Aihe vapaa Onko muita, jotka vihaavat sitä, kun....

[annimetall]

...olet tekemässä tai syömässä aamupalaa, ja joku tulee puhumaan tai edes astuu samaan huoneeseen?

Siis anteeksi vain, mutta haluan olla aamulla yksin, omassa rauhassa, ilman muita pakottamassa puhumaan.
Varsinkin isän luona tämä häiritsee, koska aina se tulee siihen viereen joko juttelemaan jostain turhasta tai syömään (tietenkin kovaäänisesti, mitenkäs muuten).

Aina vain istun hiljaa, yritän keskittyä siihen ruokaan ja musiikkiin (koska kuulokkeet päässä), ja jos aivan pakosti täytyy sanoa jotain, niin kyllä pitäisi äänensävystä huomata, että haluan olla yksin. Aamu on se aika päivästä, kun en siedä ollenkaan muita ihmisiä.

Mutta mites teillä? Mihin aikaan päivästä on teillä tällainen vastaava olotila?

Ei mulla muuta, keskustellaan turhista asioista näin sunnuntaiaamupäivän kunniaksi.

 

[Myrskyvaroitus]

Hmmm ite en oo aatellu asiaa ku meillä kotona on aina hälinää (bcs mun lisäksi siellä on äiti + 10 muuta lasta, iskä on yleensä töissä tai nukkumassa eli se ei nii kauhiasti häiritte)
Mutta kieltämättä joskus aamulla on semmone olo ettei kiinnosta puhuu kellekkää eikä kukaan onneks tuukkaa heti mulle pölisee, varsinki jos herään myöhemmin ku toiset. Mut oon kuitenki tottunu siihenki et joku mun pikkusisaruksista tulee jotaki intoilemaan mulle nii ei se oo nii paha asia :'D
Että mulla toi on vähän ristiriitasta, toisaalta ärsyttää ja toisaalta ei xD

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

mä oon aina ollut aamuisin tosi pirteä ja iloinen, mut sit tuntuu että kaikkia vaan vituttaa mun läsnäolo. D: menee välillä omakin mieliala alas siitä murjotuksesta.

mulla ei oikeastaan oo tuollaista vaihetta päivän aikana. yleensä haluun olla yksin lähinnä jos oon ollut esim viikon verran joka ilta jossain tai on ollut ainejärjestön pitkät bileet jotka on vieneet kaiken energian.

 

[annimetall]

Niin, ja sittenhän isäni aina latelee itsestäänselvyyksiä, kuten illalla, kun sanon, että menen nukkumaan, se vastaa "nyt nukkumaan." Siis niinhän minä juuri kolme sekuntia sitten sanoin!

Ja aina illalla, kun mennään nukkumaan, se aina sanoo "rakastan sinua." Tässä on vain se, että kun sitä toistaa joka ilta 17 vuoden ajan, alkaa vähän miettiä, että miksi se pitää joka ilta sanoa. Äiti sanoo saman ehkä kerran tai kaksi vuodessa, joten tuo lausahdus ei menetä merkitystään, vaikka teidän hänen rakastavan minua ja hän tietää, että rakastan häntä.

En tiedä, miksi valitan tänne. En vain osaa puhua ihmisille naamakkain, varsinkaan tällaisista asioista.

 

[KäveleväNakki]

Joo, mulla on ihan sama homma. Etenkin ennen kun piti herätä tosi aikasin et ehti bussiin ja äiti oli siinä keittiössä aina aamu kahvilla ja sano että huomenta ai alko puhumaan jostain ni mä vaan murahdin takasin ku en jaksanu puhuu kenellekään :DD

 

[immortalem]

Minulla sama, en voi sietää minkään sortin sosiaalisuutta aamuisin. Tarvitsen sellaisen puoli tuntia tai tunnin omaa rauhaa.