Seksuaalisuus & sukupuoli Puolisoni haluaa erota koska olen aseksuaali

e71347

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
59
Reaktioarvo
73
Se on tietenkin täysin hyväksyttävä syy mutta aion silti surra tämän vaiheen päättymistä elämässäni ja toivon, että jotkut asiat olisivat menneet toisella tavalla.

Ollaan oltu puolisoni kanssa yhdessä pieni ikuisuus ja naimisissakin muutama vuosi. Tajusin oman aseksuaalisuuteni vasta puolisen vuotta sitten, ja alettiin heti siinä vaiheessa puhua siitä mahdollisuudesta, että puolisollani olisi toinen kumppani täyttämään ne tarpeet, joihin minä en pysty vastaamaan. Asia nousi pinnalle taas reilu kuukausi sitten kun puoliso kertoi, että on alkanut tuntea fyysistä vetoa yhtä työkaveriaan kohtaan ja siinä vaiheessa olikin sitten hänen puoleltaan jo kiire saada suhteen avaaminen heti käytännössä toimintaan ja sovittiin rajoista siinä vähän lennossa. Tarkoitus oli, että me jatkamme aviopuolisoina ja työkaveri on puolisoni seksuaalinen kumppani.

Eihän se sitten tietenkään niin mennyt. Heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen puolisoni kertoi, että välittää työkaveristaan muutenkin. Mutta eipä hätää, olin valmis hyväksymään senkin, koska enhän voi vaatia, että puolisoni estää tunteidensa muodostumisen. En ole missään vaiheessa halunnut muutenkaan vaatia mitään mahdottoman tiukkoja sääntöjä ettei synny vain katkeruutta kun kaikkea toimintaa rajoitetaan.

Siirryin siis tässä vaiheessa lukemaan polyamorisista suhteista vaikka puolisoni ei missään vaiheessa vihjannutkaan olevansa polyamorinen. Ja nyt tiedän minäkin ettei hän ole, sillä puolisoni ei kyennyt sitten loppujen lopuksi rakastamaan kahta ihmistä yhtä aikaa tai erottamaan seksuaalisia ja romanttisia tunteita toisistaan, vaan hän kaipaa rinnalleen kokonaisvaltaisen paketin ja kaikki tunteet samalta henkilöltä. Eli työkaveriltaan, ei minulta. Kuulemma tunteet minua kohtaan viilenivät heti lähinnä kaverillisiksi kun ihastuminen työkaveria kohtaan alkoi muodostua syvemmäksi.

Asutaan käytännön syistä vielä tämä kesä yhdessä mutta en todellakaan tiedä, mitä minun kuuluisi yrittää saada tästä meidän viimeisestä kesästämme irti. Puolisoni on jo siirtynyt eteenpäin ja en nyt varsinaisesti osaa iloisena sivusta katsella, miten hän viilettää rakkaushormonipäissään rakentamassa uutta elämäänsä ja pitää minua vain kaverina. Tiedän että olen itsekäs, mutta suututtaa katsoa sivusta kun rakastamani ihminen tekee minun mielestäni aivan typeriä päätöksiä ihastumisen hurjimmassa vaiheessa ja kykenee ajattelemaan asioita ehkä viikon verran eteenpäin (eli seuraavaan yökyläilyyn uuden rakkaansa kanssa). He ovat olleet yhdessä nyt vähän yli kuukauden.

Tiedän että tämä tilanne olisi varmasti tullut eteen jossain vaiheessa koska kaikista vakuutteluista huolimatta aseksuaalisuus vaikutti olevan puolisolleni hankala paikka, ja on ollut sitä varsinkin ennen kuin tajusin itsekään tätä identiteettiäni. Silti olisin käynyt tämän mieluummin läpi ilman kolmannen osapuolen sekaantumista kuvioihin. Olisi jotenkin helpompi kunnioittaa puolisoni päätöstä jos hän olisi tehnyt sen rehellisesti omien tuntemustensa perusteella eikä vasta nyt, kun on ensin varmistanut oman selustansa ja hyppää suoraan uuteen suhteeseen. Olen varmaan ihan naurettava, mutta suututtaa todella paljon, että puolisoni saa koko ajan pitää rakkaan ihmisen lähellään ja minulla ei ole koronan takia mitään mahdollisuutta edes minkäänlaiseen laastarisuhteeseen.

Aseksuaalisuuteni hyväksymisestä tuli nyt tämän eron myötä taas hiukkasen hankalampaa. Olen viimeiset puoli vuotta yrittänyt vakuutella itselleni, että kyllähän minä nyt jotain seksuaalista vetoa tunnen puolisoani kohtaan koska tuntuisi liian julmalta sanoa sitä ääneen, että mitään vetovoimaa ei ole. Siltä kannalta tämän tilanteen pitäisi olla helpotus, koska nyt ei tarvitse enää esittää ja voin rakentaa tulevat suhteeni rehellisemmältä pohjalta kun tiedän alusta lähtien millainen olen. Mutta ei kyllä yhtään huvittaisi opetella ymmärtämään ja hyväksymään sitä puolta itsestäni, joka tällä hetkellä tuntuu vieneen pohjan koko elämältäni tuhoamalla avioliittoni.

Jos jotain positiivista pitää nähdä niin ehkä nyt voin omistaa elämäni varasijaan kirjoittelulle, saanpahan edes jotain muuta ajateltavaa.
 

Tanssivapina

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
951
Reaktioarvo
1,227
Mä olen pahoillani että joudut kokemaan tämän. Vielä opetellessa hyväksymään aseksuaalisuutesi menetät sen kaikkein läheisimmän, ja käsittelet asiaa ns. Yksin. En osaa edes kuvitellakkaan mitä käyt läpi. Mielestäni et kuitenkaan ole itsekäs yhtään kun sinua suututtaa katsoa vaimosi tekevän ajattelemattomia päätöksiä ja rakastavan toiseen henkilöön. Siitä on itsekkyys kaukana, mielestäni se kuulostaa kovin luonnolliselta reaktiolta. Muista kuitenkin, että niin kuin vaimollasi on oikeus siirtyä elämässään eteenpäin, sinulla on myös oikeus kertoa vaimollesi että et kykene katsomaan tätä vierestä. Vaikka olisi mitkä käytännön syyt yhdessäasumiselle, niin älä jooko tuhoa mielenterveyttäsi sillä. Pitkän suhteen jälkeen tarvitsee omaa aikaa, varainkin kun muutenkin yrität ymmärtää identiteettiäsi. En usko että vaimosi touhujen seuraaminen vierestä helpottaa tilannetta. Mieti siis onko sulla mahdollisuutta ottaa etäisyyttä häneen? Kuulostaa vähän siltä että kuultuaan sinun olevan aseksuaali, vaimosi on täysin lopettanut kunnioittamista tunteitasi, aivan kun sinulla ei olisi enää tunteita. Voin tietenkin olla väärässä, tämä on vain tulkintani tästä tekstistä.
Mielestäni kuitenkaan sun käymät tuntemukset ja ajatukset eivät todellakaan ole naurettavia, vaan täysin luonnollisia!! Muista että sun tunteilla on väliä!!!!!
 

e71347

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
59
Reaktioarvo
73
En osaa oikein muuta sanoa kuin että voimia ja jaksamista sulle. Pidäthän huolta itsestäsi myös tällaisena vaikeana hetkenä ja muista, että olet hyvä juuri tuollaisena, vaikka se voikin tuntua vaikealta hyväksyä just nyt. Tsemppiä!
Kiitos. Mulle tosiaan on lohtua jo siitäkin että uskalsin julkaista tämän aloituksen ja tulla tavallaan nähdyksi, yritän sitä kautta saada surua vähän siedettävämmäksi. Ja varmasti puolisonikin arvostaa jos avaudun välillä muuallakin eikä hän joudu koko ajan käymään mun kanssa samaa keskustelua kun en kykene vielä mihinkään rakentavampaan. Tällaisella hetkellä sitä toivoo että olisipa sosiaaliset taidot edes jollain tasolla ja sitä kautta kavereita, joiden kanssa voisi käydä asioita läpi.

Itsestään huolehtiminen meinaa kyllä helposti unohtua. Mulla ei ole pitkään aikaan ollut elämässä meneillään mitään sellaista, että olisin huomannut ruokahalun kadonneen lähes kokonaan mutta nyt on kyllä syöminen ollut vähän kyseenalaista. Onneksi on sentään melkein kotioven vieressä reilusti metsää jossa voi käydä kävelyllä, se on auttanut ihmeen paljon.
 

varjojenmaa

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
300
Reaktioarvo
305
Ymmärrän todella hyvin nuo negatiiviset tunteesi, jos pystyt, niin ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan! Olisi varmaan hyvä, jos voisit jutella jollekin noista tuntemuksista tai purkaa niitä muuten jollain tavalla. Itse olen muuten vaan todella yksinäinen ja masentunut, joten nuo yksin jäämiseen liittyvät olotilat kuulostavat tosi tutuilta. Tärkeintä on hakea apua, jos tuntuu ettei jaksa yksin. Paljon voimia <3
 

e71347

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
59
Reaktioarvo
73
Mä olen pahoillani että joudut kokemaan tämän. Vielä opetellessa hyväksymään aseksuaalisuutesi menetät sen kaikkein läheisimmän, ja käsittelet asiaa ns. Yksin. En osaa edes kuvitellakkaan mitä käyt läpi. Mielestäni et kuitenkaan ole itsekäs yhtään kun sinua suututtaa katsoa vaimosi tekevän ajattelemattomia päätöksiä ja rakastavan toiseen henkilöön. Siitä on itsekkyys kaukana, mielestäni se kuulostaa kovin luonnolliselta reaktiolta. Muista kuitenkin, että niin kuin vaimollasi on oikeus siirtyä elämässään eteenpäin, sinulla on myös oikeus kertoa vaimollesi että et kykene katsomaan tätä vierestä. Vaikka olisi mitkä käytännön syyt yhdessäasumiselle, niin älä jooko tuhoa mielenterveyttäsi sillä. Pitkän suhteen jälkeen tarvitsee omaa aikaa, varainkin kun muutenkin yrität ymmärtää identiteettiäsi. En usko että vaimosi touhujen seuraaminen vierestä helpottaa tilannetta. Mieti siis onko sulla mahdollisuutta ottaa etäisyyttä häneen? Kuulostaa vähän siltä että kuultuaan sinun olevan aseksuaali, vaimosi on täysin lopettanut kunnioittamista tunteitasi, aivan kun sinulla ei olisi enää tunteita. Voin tietenkin olla väärässä, tämä on vain tulkintani tästä tekstistä.
Mielestäni kuitenkaan sun käymät tuntemukset ja ajatukset eivät todellakaan ole naurettavia, vaan täysin luonnollisia!! Muista että sun tunteilla on väliä!!!!!
Puolisoni on ollut kyllä todella kärsivällinen aseksuaalisuuteni suhteen jo ennen kuin osasin itse nimetä koko asiaa ja olen todella kiitollinen, että hän on jaksanut kaikesta huolimatta kamppailla tämän ongelman kanssa jo vuosia, ennen kuin osasin ruveta edes kutsumaan tätä aseksuaalisuudeksi. Samaten olen kiitollinen siitä, että hän halusi kokeilla suhteemme avaamista vielä ennen kuin teki lopullisen päätöksen. Kaikki muu on meillä aina ollut todella hyvin, ja varmasti kunnioitan häntä ihmisenä taas uudestaan sen jälkeen, kunhan tämä pahin tunnemyräkkä on ohi. Hän haluaisi kuitenkin, että olemme kavereita vielä eron jälkeenkin. Tällä hetkellä se tuntuu minusta vähän ristiriitaiselta koska tavallaan elättelen vielä toiveita, että tämä uusi suhde olisi vain joku puolisoni ikäkriisin ilmentymä ja vuoden päästä olemme jo palanneet yhteen. Eli tällä hetkellä se kaveruus ei kyllä todellakaan tekisi mun omalle toipumiselleni yhtään hyvää.

Yhdessä asuminen tuntuu kaikesta huolimatta mulle itselleni lohdulliselta. Luultavasti sen takia, että se pois muuttaminen tekisi eroamisesta sitten liian konkreettista. Haluan vielä roikkua jossain olemattomissa toivon rippeissä vaikka puolisoni on suoraan sanonut, ettei tule muuttamaan mieltään. Tällä hetkellä mulla on töitä tiedossa juhannukseen asti ja sen jälkeen oli joka tapauksessa tarkoitus lähteä käymään kotiseuduilla toisella puolen Suomea, joten siinä välissä tulee sentään hetkeksi etäisyyttä. Menin myös yhteishaussa hakemaan opiskelupaikkoja täältä nykyisestä asuinkaupungistamme, vaikka tämän eron seurauksena mulla ei ole enää mitään syytä edes jäädä koko kaupunkiin asumaan. Niin pitää vielä katsoa miten pärjään pääsykokeissa ja sitten tiedän, etsinkö omaa asuntoa täältä samasta kaupungista vai muutanko takaisin kotiseuduille, koska mikään ei enää pidättele mua täällä.
 

e71347

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
59
Reaktioarvo
73
Ymmärrän todella hyvin nuo negatiiviset tunteesi, jos pystyt, niin ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan! Olisi varmaan hyvä, jos voisit jutella jollekin noista tuntemuksista tai purkaa niitä muuten jollain tavalla. Itse olen muuten vaan todella yksinäinen ja masentunut, joten nuo yksin jäämiseen liittyvät olotilat kuulostavat tosi tutuilta. Tärkeintä on hakea apua, jos tuntuu ettei jaksa yksin. Paljon voimia <3
Olin muutenkin jo tässä talvella pohdiskellut että nyt alkaa olla sellaiset rajat tulossa vastaan, että terapia voisi tehdä ihan hyvää. Ehkä nyt tämän mullistuksen myötä sitten oikeasti otan ja menen ja käsittelen kaikki asiani kerralla kuntoon.

Tuntuu muuten todella oudolta että olen näinkin kauhuissani tästä yksin jäämisestä. Parisuhteessa olen kuitenkin aina kaivannut myös omaa tilaa ja teen tosi mielelläni asioita yksin, nyt onkin yhtäkkiä sellainen olo, että jään loppuelämäksi täysin yksin.
 

varjojenmaa

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
300
Reaktioarvo
305
Olin muutenkin jo tässä talvella pohdiskellut että nyt alkaa olla sellaiset rajat tulossa vastaan, että terapia voisi tehdä ihan hyvää. Ehkä nyt tämän mullistuksen myötä sitten oikeasti otan ja menen ja käsittelen kaikki asiani kerralla kuntoon.

Tuntuu muuten todella oudolta että olen näinkin kauhuissani tästä yksin jäämisestä. Parisuhteessa olen kuitenkin aina kaivannut myös omaa tilaa ja teen tosi mielelläni asioita yksin, nyt onkin yhtäkkiä sellainen olo, että jään loppuelämäksi täysin yksin.
Jotenkin rupesi hymyilyttämään tuo että "käsittelet kerralla asiat kuntoon". Itsekin terapiaa aloitellessani ajattelin, että suoritetaan tämä nyt pois alta, mutta sittemmin on selvinnyt, että tulen tarvitsemaan terapiaa todennäköisesti vielä pitkään, koska ongelmat ovat persoonallisuuden rakenteissa asti. Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikilla asia on näin :)
 

e71347

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
59
Reaktioarvo
73
Jotenkin rupesi hymyilyttämään tuo että "käsittelet kerralla asiat kuntoon". Itsekin terapiaa aloitellessani ajattelin, että suoritetaan tämä nyt pois alta, mutta sittemmin on selvinnyt, että tulen tarvitsemaan terapiaa todennäköisesti vielä pitkään, koska ongelmat ovat persoonallisuuden rakenteissa asti. Mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikilla asia on näin :)
Saatoin vetää mutkat vähän suoraksi :D Tiedostan siis, että mulla on sellaisia käyttäytymismalleja jotka ulottuvat jonnekin kauas nuoruuteen ja niitä tuskin hetkessä saa muutettua. Jos saisi, tähän mennessä olisi varmasti alkanut jo jotain muutosta tapahtua, sen verran paljon olen niitä päässäni pyöritellyt. Joskus huvittaa miettiä, miten nuorena tuli odotettua niitä aikoja kun on aikuinen ja itsevarma eikä häpeä kaikkea ja nyt tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän kaikki ajatusmallit vain vääristyy ja menee pieleen :'D
 

varjojenmaa

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
300
Reaktioarvo
305
Saatoin vetää mutkat vähän suoraksi :D Tiedostan siis, että mulla on sellaisia käyttäytymismalleja jotka ulottuvat jonnekin kauas nuoruuteen ja niitä tuskin hetkessä saa muutettua. Jos saisi, tähän mennessä olisi varmasti alkanut jo jotain muutosta tapahtua, sen verran paljon olen niitä päässäni pyöritellyt. Joskus huvittaa miettiä, miten nuorena tuli odotettua niitä aikoja kun on aikuinen ja itsevarma eikä häpeä kaikkea ja nyt tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän kaikki ajatusmallit vain vääristyy ja menee pieleen :'D
Tutulta kuulostaa :D vanhemmilla oli tapana sanoa, että kyllä se siitä helpottaa kun pääset pois yläasteelta/lukiosta, mutta ongelma on siinä, että ne huonot kokemukset jää vaikuttamaan myöhemmin. Jos vaikka itsetunto on palasina, niin toimivien ihmissuhteiden rakentaminen voi olla tosi haastavaa.
Ja vaikka oonkin käynyt jo kohta muutaman vuoden terapiassa, niin kyllä välillä edelleen oon sairaalahoidon tarpeessa. Pitää vain hyväksyä, että tämä nyt vaan on pitkä tie.
 

Sakrablaa

Uusi
Liittynyt
18.4.2021
Viestejä
29
Reaktioarvo
37
Facebookissa on semmoinen ryhmä kuin aseksuaalit, jos kaipaat vertaistukea niin kannattaa liittyä. Ite en ole aseksuaali mutta demiseksuaali sen sijaan ja just siks en vois ikinä suostua suhteen avaamiseen, koska olisin ihan varma et siinä kävis just näin. Onneks oma kumppanikin on demiseksuaali, joten tarvetta avaamiselle tai edes sen harkitsemiselle tuskin tulee. Ihan hirvee tilanne sulle kumminkin ja jotenki aika törppö toimintamalli sun kumppanilla mun mielestä vaihtaa tolleen lennosta.
 

Tanssivapina

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
951
Reaktioarvo
1,227
Puolisoni on ollut kyllä todella kärsivällinen aseksuaalisuuteni suhteen jo ennen kuin osasin itse nimetä koko asiaa ja olen todella kiitollinen, että hän on jaksanut kaikesta huolimatta kamppailla tämän ongelman kanssa jo vuosia, ennen kuin osasin ruveta edes kutsumaan tätä aseksuaalisuudeksi. Samaten olen kiitollinen siitä, että hän halusi kokeilla suhteemme avaamista vielä ennen kuin teki lopullisen päätöksen. Kaikki muu on meillä aina ollut todella hyvin, ja varmasti kunnioitan häntä ihmisenä taas uudestaan sen jälkeen, kunhan tämä pahin tunnemyräkkä on ohi. Hän haluaisi kuitenkin, että olemme kavereita vielä eron jälkeenkin. Tällä hetkellä se tuntuu minusta vähän ristiriitaiselta koska tavallaan elättelen vielä toiveita, että tämä uusi suhde olisi vain joku puolisoni ikäkriisin ilmentymä ja vuoden päästä olemme jo palanneet yhteen. Eli tällä hetkellä se kaveruus ei kyllä todellakaan tekisi mun omalle toipumiselleni yhtään hyvää.

Yhdessä asuminen tuntuu kaikesta huolimatta mulle itselleni lohdulliselta. Luultavasti sen takia, että se pois muuttaminen tekisi eroamisesta sitten liian konkreettista. Haluan vielä roikkua jossain olemattomissa toivon rippeissä vaikka puolisoni on suoraan sanonut, ettei tule muuttamaan mieltään. Tällä hetkellä mulla on töitä tiedossa juhannukseen asti ja sen jälkeen oli joka tapauksessa tarkoitus lähteä käymään kotiseuduilla toisella puolen Suomea, joten siinä välissä tulee sentään hetkeksi etäisyyttä. Menin myös yhteishaussa hakemaan opiskelupaikkoja täältä nykyisestä asuinkaupungistamme, vaikka tämän eron seurauksena mulla ei ole enää mitään syytä edes jäädä koko kaupunkiin asumaan. Niin pitää vielä katsoa miten pärjään pääsykokeissa ja sitten tiedän, etsinkö omaa asuntoa täältä samasta kaupungista vai muutanko takaisin kotiseuduille, koska mikään ei enää pidättele mua täällä.
Ihana kuulla että on ollut hyvin tukeva ja ymmärtäväinen!! Niin kuin sanoin, se oli vain miellekuva joka mulle tuli ja onneksi osottautui vääräksi. Näyttää myös että kykenette puhumaan asiasta. Ymmärrän täysin tuon että haluat pitää ystävyyden, varsinkin kun suhde ei kaatunut mihinkään riitaan, mutta kuten sanoit itsekkin, sä ehkä tarvitset sen ylipääsemis ajan! Kun mä erosin mun eksästä, me ei kamalasti oltu yhteyksissä vuoteen. Kuulumisia vaihdeltiin välillä, mutta ei sen enempää. Nyt hän on minulle hyvin tärkeä ja läheinen ystävä mutta siinä piti olla se aika välissä että molemmat pääsee yli! Tsemppiä sikana! Toivon että asiat järjestyy parhain päin ja löydät mieluisan asuinpaikan ja tulevaisuudessa kumppanin joka pystyy jakaa elämänsä kanssasi vaikka et häneen seksuaalista vetovoimaa koekaan.
 

e71347

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
59
Reaktioarvo
73
Facebookissa on semmoinen ryhmä kuin aseksuaalit, jos kaipaat vertaistukea niin kannattaa liittyä. Ite en ole aseksuaali mutta demiseksuaali sen sijaan ja just siks en vois ikinä suostua suhteen avaamiseen, koska olisin ihan varma et siinä kävis just näin. Onneks oma kumppanikin on demiseksuaali, joten tarvetta avaamiselle tai edes sen harkitsemiselle tuskin tulee. Ihan hirvee tilanne sulle kumminkin ja jotenki aika törppö toimintamalli sun kumppanilla mun mielestä vaihtaa tolleen lennosta.
Jotenkin mua lohdutti tässä kommentissa se, että olet demiseksuaalina löytänyt kumppaniksi toisen demiseksuaalin. Pitää toivoa yllä, että minäkin voisin joskus vielä löytää itseni kanssa suunnilleen samoin identifioituvan kumppanin.
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
oon tosi pahoillani sun puolesta. kuten joku jo sanoi niin vertaistuki voisi olla kova sana. muista että sulla on oikeus tuntea miten tunnet, se on ihan ok. mutta myös sun kumppanilla on oikeus edetä elämässä, vaikka oman onnen hierominen toisen naamaan on mautonta ja ajattelematonta. ei kuulosta hirveen hyvältä idealta asua yhdessä sun toipumisen kannalta. onko se oikeesti ainoa mahdollinen, järkevä vaihtoehto? sun pitää ajatella myös sun omaa mielenterveyttä. toivon elätteleminen turhaan ei auta sua paranemaan. vaikka kliseeltä kuulostaakin, säkin varmasti löydät vielä jonkun joka ymmärtää sua ja sun tarpeita. paljon tsemppiä sulle <3 erot ei ikinä oo helppoja.
 

e71347

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
59
Reaktioarvo
73
oon tosi pahoillani sun puolesta. kuten joku jo sanoi niin vertaistuki voisi olla kova sana. muista että sulla on oikeus tuntea miten tunnet, se on ihan ok. mutta myös sun kumppanilla on oikeus edetä elämässä, vaikka oman onnen hierominen toisen naamaan on mautonta ja ajattelematonta. ei kuulosta hirveen hyvältä idealta asua yhdessä sun toipumisen kannalta. onko se oikeesti ainoa mahdollinen, järkevä vaihtoehto? sun pitää ajatella myös sun omaa mielenterveyttä. toivon elätteleminen turhaan ei auta sua paranemaan. vaikka kliseeltä kuulostaakin, säkin varmasti löydät vielä jonkun joka ymmärtää sua ja sun tarpeita. paljon tsemppiä sulle <3 erot ei ikinä oo helppoja.
Tämä kommentti ja aikaisemmat samansuuntaiset on oikeasti auttaneet mua tajuamaan, että ei tässä yhdessä asumisessa ole kyllä mitään järkeä. En jotenkin osannut kyseenalaistaa sitä itse, mutta nyt se on ihan selkeää. Pitää yrittää katsella jos saisin jostain pienen kopperon nyt pariksi kuukaudeksi ennen kuin pystyn tekemään pysyvämpiä ratkaisuja. Mulla ei tosiaan ole täällä kaupungissa kavereita tai sukulaisia, jotka voisivat auttaa, niin on vähän hankalaa. Puolisollekin jo vihjaisin, että jos hän muuttaisi hetkeksi sinne uuden kumppaninsa luokse, mutta haluaa kuulemma olla kotonakin välillä. Enkä oikein voi kieltääkään, kun hän tällä hetkellä parempituloisena maksaa vuokran. Kunhan vain oppisin nyt sisäistämään, ettei saa alkaa odottaa mukavaa yhdessäoloa, vaikka puoliso ilmoittaisi tulevansa hetkeksi kotiin.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
36,616
Reaktioarvo
2,896
Miten ihmeessä voi noin vain viilentyä tunteet kaverillisiksi. Outoa. En taida ymmärtää ihmisiä tässäkään asiassa. Anyway paljon tsemppiä.
 
Ylös Pohja