirta oli paiskata heidät erilleen. Kaikkialla oli valkoista ja tyhjää.</p><p> "Valmistaudu", isä kuiskasi. "Olemme perillä."</p><p>Jokin sininen välähti ja Aava tajusi seisovansa keskellä taistelua. Joukko mustiin pukeutuneita miehiä ja naisia taisteli nuorta poikaa vastaan.</p><p> "Elsi ja Eemil!" Aava huomasi sisarukset pojan takana.</p><p> "Mene heidän luokseen", isä käski. "Mutta varo tuota poikaa, Malduria. Hän on demoni ja on vain itsensä puolella. Luultavasti hänkin tahtoo saada sut käsiinsä."</p><p> Aava nyökkäsi ja ryntäsi ystävänsä ja tämän veljen luo. "Elsi, ootsä kunnossa?"</p><p> "Hei, katsokaa! Tuo on ennustuksen tuho!" joku huusi yhtäkkiä.</p><p> Aava jähmettyi ja katsoi ympärilleen. Kaikki tuijottivat häntä nälkäisesti. Missä isä oli?</p><p> "Uskaltakaakin koskea tyttäreeni", isän ärjäisy havahdutti heidät. "Ette selviä hengissä."</p><p> "Niinhän sinä luulet", raakkui takkutukkainen nainen ja nauroi häijysti. "Tapetaan tuo enkeli!"</p><p> Samantien ilmassa alkoi sinkoilla tulipalloja, salamoita ja ties mitä hyökkäyksiä, ei Aava niistä tiennyt. Hän rutisti ystäväänsä.</p><p> "Elsi, oothan sä hengissä?", Aava henkäisi, kun tajusi sekä tämän että Eemilin olevan tajuton, eikä osannut sanoa, hengittivätkö he.</p><p> "Elossa ovat" , pojan –jonka nimi oli ilmeisesti Maldur– ääni sanoi hänen vierestään. Aava kavahti kauemmas ja Maldur virnisti niin, että torahampaat näkyivät. Demoni olisi ilman siipiään ja pelottavia keltaisia silmiään ollut hyvinkin komea, mutta Aava ei tuntenut juurikaan vetoa tuohon.</p><p> "Pysy kaukana", hän kuiskasi.</p><p> "Pelkäätkö sä mua?" Maldur naurahti. "Ei oo syytä, en mä sua satuta."</p><p> "PYSY KAUKANA TYTTÄRESTÄNI!" isä karjui kauempaa.</p><p> "Äsh, unohdin tytön", takkutukkainen nainen murahti. "Maldur! Luovuta tyttö meille, niin ruhtinas palkitsee sinut!" hän huusi.</p><p> Maldur huokaisi. "Miksi luovuttaisin?" hän kysyi. Sitten hän katsoi Aavaa ja osoitti Elsiä ja Eemiliä. "Uskonpa, ettei Kuolema aio antaa heidän mennä", hän kuiskasi ja iski silmää.</p><p> "Aiot kuitenkin itse myydä hänet ruhtinaalle, joten miten se eroaa siitä että annat hänet meille?" joku mies huusi Maldurille.</p><p> Maldur hymyili suloisesti, syöksähti miestä kohti ja repi tämän kurkun auki kynsillään.</p><p> "Enpäs aiokaan", hän naurahti. "Autan tyttöä tuhoamaan ruhtinaan."</p><p> Aava haukkoi henkeä järkytyksestä. Miten Maldur pystyi olemaan noin tyyni, vaikka oli juuri tappanut enkelin, olkoonkin musta.</p><p> Hän on demoni, Aava muistutti itseään. Ei häneen voi luottaa.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Myrskyvaroitus, post: 1368, member: 16"] [URL unfurl="true"]https://www.demi.fi/keskustelu/novelli-rakastunut-kuolemaan[/URL] En tiiä toimiiko toi linkki, mut tuolta jos haluu lukee aikaisemmat osat niin voi käydä lukemassa D: Mutta siis joo tässä tulee pitkästä aikaa uus luku :3 Risut ja ruusut kommentteihin! Seitsemästoista luku Musta, valkeasilmäinen korppi liisi täyttä vauhtia kohti pientä, ränsistynyttä mökkiä. Viimein, kun se saavutti päämääränsä, se pinnisti viimeiset voimansa ja rysäytti sisälle mökkiin ikkunan kautta. Mökissä istuvat Noel ja Helmi hyppäsivät valmiusasentoon, mutta rentoutuivat, kun kyseessä olikin korppi. "Katso", Helmi huomasi, "sillä on otsassa kolmion muodostavat kolme keltaista rengasta. Tämä on Maldurin korppi." Korppi kähähti jotain ja lysähti sitten lattialle makaamaan liikkumattomana. Helmin kasvot valahtivat valkeiksi. "Ei se kuole", Noel ilmoitti. Helmi mulkaisi häntä. "Sinähän sen tiedät. Enkä nyt sitä tarkoittanut. Etkö kuullut, mitä se sanoi?" hän tiuskaisi. Noel kohautti olkiaan. "En ehtinyt kuulla." "Meidän on lähdettävä heti", Helmi määräsi. "Ruhtinaan joukot ovat hyökänneet kolmen ihmisen kimppuun. Ja yksi niistä kolmesta on sen rakkaan Aavasi paras ystävä." Noelin silmät levisivät. "Tämä tarkoittaa..." "...että Aava on ruhtinaan tuhoaja. Päätä nyt, Noel", Helmi jatkoi. "Aiotko yhä tehdä niin kuin ruhtinas määräsi?" Hiljaisuus. "En." Aava puristi lujasti isän kättä. Kova ilmavirta oli paiskata heidät erilleen. Kaikkialla oli valkoista ja tyhjää. "Valmistaudu", isä kuiskasi. "Olemme perillä." Jokin sininen välähti ja Aava tajusi seisovansa keskellä taistelua. Joukko mustiin pukeutuneita miehiä ja naisia taisteli nuorta poikaa vastaan. "Elsi ja Eemil!" Aava huomasi sisarukset pojan takana. "Mene heidän luokseen", isä käski. "Mutta varo tuota poikaa, Malduria. Hän on demoni ja on vain itsensä puolella. Luultavasti hänkin tahtoo saada sut käsiinsä." Aava nyökkäsi ja ryntäsi ystävänsä ja tämän veljen luo. "Elsi, ootsä kunnossa?" "Hei, katsokaa! Tuo on ennustuksen tuho!" joku huusi yhtäkkiä. Aava jähmettyi ja katsoi ympärilleen. Kaikki tuijottivat häntä nälkäisesti. Missä isä oli? "Uskaltakaakin koskea tyttäreeni", isän ärjäisy havahdutti heidät. "Ette selviä hengissä." "Niinhän sinä luulet", raakkui takkutukkainen nainen ja nauroi häijysti. "Tapetaan tuo enkeli!" Samantien ilmassa alkoi sinkoilla tulipalloja, salamoita ja ties mitä hyökkäyksiä, ei Aava niistä tiennyt. Hän rutisti ystäväänsä. "Elsi, oothan sä hengissä?", Aava henkäisi, kun tajusi sekä tämän että Eemilin olevan tajuton, eikä osannut sanoa, hengittivätkö he. "Elossa ovat" , pojan –jonka nimi oli ilmeisesti Maldur– ääni sanoi hänen vierestään. Aava kavahti kauemmas ja Maldur virnisti niin, että torahampaat näkyivät. Demoni olisi ilman siipiään ja pelottavia keltaisia silmiään ollut hyvinkin komea, mutta Aava ei tuntenut juurikaan vetoa tuohon. "Pysy kaukana", hän kuiskasi. "Pelkäätkö sä mua?" Maldur naurahti. "Ei oo syytä, en mä sua satuta." "PYSY KAUKANA TYTTÄRESTÄNI!" isä karjui kauempaa. "Äsh, unohdin tytön", takkutukkainen nainen murahti. "Maldur! Luovuta tyttö meille, niin ruhtinas palkitsee sinut!" hän huusi. Maldur huokaisi. "Miksi luovuttaisin?" hän kysyi. Sitten hän katsoi Aavaa ja osoitti Elsiä ja Eemiliä. "Uskonpa, ettei Kuolema aio antaa heidän mennä", hän kuiskasi ja iski silmää. "Aiot kuitenkin itse myydä hänet ruhtinaalle, joten miten se eroaa siitä että annat hänet meille?" joku mies huusi Maldurille. Maldur hymyili suloisesti, syöksähti miestä kohti ja repi tämän kurkun auki kynsillään. "Enpäs aiokaan", hän naurahti. "Autan tyttöä tuhoamaan ruhtinaan." Aava haukkoi henkeä järkytyksestä. Miten Maldur pystyi olemaan noin tyyni, vaikka oli juuri tappanut enkelin, olkoonkin musta. Hän on demoni, Aava muistutti itseään. Ei häneen voi luottaa. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Kirjallisuus & tarinat
Novelli // Rakastunut kuolemaan
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja