Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="e71347" data-source="post: 33315" data-attributes="member: 200">Puolisoni on ollut kyllä todella kärsivällinen aseksuaalisuuteni suhteen jo ennen kuin osasin itse nimetä koko asiaa ja olen todella kiitollinen, että hän on jaksanut kaikesta huolimatta kamppailla tämän ongelman kanssa jo vuosia, ennen kuin osasin ruveta edes kutsumaan tätä aseksuaalisuudeksi. Samaten olen kiitollinen siitä, että hän halusi kokeilla suhteemme avaamista vielä ennen kuin teki lopullisen päätöksen. Kaikki muu on meillä aina ollut todella hyvin, ja varmasti kunnioitan häntä ihmisenä taas uudestaan sen jälkeen, kunhan tämä pahin tunnemyräkkä on ohi. Hän haluaisi kuitenkin, että olemme kavereita vielä eron jälkeenkin. Tällä hetkellä se tuntuu minusta vähän ristiriitaiselta koska tavallaan elättelen vielä toiveita, että tämä uusi suhde olisi vain joku puolisoni ikäkriisin ilmentymä ja vuoden päästä olemme jo palanneet yhteen. Eli tällä hetkellä se kaveruus ei kyllä todellakaan tekisi mun omalle toipumiselleni yhtään hyvää.Yhdessä asuminen tuntuu kaikesta huolimatta mulle itselleni lohdulliselta. Luultavasti sen takia, että se pois muuttaminen tekisi eroamisesta sitten liian konkreettista. Haluan vielä roikkua jossain olemattomissa toivon rippeissä vaikka puolisoni on suoraan sanonut, ettei tule muuttamaan mieltään. Tällä hetkellä mulla on töitä tiedossa juhannukseen asti ja sen jälkeen oli joka tapauksessa tarkoitus lähteä käymään kotiseuduilla toisella puolen Suomea, joten siinä välissä tulee sentään hetkeksi etäisyyttä. Menin myös yhteishaussa hakemaan opiskelupaikkoja täältä nykyisestä asuinkaupungistamme, vaikka tämän eron seurauksena mulla ei ole enää mitään syytä edes jäädä koko kaupunkiin asumaan. Niin pitää vielä katsoa miten pärjään pääsykokeissa ja sitten tiedän, etsinkö omaa asuntoa täältä samasta kaupungista vai muutanko takaisin kotiseuduille, koska mikään ei enää pidättele mua täällä.</blockquote>

En ole robotti