Kiitos, koko mun sydämestäni. Mä yritän, mutten mä onnistu luultavasti. Pakko olla vaanHeippa! En tiedä mikä sun tilanne on tai että auttaako tämä ollenkaan. Ajattelin kuitenkin kommentoida sanoakseni, että parempaa apua tms. voisit saada terveydenhuollosta kuin täältä varasijasta. Vaikka tietenkin tännekin saa ja on kivaakin kirjoitella omia kuulumisia. Olen koonnut tähän keskusteluun auttavia tietopaketteja, puhelinnumeroita ja chatteja. Voisko niistä olla sulle apua?
Ehkä olet jo näistä tietoinen, mutta pistän silti tähän alle sellasia, joista sää voisit mahdollisesti hyötyä.
Sekasin chat
Päivystys maanantaista perjantaihin klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24
Sekasin-chat on valtakunnallinen keskustelualusta 10-29 -vuotiaille, jossa voit keskustella mieltäsi askarruttavasta kysymyksistä tai aiheista nimettömänä ja luottamuksellisesti. Chatissa päivystävät järjestöjen ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
Mielenterveyden keskusliiton chat
Chat on auki ti–to klo 12–15.
Kysy mielenterveydestä: tuesta, hoidosta, kuntoutuksesta, etuuksista ja arkisista käytännön pulmista. Voit valita, haluatko keskustella mielenterveystyön ammattilaisen vai koulutetun kokemusasiantuntijan kanssa. Voit keskustella täysin nimettömästi ja luottamuksellisesti. Kaikkia neuvojia sitoo vaitiolovelvollisuus.
Valtakunnallinen mielenterveysneuvonta
p. 0203 91920 Arkisin kello 10–15. Puhelun hinta 8,35 senttiä / puhelu + 16,69 senttiä minuutti.
Maksuton vertaistukipuhelin:
p. 0800 177599 Arkisin klo 10–15.
Pakko-oireiden omahoito Mielenterveystalon sivuilla
Mielenterveystalon nettisivuilla on myös tämmönen haku erilaisista palveluista erilaisiin tilanteisiin nuorille ja toinen aikuisille.
Normaali.fi
Chat palvelee suomeksi ja venäjäksi anonyymisti ja maksuttomasti. Suomenkieliset chatit on suunnattu Kymenlaaksossa, Porin alueella, Varkaudessa, Itä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Uudellamaalla, Kainuussa, Päijät-Hämeessä ja Ylöjärvellä asuville.
Videot ovat avoinna kaikille maantieteellisestä sijainnista ja iästä riippumatta. Videoita on myös venäjänkielisillä tekstityksillä.
Chattien ja videoiden aiheita ovat mm. mielenterveys, päihteiden käyttö, ulkonäköpaineet, keho, sukujuuret ulkomailla, ihmissuhteet, seksuaalisuus, väkivalta, haastavat elämäntilanteet ja raha. Palvelut ovat suunnattu nuorille.
En jaksa -chat ja videomateriaali
Chat on suunnattu Päijät-Hämeessä, Itä-Savossa, Ylöjärvellä, Porin seudulla, Ruskossa tai Kainuussa asuville. Chatit ovat anonyymeja ja maksuttomia.
Tästä pääset katsomaan videoita chattien aiheista. Videot ovat käytettävissä maantieteellisestä sijainnista riippumatta.
Chatissa voit keskustella mm. mielenterveydestä, haastavista elämäntilanteista, päihteiden käytöstä, ihmissuhteista ja perhe-elämästä niin omakohtaisesta kuin läheisenkin näkökulmasta. Chatit ovat anonyymeja ja maksuttomia.
Parhaani yritän toki aina. Mutta jotenki tämä kevät on vetänyt oikeasti lujalle. Jatkuvasti ollut paha olla, eikä mikään helpottanutTsemppiä! D: Samaistun fiiliksiisi. Toivottavasti pärjäät.
Kiitos kamu :cTsemppiä kamu :c
Parhaani voin toki yrittää D: eli koettu nyt on:Haluaisitko kuvailla noita juttuja tarkemmin, niin saisin kiinni? D:
Apua. D: Kuulostaa äärimmäisen raskaalta. :( Samaistun melko moneen kohtaan myös, mutta onko sulla ketään, kelle jutella? Tsemppiä kovasti. Mun mielestä tarvitset apua.Parhaani voin toki yrittää D: eli koettu nyt on:
- kyseenalaistusta olenko vain kuvitellut kaiken
- ruumiinosien hallitsematonta nykimistä
- pakko-oireet & -ajatukset normishittiä
- rajua masennusta, tarvetta kuolla pian
- epäselviä tunteja, jolloin olen vain maannut katsellen jotain liikkumatonta
- tunnetta että pitää varautua johonkin katastrofiin, sotaan tai muuhun vastaavaan
- äärimmäistä vihaa olemattomia asioita vastaan
- harhoja
Tuossa nyt viimeiset viikot D: muutakin on toki ollut, mutta nuo useimmiten
Ymmärrän, että omat voimat on taatusti koetuksella ja, että sen takia avun hakeminen itse on vaikeaa. Olisiko sulla joku läheinen ihminen tai luotettava tuttava, joka voisi auttaa sua hakemaan apua? Voisit pyytää häntä ottamaan asiakseen hoitaa sinut ammattilaisten käsiin ja antaa tukea siinä prosessissa. Mt-avun hakeminen kun on täällä Suomessa niin työn ja taakan takana, etten voi ymmärtää kuinka joku olettaa masennuksesta tai muista ongelmista kärsivän kykenevän siihen prosessiin ja saavan siitä avun itselleen.Kiitos, koko mun sydämestäni. Mä yritän, mutten mä onnistu luultavasti. Pakko olla vaan
On toki, mutten uskalla avata suutani aiheesta D: kuvitellut olen että olenko oikeasti täysin terve, mutta kuvitellut kaiken. Etten mä ole oikeasti pakko-oireinenApua. D: Kuulostaa äärimmäisen raskaalta. :( Samaistun melko moneen kohtaan myös, mutta onko sulla ketään, kelle jutella? Tsemppiä kovasti. Mun mielestä tarvitset apua.
Mitä luulet, että olet kuvitellut? D:
Niin hän se olisi. Kun mainitsin koulun terveydenhoitajalle että ”hei mulla on nyt tällästä ja tällästä niin voisinko päästä johonkin puhumaan?” Niin vastaus oli luokkaa ettei ole luultavasti oikeasti aihetta, ja siinä menisi se puoli vuotta. Siitä syystä mä en enää uskalla kertoa, kun tähän päädytään. Lisäksihän mä olen niin väsynyt tähän kuin voi olla, etten jaksa enää yrittää sille kertoa. Mutta en mä voi näinkään elää, kun se ei suju. Aikasemmin kun terapiassa kävin se sai mut vaan kyseenalaistamaan enemmän sitä kuka mä olen ja aloin sillon pohtimaan että olenko mä terve vai mitä ihmettä tapahtuYmmärrän, että omat voimat on taatusti koetuksella ja, että sen takia avun hakeminen itse on vaikeaa. Olisiko sulla joku läheinen ihminen tai luotettava tuttava, joka voisi auttaa sua hakemaan apua? Voisit pyytää häntä ottamaan asiakseen hoitaa sinut ammattilaisten käsiin ja antaa tukea siinä prosessissa. Mt-avun hakeminen kun on täällä Suomessa niin työn ja taakan takana, etten voi ymmärtää kuinka joku olettaa masennuksesta tai muista ongelmista kärsivän kykenevän siihen prosessiin ja saavan siitä avun itselleen.
Pelkään, että nuo oireet, jotka mainitsit tuossa yhdessä viestissä, ei pelkällä olemisella mene helpompaan suuntaan. Ja jokaisella pitäis olla oikeus elää miellyttävää elämää, myös sinulla!
Voi jösses mikä terkkari! Voit myös mennä suoraan terveyskeskukseen, jossa toivottavasti tyypit toimii fiksusti ja tekee työnsä. Ja jos päädyt uudestaan terkkarin juttusille, voit olla jämäkkä vaatiessasi apua, koska se on sen terkkarin työ ja tehtävä olla siellä sinua varten ja auttaa.Niin hän se olisi. Kun mainitsin koulun terveydenhoitajalle että ”hei mulla on nyt tällästä ja tällästä niin voisinko päästä johonkin puhumaan?” Niin vastaus oli luokkaa ettei ole luultavasti oikeasti aihetta, ja siinä menisi se puoli vuotta. Siitä syystä mä en enää uskalla kertoa, kun tähän päädytään. Lisäksihän mä olen niin väsynyt tähän kuin voi olla, etten jaksa enää yrittää sille kertoa. Mutta en mä voi näinkään elää, kun se ei suju. Aikasemmin kun terapiassa kävin se sai mut vaan kyseenalaistamaan enemmän sitä kuka mä olen ja aloin sillon pohtimaan että olenko mä terve vai mitä ihmettä tapahtu
Juu, tutuksi tullut jo tuo vähättely. Vaikka mä puhun niille ammattilaisille niin en vaan luota siihen. Mä oon ollut jo tässä tilassa useemman vuoden ja alkanu ajattelemaan että ”noh, päästetään nyt nuo ekana.” Aivot käskee lähtemään tuota jonosta ja koska ahdistaa se etten mä kerkeäisi. Mun aivot toimii nyt huonosti, koska ne taitaa olla valtavan stressin alla. Päässä pyörii viimekertanen terapiakäynti, joka muodostu esteeksi seuraavalle. Pelottaa etten mä tuu järkiini enää. Mä en jaksa vaan enää, kun mikään ei ikinä toimi. Mä en uskalla, osaa enkä pysty, koska oon kasvanu tähän kiinni joVoi jösses mikä terkkari! Voit myös mennä suoraan terveyskeskukseen, jossa toivottavasti tyypit toimii fiksusti ja tekee työnsä. Ja jos päädyt uudestaan terkkarin juttusille, voit olla jämäkkä vaatiessasi apua, koska se on sen terkkarin työ ja tehtävä olla siellä sinua varten ja auttaa.
Minua auttaa asialistan kirjoittaminen tuollaisissa tilanteissa. Eli mietin etukäteen, mikä mieltä painaa ja mitä haluan tapahtuvan. Siten en unohda mitään ja on vaikeampi joustaa omasta suunnitelmasta urputtavien virkamiesten alla.
En ole ollut terapiassa, joten en voi puhua kokemuksesta, mutta jos löydät psykologin/terapeutin/muun auttavan ammattilaisen, johon voit luottaa, sinuna kertoisin hänelle tuosta oman tilan kyseenalaistamisesta. Mt-ongelmiin helposti liittyy pelko siitä, ettei omat ongelmat ole riittäviä tai että ne on "vain pään sisällä" eli mukamas olemattomia, vaikka tosiasiassa olo voi olla tosi huono.
Ensiavuksi joku tuollainen chat tai puhelinnumero voisi olla myös hyvä. Siellä he osaisivat ohjata ja tukea sinua paremmin.
Oisko sulla jotain ystävää tai muuta läheistä, joka voisi auttaa esim terveyskeskuksessa/terkkarilla juttelemisessa?Juu, tutuksi tullut jo tuo vähättely. Vaikka mä puhun niille ammattilaisille niin en vaan luota siihen. Mä oon ollut jo tässä tilassa useemman vuoden ja alkanu ajattelemaan että ”noh, päästetään nyt nuo ekana.” Aivot käskee lähtemään tuota jonosta ja koska ahdistaa se etten mä kerkeäisi. Mun aivot toimii nyt huonosti, koska ne taitaa olla valtavan stressin alla. Päässä pyörii viimekertanen terapiakäynti, joka muodostu esteeksi seuraavalle. Pelottaa etten mä tuu järkiini enää. Mä en jaksa vaan enää, kun mikään ei ikinä toimi. Mä en uskalla, osaa enkä pysty, koska oon kasvanu tähän kiinni jo
Osa tietää, osa ei. Mä pelkään menettäväni ne, jos ne ei ymmärrä. Oikeestaan mä en saa suuta enää auki kaikesta, se on sellasta epämäärästä moskaa päässä. Yritin elää päivä kerrallaan mutta oireet riemastu siitä, (jos puristat kätesi nyrkkiin viidesti huomaat että huomisesta tulee hyvä päivä) jonka jälkeen mä ajattelen taas seuraavaa viikkoa. Että mitä se tuo mukanaan, jos mä vaikka tiistaina sekoan lopullisesti ja se alkaa paistamaan läpi.Oisko sulla jotain ystävää tai muuta läheistä, joka voisi auttaa esim terveyskeskuksessa/terkkarilla juttelemisessa?
Ymmärrän että jonottaminen on raskasta ja vie voimia, kun apua tarvisi nopeammin. Sun ongelmat ei kuitenkaan ole yhtään kenenkään toisen ongelmia vähäpätöisempiä.
Jos nyt haet apua, sua ei ole auttamassa samat ihmiset ja voit aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Kannattaa myöskin keskittyä ihan vain tähän hetkeen ja koittaa rauhoittua siinä hetkessä. Et voi tietää mitä huomenna tapahtuu, koita selvitä tästä hetkestä. Ja kun on seuraavan hetken vuoro, selviät siitä. Sulla on myös paljon aikaa nähdä muutoksia sun elämässä, eikä tämän hetkiset ongelmat määrää suoraan sun tulevaisuutta.
Olin unohtanut tuosta aiemmasta listasta valtakunnallisen mt-kriisipuhelimen. Se on suomeksi ympärivuorokautisesti 09 2525 0111. Sieltä voisi löytyä ymmärrystä ja tukea.
Jos minä ja muut tänne kommentoineet yrittää ymmärtää ja haluaa auttaa, niin todennäköisesti sun ystävätkin tekee saman. Sun ei ole pakko kertoa tai selittää kaikkea päänsisäistä moskaa (:D) ystävillekään, kunhan saat viestittyä että tarvit apua ja tukea. Avun pyytäminen voi tuntua raskaalata, kun monesti arvostetaan sitä, että ihmiset selviytyisi yksin. Faktaa on kuitenkin se, ettei tässä maailmassa kukaan pärjää ilman apua.Osa tietää, osa ei. Mä pelkään menettäväni ne, jos ne ei ymmärrä. Oikeestaan mä en saa suuta enää auki kaikesta, se on sellasta epämäärästä moskaa päässä. Yritin elää päivä kerrallaan mutta oireet riemastu siitä, (jos puristat kätesi nyrkkiin viidesti huomaat että huomisesta tulee hyvä päivä) jonka jälkeen mä ajattelen taas seuraavaa viikkoa. Että mitä se tuo mukanaan, jos mä vaikka tiistaina sekoan lopullisesti ja se alkaa paistamaan läpi.
kiitoksia vielä tuosta numerosta, jos ei muuta niin sinne saatan soittaa
Niin se taitaa olla, tosin en enää osaa luottaa aivoihin, kun ne niin usein pettää. Luultavasti panikoisin ja alkaisin setvittämään jotain josta seuraisi väärinkäsityksiä ja lopulta sulkeutuisin kuin simpukka.Jos minä ja muut tänne kommentoineet yrittää ymmärtää ja haluaa auttaa, niin todennäköisesti sun ystävätkin tekee saman. Sun ei ole pakko kertoa tai selittää kaikkea päänsisäistä moskaa (:D) ystävillekään, kunhan saat viestittyä että tarvit apua ja tukea. Avun pyytäminen voi tuntua raskaalata, kun monesti arvostetaan sitä, että ihmiset selviytyisi yksin. Faktaa on kuitenkin se, ettei tässä maailmassa kukaan pärjää ilman apua.
Tunne siitä, että sekoaa, tuntuu taatusti uuvuttavalta, mutta muista tässä hetkessä, ettei sekään kestä ikuisesti.
Musta tuohon numeroon soittaminen voisi olla hyvä idea. Jos päädyt soittamaan, voit sitten kirjoittaa tänne, miten meni. Tietenkin se voi olla hieman väsyttävää, eikä sun ole pakko raportoida mitään. Tee just niinkuin itsestäsi tuntuu. Musta olisi vain tosi tärkeää, että saisit apua. Tällä tavoin netin kautta keskustelu on aavistuksen kömpelöä ja haluan sun tietävän, että välitän susta ja toivon sulle pelkkää parasta ja hyvää, vaikken sua tunnekaan. 💕
Tsemppiä ja voimia! Sun aivot on hyvät aivot, vaikka ne välillä tekee temppujaan. Kirjottihan ne tuonkin viestin! Toivottavasti soitto menee hyvin!Niin se taitaa olla, tosin en enää osaa luottaa aivoihin, kun ne niin usein pettää. Luultavasti panikoisin ja alkaisin setvittämään jotain josta seuraisi väärinkäsityksiä ja lopulta sulkeutuisin kuin simpukka.
juu pakko yrittää vielä hetki. Heti kun saan oireilta sen vertaa tilaa niin soitan.
Super paljon kiitoksia! Vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä sä ja toivon myös sulle pelkkää hyvää ❤️
Kiitoksia aivojeni puolesta! Nyt alko mieliala hetkellisesti taas kohentumaan ja kiva olo :3 (saattaa tosin olla väsymystä tai laudalla pöllöilyä sekavissa oloissa)Tsemppiä ja voimia! Sun aivot on hyvät aivot, vaikka ne välillä tekee temppujaan. Kirjottihan ne tuonkin viestin! Toivottavasti soitto menee hyvin!
Oleppa hyvä täältä näiltä pontsoaivoilta. Hyvä että on hyvempi olo!!Kiitoksia aivojeni puolesta! Nyt alko mieliala hetkellisesti taas kohentumaan ja kiva olo :3 (saattaa tosin olla väsymystä tai laudalla pöllöilyä sekavissa oloissa)
Voi ei. D: Puhuminen saattaisi helpottaa. Itsellänikin on asia, josta mun pitäisi puhua. Sopiiko, että yritetään jossain vaiheessa molemmat avata suumme?On toki, mutten uskalla avata suutani aiheesta D: kuvitellut olen että olenko oikeasti täysin terve, mutta kuvitellut kaiken. Etten mä ole oikeasti pakko-oireinen
Juu kummatkin avataan suumme jossain välissä D: ehken ole kuvitelluta, tai sitten olen.Voi ei. D: Puhuminen saattaisi helpottaa. Itsellänikin on asia, josta mun pitäisi puhua. Sopiiko, että yritetään jossain vaiheessa molemmat avata suumme?
En usko, että olet kuvitellut. Sitä saattaa vaan ajatella niin, mutta en kyllä usko, että olisit kuvitellut. D: Tsemppiä. <3
Kiitos. D: <3Juu kummatkin avataan suumme jossain välissä D: ehken ole kuvitelluta, tai sitten olen.
tsemppiä myös sulle D: <3