Sanon heti alkuun, etten tiiä yhtään kuinka epämukavaa psykologilla käynnin pitäis olla, enkä tarkalleen ottaen ees tiiä tän kyseisen ammattiauttajan ammattinimikettä, joten oon aika pihalla. Jos siis tää viesti kuulostaa siltä, että valitan turhasta, niin se johtunee ihan vaan mun tiedon puutteesta. Haluisin vaan kuulla, että kuinka normaalia tää on.
Oon siis käyny tällä tyypillä ehkä kolme kertaa. Ekalla kerralla se kysy konkreettisia kysymyksiä mun perheestä, koulusta ja sellasesta ja se tuntu ihan ookoolta. Sen jälkeen keskustelut on junnannu vähän paikoillaan, kun se ei kysy kunnon kysymyksiä, vaan lähinnä yrittää ymmärtää mun suojautumismekanismeja. Se kyselee multa tunnenko mun jalkoja ja mitä mä ajattelen nyt yms, mikä pakottaa mut niin kiinni siihen hetkeen, etten pysty keskittyyn mun ajatuksiin, koska ahdistun liikaa. Kun se huomaa, että mua alkaa itkettää se sanoo aina: "nyt mä huomaan, että sulle tuli joku tunne" ja sitte olettaa, et mä vastaan tohon jotain. Jos en osaa antaa kunnon vastauksia tollasiin kysymyksiin, niin syntyy vaan sellanen kiusallinen hiljasuus, joka mun pitäis kai rikkoo.
Nää kuulostaa pieniltä jutuilta, mutta noilla käynneillä on sellanen ilmapiiri, että se yrittää tahallaan saada mut niin huonoon kuntoon, etten voi puhua. Viimekerrasta meni yli puolet siihen, että mä itken ja tärisen. (sen jälkeen se anto mulle ohjeeks tehdä tärinäterapiaa kotona, enkä koe, että tosta itkukohtauksesta saatiin oikein muuta hyötyä irti).
Oon ollu aiemmin koulupsykologilla ja sen luona oli sellanen lempee ja ymmärtäväinen fiilis. Tykkäsin siitä paljo enemmän, mut en sitte tiiä, auttaako tää uus psykologi enemmän.
Kertokaa pliis, jos jollakulla on tähän aiheeseen liittyen mitään neuvoja. Oon vähän hukassa, et valitanko turhasta vai en
Edit: jos sillä on jotain väliä, niin käyn siis tuolla lähinnä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä ahdistuksesta
Oon siis käyny tällä tyypillä ehkä kolme kertaa. Ekalla kerralla se kysy konkreettisia kysymyksiä mun perheestä, koulusta ja sellasesta ja se tuntu ihan ookoolta. Sen jälkeen keskustelut on junnannu vähän paikoillaan, kun se ei kysy kunnon kysymyksiä, vaan lähinnä yrittää ymmärtää mun suojautumismekanismeja. Se kyselee multa tunnenko mun jalkoja ja mitä mä ajattelen nyt yms, mikä pakottaa mut niin kiinni siihen hetkeen, etten pysty keskittyyn mun ajatuksiin, koska ahdistun liikaa. Kun se huomaa, että mua alkaa itkettää se sanoo aina: "nyt mä huomaan, että sulle tuli joku tunne" ja sitte olettaa, et mä vastaan tohon jotain. Jos en osaa antaa kunnon vastauksia tollasiin kysymyksiin, niin syntyy vaan sellanen kiusallinen hiljasuus, joka mun pitäis kai rikkoo.
Nää kuulostaa pieniltä jutuilta, mutta noilla käynneillä on sellanen ilmapiiri, että se yrittää tahallaan saada mut niin huonoon kuntoon, etten voi puhua. Viimekerrasta meni yli puolet siihen, että mä itken ja tärisen. (sen jälkeen se anto mulle ohjeeks tehdä tärinäterapiaa kotona, enkä koe, että tosta itkukohtauksesta saatiin oikein muuta hyötyä irti).
Oon ollu aiemmin koulupsykologilla ja sen luona oli sellanen lempee ja ymmärtäväinen fiilis. Tykkäsin siitä paljo enemmän, mut en sitte tiiä, auttaako tää uus psykologi enemmän.
Kertokaa pliis, jos jollakulla on tähän aiheeseen liittyen mitään neuvoja. Oon vähän hukassa, et valitanko turhasta vai en
Edit: jos sillä on jotain väliä, niin käyn siis tuolla lähinnä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä ahdistuksesta