Mielenterveys on niin epätoivoinen olo

[mamiya]

haluan muutosta mutten kykene siihen, en osaa tai pysty, sen sijaan luisun koko ajan syvemmälle pimeyteen ja pelkään etten koskaan pääse pois. kiduttavaa haluta muutosta niin paljon että pää räjähtää ja tietää että muutosta tuskin koskaan tulee. tai ehkä tulee, mutta ei tarpeeksi nopeasti.

tiedän mitä pitäisi tehdä muttei ole välineitä siihen. tämmösiä ajatuksia taas tänään. päätä särkee ja rintaa puristaa, tuntuu kuin tonnin paino olis rinnn päällä.

 

[rätvänä]

En vois varmaan enempää samaistua, ahdistaa kun se tietäminen ei riitä vaan pitäis olla voimia ja kykyä ja... jotain, enkä tiiä yhtään että mistä sellaisia saa. En jaksa sitä että tää on aina tätä, enkä jaksa olla jaksamatta, kaikki liukuu jonnekin tai sitten pysyy vuodesta toiseen paikallaan, mikä on vielä pahempaa. Aina kun ajattelen tätä niin yritän ajatella jotain muuta ihan helvetin nopeasti, eikä se tepsi, pitäis varmaan opetella kohtaamaan asiat mutta kun tuntuu että en pysty siihenkään, vaikka kuinka haluan ja yritän yrittää.

 

[mamiya]

En vois varmaan enempää samaistua, ahdistaa kun se tietäminen ei riitä vaan pitäis olla voimia ja kykyä ja... jotain, enkä tiiä yhtään että mistä sellaisia saa. En jaksa sitä että tää on aina tätä, enkä jaksa olla jaksamatta, kaikki liukuu jonnekin tai sitten pysyy vuodesta toiseen paikallaan, mikä on vielä pahempaa. Aina kun ajattelen tätä niin yritän ajatella jotain muuta ihan helvetin nopeasti, eikä se tepsi, pitäis varmaan opetella kohtaamaan asiat mutta kun tuntuu että en pysty siihenkään, vaikka kuinka haluan ja yritän yrittää.

ÄLÄ D= ehkä pitäisi vain kohdata asiat ja yrittää mutta omalla kohdallani tiedän että ilman oikeita välineitä tuskin tulen onnistumaan joten en uskalla edes yrittää koska jatkuva epäonnistuminen syö motivaatiota muuttua. kuus vuotta junnattu kuitenkin samassa paikassa joten ehkä olis syytä tehdä jotain, mutta mutta miten D=

 

[rätvänä]

ÄLÄ D= ehkä pitäisi vain kohdata asiat ja yrittää mutta omalla kohdallani tiedän että ilman oikeita välineitä tuskin tulen onnistumaan joten en uskalla edes yrittää koska jatkuva epäonnistuminen syö motivaatiota muuttua. kuus vuotta junnattu kuitenkin samassa paikassa joten ehkä olis syytä tehdä jotain, mutta mutta miten D=

Yhh niinpä D: Mulla on ihan täysin sama kokemus tuosta ettei muutokseen - tai mihinkään - oikein ole välineitä, mutta ehkä se siitä. Nyt sentään on jotenkin positiivisempi olo kun hoitokontakti vihdoin eteni ja neurologiset tutkimukset käynnistyivät lopultakin (ainakin osittain), et sentään jokin on mennyt eteenpäin kai?? Ja onhan avun hakeminen ollut jo jonkinlaista ongelmiensa kohtaamista, kehitys vaan on sen verran hidasta että se jää helposti huomaamatta D: