Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Myrskyvaroitus" data-source="post: 2473" data-attributes="member: 16">Heiijjj mää jatkan tätä nyt[USER=37]@Riisitassu[/USER] [USER=100]@Jokudemittäjä__[/USER] Seuraatteko te tätä keskustelua vai merkkaanko teidät? :'D //Kahdeksastoista luku&quot;Luopio!&quot; takkutukkainen nainen rääkäisi. &quot;Tappakaa hänet!&quot;&nbsp; Isä ryntäsi Aavan luo. Hänen kätensä oli veressä ja poskessa oli viiru. &quot;Oletko kunnossa?&quot; hän kysyi.&nbsp; &quot;Tuota pitäisi kysyä sulta iteltäs&quot;, Aava vastasi vapisten.&nbsp; &quot;Vain sinulla on väliä&quot;, isä vastasi ja huusi sitten taistelun tuoksinassa olevalle Maldurille: &quot;En tiedä mitä aiot, mutta en anna sinun lähestyä Aavaa milliäkään!&quot;&nbsp; &quot;Asia selvä&quot;, Maldur nauroi. &quot;Mutta luulenpa että vielä syöt sanasi!&quot;&nbsp; &quot;Älä päästä häntä liian lähelle&quot;, isä murahti Aavalle. Aava nyökkäsi.&nbsp; Noel lensi tuulen mukana Helmi kintereillään, toivoen, etteivät he tulisi liian myöhään. Aava tuskin antaisi anteeksi, jos hän ei voisi auttaa tytön parhaan ystävän perhettä.&nbsp; &quot;Maldur on siellä ja suojelee heitä&quot;, Helmi huusi vinkuvan tuulen yli.&nbsp; &quot;Tiedän&quot;, Noel huusi takaisin. &quot;Toivon vain, ettei Aava olisi siellä.&quot;&nbsp; Helmin katse tummui. &quot;Kai ymmärrät, ettet voi ajatella vain häntä?&quot;&nbsp; &quot;Tietenkin ymmärrän.&quot;&nbsp; &quot;Ei näytä siltä. Et saa rakastua häneen! Tajua jo, ettei teistä voi tulla koskaan mitään!&quot;&nbsp; &quot;Kyllä tajuan&quot;, Noel kuiskasi. Suru väikkyi hänen silmissään. &quot;Kyllä minä tajuan. Kuolema ei voi rakastaa ihmistä.&quot;&nbsp; Puiden takaa kaksikko näki, kuinka ruhtinaan joukot taistelivat kahta muuta olentoa, enkeliä ja demonia vastaan.&nbsp; Kaiken takana katseli silmät pelosta ammollaan Aava, joka yritti suojata harhaiskuilta ystäväänsä.&nbsp; &quot;Ei&quot;, Noel henkäisi. &quot;Hän ei saa olla täällä.&quot;&nbsp; &quot;Tuo mies&quot;, Helmi osoitti enkeliä. &quot;Hänen täytyy olla Aavan isä. Ja tuo demoni on Maldur.&quot;&nbsp; &quot;Mennään, lopetetaan tämä&quot;, Noel käski ja astui esiin puiden takaa, ottaen viikatteen esiin.&nbsp; &quot;Kuolema!&quot; joku mustista enkeleistä huudahti ja osoitti metsän laitaan, mistä heitä kohti käveli poika viikate kädessään ja hänen perässään tyttö, jonka tukka oli kuin valkoinen ukkosmyrsky. Sähköinen ja vaarallinen.&nbsp; &quot;Mitä Noel ja Helmi täällä tekevät&quot;, Aava kuiskasi. &quot;Ja miksi Noelia sanotaan Kuolemaksi?&quot;&nbsp; &quot;Kuolema, ruhtinas antoi meille tehtävän varmistaa, että teidän saamanne tehtävä onnistuu&quot;, eräs mies ilmoitti ja kumarsi päänsä kunnioittavasti.&nbsp; Noel katsoi häntä jäisesti. &quot;Ja mikä olikaan tehtäväni?&quot; hän kysyi kylmästi.&nbsp; &quot;Tuhota tuo tyttö&quot;, mies vastasi ja osoitti Aavaa. Tämän silmät suurenivat ja oivallukset tulvivat hänen päähänsä yksi kerrallaan.&nbsp; Noel halusi tappaa hänet. Hän lähestyi Aavaa saadakseen hänet ansaan. Noel ei koskaan välittänyt oikeasti, vaikka silloin puistossa mies ahdisteli häntä. Noel aikoi viedä hänet ruhtinaalle, joka surmaisi hänet.&nbsp; Aava kohtasi Helmin tulipunaiset silmät. Hänkin oli halunnut tuottaa Aavalle tuskaa tappamalla Fransin.&nbsp; &quot;Ihanko totta?&quot; Noel kysyi hänelle puhuneelta mieheltä muka yllättyneenä. &quot;Miksei ruhtinas sitten luottanut minun kykyihini?&quot; Sitten hän virnisti julmasti ja leikkasi viikatteellaan miehen kaulan auki. &quot;Toisaalta, ihan hyvä ettei luottanut. En nimittäin aio totella häntä. Ruhtinaan aika on ohi!&quot; Noel julisti.&nbsp; &quot;Tajuatko, mitä ruhtinaan pettämisestä seuraa?&quot; takkutukkainen nainen huusi.&nbsp; &quot;Tiedänpä hyvinkin&quot;, Noel vastasi tyynesti. &quot;Hänen kuolemansa.&quot; Sivusilmällään hän näki Aavan kasvavan pelon ja järkytyksen.&nbsp; Hyvä, hän ajatteli. Vihaa minua. Vihaa niin paljon, ettei rakkaudella ole enää tilaa.&nbsp; &quot;Kuka teistä on ensimmäinen?&quot; Noel kysyi ja heilautti viikatettaan ilmassa.//Mp?</blockquote>

[QUOTE="Myrskyvaroitus, post: 2473, member: 16"] Heiijjj mää jatkan tätä nyt [USER=37]@Riisitassu[/USER] [USER=100]@Jokudemittäjä__[/USER] Seuraatteko te tätä keskustelua vai merkkaanko teidät? :'D // Kahdeksastoista luku "Luopio!" takkutukkainen nainen rääkäisi. "Tappakaa hänet!" Isä ryntäsi Aavan luo. Hänen kätensä oli veressä ja poskessa oli viiru. "Oletko kunnossa?" hän kysyi. "Tuota pitäisi kysyä sulta iteltäs", Aava vastasi vapisten. "Vain sinulla on väliä", isä vastasi ja huusi sitten taistelun tuoksinassa olevalle Maldurille: "En tiedä mitä aiot, mutta en anna sinun lähestyä Aavaa milliäkään!" "Asia selvä", Maldur nauroi. "Mutta luulenpa että vielä syöt sanasi!" "Älä päästä häntä liian lähelle", isä murahti Aavalle. Aava nyökkäsi. Noel lensi tuulen mukana Helmi kintereillään, toivoen, etteivät he tulisi liian myöhään. Aava tuskin antaisi anteeksi, jos hän ei voisi auttaa tytön parhaan ystävän perhettä. "Maldur on siellä ja suojelee heitä", Helmi huusi vinkuvan tuulen yli. "Tiedän", Noel huusi takaisin. "Toivon vain, ettei Aava olisi siellä." Helmin katse tummui. "Kai ymmärrät, ettet voi ajatella vain häntä?" "Tietenkin ymmärrän." "Ei näytä siltä. Et saa rakastua häneen! Tajua jo, ettei teistä voi tulla koskaan mitään!" "Kyllä tajuan", Noel kuiskasi. Suru väikkyi hänen silmissään. "Kyllä minä tajuan. Kuolema ei voi rakastaa ihmistä." Puiden takaa kaksikko näki, kuinka ruhtinaan joukot taistelivat kahta muuta olentoa, enkeliä ja demonia vastaan. Kaiken takana katseli silmät pelosta ammollaan Aava, joka yritti suojata harhaiskuilta ystäväänsä. "Ei", Noel henkäisi. "Hän ei saa olla täällä." "Tuo mies", Helmi osoitti enkeliä. "Hänen täytyy olla Aavan isä. Ja tuo demoni on Maldur." "Mennään, lopetetaan tämä", Noel käski ja astui esiin puiden takaa, ottaen viikatteen esiin. "Kuolema!" joku mustista enkeleistä huudahti ja osoitti metsän laitaan, mistä heitä kohti käveli poika viikate kädessään ja hänen perässään tyttö, jonka tukka oli kuin valkoinen ukkosmyrsky. Sähköinen ja vaarallinen. "Mitä Noel ja Helmi täällä tekevät", Aava kuiskasi. "Ja miksi Noelia sanotaan Kuolemaksi?" "Kuolema, ruhtinas antoi meille tehtävän varmistaa, että teidän saamanne tehtävä onnistuu", eräs mies ilmoitti ja kumarsi päänsä kunnioittavasti. Noel katsoi häntä jäisesti. "Ja mikä olikaan tehtäväni?" hän kysyi kylmästi. "Tuhota tuo tyttö", mies vastasi ja osoitti Aavaa. Tämän silmät suurenivat ja oivallukset tulvivat hänen päähänsä yksi kerrallaan. Noel halusi tappaa hänet. Hän lähestyi Aavaa saadakseen hänet ansaan. Noel ei koskaan välittänyt oikeasti, vaikka silloin puistossa mies ahdisteli häntä. Noel aikoi viedä hänet ruhtinaalle, joka surmaisi hänet. Aava kohtasi Helmin tulipunaiset silmät. Hänkin oli halunnut tuottaa Aavalle tuskaa tappamalla Fransin. "Ihanko totta?" Noel kysyi hänelle puhuneelta mieheltä muka yllättyneenä. "Miksei ruhtinas sitten luottanut minun kykyihini?" Sitten hän virnisti julmasti ja leikkasi viikatteellaan miehen kaulan auki. "Toisaalta, ihan hyvä ettei luottanut. En nimittäin aio totella häntä. Ruhtinaan aika on ohi!" Noel julisti. "Tajuatko, mitä ruhtinaan pettämisestä seuraa?" takkutukkainen nainen huusi. "Tiedänpä hyvinkin", Noel vastasi tyynesti. "Hänen kuolemansa." Sivusilmällään hän näki Aavan kasvavan pelon ja järkytyksen. Hyvä, hän ajatteli. Vihaa minua. Vihaa niin paljon, ettei rakkaudella ole enää tilaa. "Kuka teistä on ensimmäinen?" Noel kysyi ja heilautti viikatettaan ilmassa. //Mp? [/QUOTE]

En ole robotti