Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Päässä heittää
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 87728" data-attributes="member: 34"><p>Ok meinasin melkein pyörtyä kivusta (tai siltä se vähän tuntui) ja myös tuntui että melkein oisin voinu oksentaa kans. Vieläkin oksettaa ja on todella heikko olo</p><p>Mutta enää ei tunnu niin pahasti siltä että mua sahataan kahtia alavatsan kohdalta. Särkylääke tais vaikuttaa. Tuntu kans silt et oisin ollu ihan tulessa sisältä jotenkin. Sitä on vaikee kuvailla mut en oo varmaan koskaan kokenu noin voimakasta kipua ja mietin taas että voiko tommoseen kuolla. Tuntu niiku oisin saanu jonku kohtauksen mihin kuolee?????</p><p></p><p>Otin viel särkylääkkeen lisäks samarinia koska mulla oli muutenkin todella kipeetä turvotusta menkkojen lisäks. Tuntu oikeasti siltä että soitan koht vittu hätänumeroon, et täst ei mitenkään voi selvitä hengissä. Vittu, en vähättele enää koskaan omia kipujani. Nyt voi todella sanoo jo että asteikolla 1-10 nää on about kympin luokkaa joskaan ei joka ikinen kerta. Niin kipeet ettei pahempaa voi olla. Jos joku sanoo mulle että synnytys sattuu tota enemmän niin mä ihmettelen että miten jokainen synnytyksen kokenut ei oo täysin traumatisoitunu. Koska must tuntuu et mä oon jo "traumatisoitunu" tästä kipukohtauksesta</p><p>Siis yritin olla hiljaa ku iskä nukkuu mut en voinu olla itkemättä ja huutamatta yms. sit yritin olla vessan lattialla sillee et se kipu ois loppunu ja kyllä se hetken auttokin</p><p>Mut nyt on jo sen verran helpottanut et pystyn ees istuu täs sohvalla ja kirjottaa, koska äsken en pystynyt periaatteessa edes kävelemään enkä oikein istumaankaan tälleen normaalisti. Tai siis joo pystyin kävelemään mut en sillee normaalisti. Ku tulin vessast pois ni meinasin et pitääks mun jotenkin kontata täällä tai jotain mut kyl se kävely sit jotenki onnistu. Siis en tiedä voiko mikään sattua tota enempää? Jos tääl on jotain ketkä on koskaan synnyttäny ni kuulostaako tolta vai mitä helvettiä koska mä en pysty uskomaan et tota paljoo pahempaa kipua on. Tuntu oikeest silt niiku jokanen kohta mun kehossa olis ihan tulessa ja mua sahataan kahtia ja poltetaan ja tapetaan yms yms</p><p>Luojan kiitos nyt se on ehkä toistaiseksi ohi. Must tuntu jossain kohtaa ihan mahottomalta ajatukselta et oon ees enää tänään illalla hengissä, tuntu et tohon kuolee OIKEESTI. Ei naurata enää. Jos jossain kohtaa pystyin ottaa nää kivut ei niin vakavasti nii nyt ei enää oikeest naurata. Nyt alkaa jo oikeasti pelottaa. Vieläkin puristaa ihan helvetisti ja tuntuu et kipu säteilee jalkoihin yms mutta nyt pystyn ainakin olee jo huutamatta ja itkemättä joka on jo ihan outoo ton jälkeen.</p><p></p><p>Sillee.. jos pystyt olemaan huutamatta ja itkemättä nii sun menkkakivut ei oo pahat :D siis vaikka kuinka yritin nii mä en fyysisesti pystyny olla hiljaa. Koko ajan heitti päässä ja tuntu niiku toden ja epätoden raja hämärtyis. Tuntuu kyl vieläkin siltä.</p><p></p><p>Mut joo nyt viimeistään tänään mä tajusin sen että tää ei oo normaalia, tää ei voi olla enää normaalia. Siis jos elämä on niin täynnä niin äärimmäistä kipua ettet edes tiedä ootko elossa atm niin se ei voi olla normaalia.</p><p></p><p>Nyt ainakin tiedän sen että tämmöset menkat ei oo normaalit. Ja siis, joo, se särkylääke auttoi kyllä mut siin kesti niin kauan että ehdin jo kokee sitä tuskaa niin pitkään että tosiaan, oon jo traumatisoitunu :D oon vittu iha hies edelleenki. Siis se särkylääke oli kuussatasta ja otin sen.... Öö, no se oli ennen ku äiti lähti töihin joten oli pakko olla ennen kymmentä. Nyt on kulunu puolitoista tuntia klo kymmenestä joten en tiiä kestikö siin sit joku puoltoist tuntii vaikuttaa vai? Niin Eiköhän se oo selvää ettei tollasesta lääkkeistä ole yhtään mihinkään? Ois varmaan pitänyt ottaa samantien kaks kuussatasta???</p><p></p><p>Kaiken tän lisäks...... No, tossa kipukohtauksen kourissa sitä ei tietenkään ehdi ajattelemaan kun kaikki voimat kuluu siihen että pystyy olla Olemassa edes. Mut siis heti ku huomasin et menkat alko ni tunsin dysforiaa. Vai mitä lie onkaan. Ni seki viel? Onneks se nyt on kohtalaisen lievää, en mä minkään skpl dysforian takia koe itsetuhosia ajatuksia, jos niitä on ni ne johtuu aivan muusta</p><p></p><p>Mut joo tuntuu että päässä vaa jotenki heiluu ja en osaa selittää tho. Vieläkin voin vähän pahoin 🙄 ja edelleen sattuu. Tohon ylävatsaan ainakin. Vaikka otin samarinia. Mitä helvettiä nyt. ja siis... Ok?? Alan koht hytisee kylmästä viel kaiken lisäks ku oon nii hikine + alkaa olla nälkä mut en uskalla syödä mitään ettei ala sattuu taas lisää</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 87728, member: 34"] Ok meinasin melkein pyörtyä kivusta (tai siltä se vähän tuntui) ja myös tuntui että melkein oisin voinu oksentaa kans. Vieläkin oksettaa ja on todella heikko olo Mutta enää ei tunnu niin pahasti siltä että mua sahataan kahtia alavatsan kohdalta. Särkylääke tais vaikuttaa. Tuntu kans silt et oisin ollu ihan tulessa sisältä jotenkin. Sitä on vaikee kuvailla mut en oo varmaan koskaan kokenu noin voimakasta kipua ja mietin taas että voiko tommoseen kuolla. Tuntu niiku oisin saanu jonku kohtauksen mihin kuolee????? Otin viel särkylääkkeen lisäks samarinia koska mulla oli muutenkin todella kipeetä turvotusta menkkojen lisäks. Tuntu oikeasti siltä että soitan koht vittu hätänumeroon, et täst ei mitenkään voi selvitä hengissä. Vittu, en vähättele enää koskaan omia kipujani. Nyt voi todella sanoo jo että asteikolla 1-10 nää on about kympin luokkaa joskaan ei joka ikinen kerta. Niin kipeet ettei pahempaa voi olla. Jos joku sanoo mulle että synnytys sattuu tota enemmän niin mä ihmettelen että miten jokainen synnytyksen kokenut ei oo täysin traumatisoitunu. Koska must tuntuu et mä oon jo "traumatisoitunu" tästä kipukohtauksesta Siis yritin olla hiljaa ku iskä nukkuu mut en voinu olla itkemättä ja huutamatta yms. sit yritin olla vessan lattialla sillee et se kipu ois loppunu ja kyllä se hetken auttokin Mut nyt on jo sen verran helpottanut et pystyn ees istuu täs sohvalla ja kirjottaa, koska äsken en pystynyt periaatteessa edes kävelemään enkä oikein istumaankaan tälleen normaalisti. Tai siis joo pystyin kävelemään mut en sillee normaalisti. Ku tulin vessast pois ni meinasin et pitääks mun jotenkin kontata täällä tai jotain mut kyl se kävely sit jotenki onnistu. Siis en tiedä voiko mikään sattua tota enempää? Jos tääl on jotain ketkä on koskaan synnyttäny ni kuulostaako tolta vai mitä helvettiä koska mä en pysty uskomaan et tota paljoo pahempaa kipua on. Tuntu oikeest silt niiku jokanen kohta mun kehossa olis ihan tulessa ja mua sahataan kahtia ja poltetaan ja tapetaan yms yms Luojan kiitos nyt se on ehkä toistaiseksi ohi. Must tuntu jossain kohtaa ihan mahottomalta ajatukselta et oon ees enää tänään illalla hengissä, tuntu et tohon kuolee OIKEESTI. Ei naurata enää. Jos jossain kohtaa pystyin ottaa nää kivut ei niin vakavasti nii nyt ei enää oikeest naurata. Nyt alkaa jo oikeasti pelottaa. Vieläkin puristaa ihan helvetisti ja tuntuu et kipu säteilee jalkoihin yms mutta nyt pystyn ainakin olee jo huutamatta ja itkemättä joka on jo ihan outoo ton jälkeen. Sillee.. jos pystyt olemaan huutamatta ja itkemättä nii sun menkkakivut ei oo pahat :D siis vaikka kuinka yritin nii mä en fyysisesti pystyny olla hiljaa. Koko ajan heitti päässä ja tuntu niiku toden ja epätoden raja hämärtyis. Tuntuu kyl vieläkin siltä. Mut joo nyt viimeistään tänään mä tajusin sen että tää ei oo normaalia, tää ei voi olla enää normaalia. Siis jos elämä on niin täynnä niin äärimmäistä kipua ettet edes tiedä ootko elossa atm niin se ei voi olla normaalia. Nyt ainakin tiedän sen että tämmöset menkat ei oo normaalit. Ja siis, joo, se särkylääke auttoi kyllä mut siin kesti niin kauan että ehdin jo kokee sitä tuskaa niin pitkään että tosiaan, oon jo traumatisoitunu :D oon vittu iha hies edelleenki. Siis se särkylääke oli kuussatasta ja otin sen.... Öö, no se oli ennen ku äiti lähti töihin joten oli pakko olla ennen kymmentä. Nyt on kulunu puolitoista tuntia klo kymmenestä joten en tiiä kestikö siin sit joku puoltoist tuntii vaikuttaa vai? Niin Eiköhän se oo selvää ettei tollasesta lääkkeistä ole yhtään mihinkään? Ois varmaan pitänyt ottaa samantien kaks kuussatasta??? Kaiken tän lisäks...... No, tossa kipukohtauksen kourissa sitä ei tietenkään ehdi ajattelemaan kun kaikki voimat kuluu siihen että pystyy olla Olemassa edes. Mut siis heti ku huomasin et menkat alko ni tunsin dysforiaa. Vai mitä lie onkaan. Ni seki viel? Onneks se nyt on kohtalaisen lievää, en mä minkään skpl dysforian takia koe itsetuhosia ajatuksia, jos niitä on ni ne johtuu aivan muusta Mut joo tuntuu että päässä vaa jotenki heiluu ja en osaa selittää tho. Vieläkin voin vähän pahoin 🙄 ja edelleen sattuu. Tohon ylävatsaan ainakin. Vaikka otin samarinia. Mitä helvettiä nyt. ja siis... Ok?? Alan koht hytisee kylmästä viel kaiken lisäks ku oon nii hikine + alkaa olla nälkä mut en uskalla syödä mitään ettei ala sattuu taas lisää [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Päässä heittää
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja