Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 94388" data-attributes="member: 34">On. En ihmettele ollenkaan että sairastutaan syömishäiriöihin, kun itsekin tässä huomaa että äärettömän helposti sitä alkaa obsessoimaan painosta varsinkin kun omat aivoni toimivat nimenomaan pakko-oireisesti. Tosin siitä on paljon apua että tsekkailee juurikin instatilejä ja muuta sellaista mistä saa muistutuksia omasta arvostaan. Ja onneksi oma oireiluni on verrattain pientä, siis siihen verrattuna mitä se voisi olla. Toki ei tämäkään ole kohtuullista ja kun miettii että oon tosiaan jo ihan lapsena ajatellut että nyt pitäisi ruveta katsomaan syömisiä (terkkarin takia, enkä edes ollut lihava, korkeintaan vähän pyöreä,mutta en samalla tavalla läski kuin nyt, vaikka en nytkään oo kun tosiaan vaa se mitä 77 kiloo). Itse asiassa. Mä mietin että oisko terkkarin sanomiset + kaikki muu voinu vaikuttaa siihen miksi ylipäätään paino alkoi nousemaan lisää. Koska kun kokee itsensä &quot;liian isoksi&quot; kun sulle annetaan ymmärtää niin, niin itsetunto menee huonoksi ja jos itsetunto menee huonoksi niin sulkeutuu. Ja jos sulkeutuu niin liikkuminenkin jää ehkä vähemmälle. Siis en tiedä mut mietin vaan. Joka tapauksessa se ei ole oikea tie, että aletaan syyllistää ja pelotella lasta. Kaikkien muidenkin mutta etenkin lasten tulis saada olla rauhassa. Toisaalta asiaan on niin tottunut että se tuntuu aivan normaalilta. Kyllä mä koin sen silloin ihan normaaliksi että mulla on painohuolia vaikka olin ehkä jotain 10. Ei jotenki käyny edes mielessä että mun ei edes pitäis miettii asiaa. Se oli niin selvää ja kun omanikäset muutkin ympärillä puhu painosta ja tälleen niin se oli ihan normaalia Ala-asteella olevan tytön elämää.Joo aloin hieman pohtimaan taas. Hups. Oon vähän väsynyt mutta tämmösiä ajatuksia herättää tää</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 94388, member: 34"] On. En ihmettele ollenkaan että sairastutaan syömishäiriöihin, kun itsekin tässä huomaa että äärettömän helposti sitä alkaa obsessoimaan painosta varsinkin kun omat aivoni toimivat nimenomaan pakko-oireisesti. Tosin siitä on paljon apua että tsekkailee juurikin instatilejä ja muuta sellaista mistä saa muistutuksia omasta arvostaan. Ja onneksi oma oireiluni on verrattain pientä, siis siihen verrattuna mitä se voisi olla. Toki ei tämäkään ole kohtuullista ja kun miettii että oon tosiaan jo ihan lapsena ajatellut että nyt pitäisi ruveta katsomaan syömisiä (terkkarin takia, enkä edes ollut lihava, korkeintaan vähän pyöreä,mutta en samalla tavalla läski kuin nyt, vaikka en nytkään oo kun tosiaan vaa se mitä 77 kiloo). Itse asiassa. Mä mietin että oisko terkkarin sanomiset + kaikki muu voinu vaikuttaa siihen miksi ylipäätään paino alkoi nousemaan lisää. Koska kun kokee itsensä "liian isoksi" kun sulle annetaan ymmärtää niin, niin itsetunto menee huonoksi ja jos itsetunto menee huonoksi niin sulkeutuu. Ja jos sulkeutuu niin liikkuminenkin jää ehkä vähemmälle. Siis en tiedä mut mietin vaan. Joka tapauksessa se ei ole oikea tie, että aletaan syyllistää ja pelotella lasta. Kaikkien muidenkin mutta etenkin lasten tulis saada olla rauhassa. Toisaalta asiaan on niin tottunut että se tuntuu aivan normaalilta. Kyllä mä koin sen silloin ihan normaaliksi että mulla on painohuolia vaikka olin ehkä jotain 10. Ei jotenki käyny edes mielessä että mun ei edes pitäis miettii asiaa. Se oli niin selvää ja kun omanikäset muutkin ympärillä puhu painosta ja tälleen niin se oli ihan normaalia Ala-asteella olevan tytön elämää. Joo aloin hieman pohtimaan taas. Hups. Oon vähän väsynyt mutta tämmösiä ajatuksia herättää tää [/QUOTE]

En ole robotti