azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 727
- Reaktioarvo
- 744
vaikka oltiin saatu perjantaina puhuttuu asiat halki (viesteillä) ja missä mennään, mutta siitä huolimatta se asia oli jääny vaivaamaan ja ahistamaan. oikeestaan perjantaista sunnuntaihin en ollu saanu kunnolla nukuttuu taikka ruokaa oikein alas (mikä heikens stressin sietokykyy, kun fyysinen olo oli niin huono ja tottakai viikonloppuna oli myös muuta koulu stressii).
lauantaina kysyin pystyiskö nähä huomenna (sunnuntaina), ennen kun menee takas inttiin (tosiaan hällä loppuukin se vasta torstaina :D että olin menny sekasin viikoissa millon loppuu). olin antanu ilmi, että haluun puhuu perjantaista kun se oli jääny vaivaamaan. aluks oli vähän epävarman olonen, mutta suostu lopulta, kun...no varmaan tajus, etten oo antamassa periks, kun olin ehottanu jo puhelussa puhumista (että ees silleen).
sunnuntaina olin vahingossa onnistunu stressaamaan häntä siitä asiasta... olin koko ajan jankannu siitä ja että millon tulee ja "ois kiva jos tulisit aikaseen, niin kerettäis jutella myös _kivoista_ jutuista" (ois pitäny käyttää ilmasuu "muista asioista"). olin myös toitottanu, ettei oo mitään stressattavaa ja kaikki on fine, mutta siitä huolimatta häntä se oli ahistanu tosi paljon (toki hällä on ollu muutenkin stressii mm. intistä). yritin piristää häntä meemeillä ja haifaktoilla...
joskus 19 maissa mie sain kauheen itkukohtauksen :'D kun halusin jo selvittää sen ahistuksen (ja tiesin, että se lievittäis myös hänen ahistusta) ja hän laitto, ettei oo varma millon saa aikaseks lähettyy, kun ahistaa. pelkäsin, että hän feidaa miut, halusin päästä siitä ahistuksesta eroon ja...no vähän pelkäsin, että viimeistään nyt olin sössiny kaiken.
no hän oli miun pihassa siinä n. 20:20 ja...noh, oli siinä stressi tupakalla D: eikä todellakaan näyttäny iloselta, vaan stressaantuneelta :( lähin ekana sanomaan sitä, että harmittaa hänen puolesta, ettei kommunikoitu aiemmin ja tottakai oisin ymmärtäny. koko se keskustelu oli tuota, että vaan selvitettiin se asia kertaalleen (ettei tullu ilmi siis mitään ahistavaa tai kauheeta).
AE pahotteli, ettei kommunikoinu aiemmin ja että on välillä vaikuttanu kauheen etäiseltä, eikä oo vastaillu kunnolla (ymmärrän oikein hyvin). sovittiin siitä, että tulevaisuudessa kommunikoidaan paremmin ja heti. hän myös mainitsi siitä, että hällä on paha tapa vastata viestiin saman tien vaikka ois semmonen hetki, ettei oikein jaksais tai kerkeis. tein selväks, että miulle voi sanoo suoraan jos ei jaksa jutella, eikä todellakaan tarvii saman tien vastata :) nyt miekin oikeestaan vastaan hänen snäppeihin vähän myöhemmin, enkä saman tien, ettei hänen tarvii sitä miettii millon vastaa (jos on tekstii, niin sillon vastaan nopeesti, mutta jos pelkkiä kuvia, niin sitten en).
ja tosiaan: intin jälkeen (tän viikon jälkeen) aletaan sitten tutustumaan kunnolla ja kaikki vaihtoehot on avoinna (tai ettei kumpikaan oo friendzone alueella). ja tosiaan kun hänellä on nyt muutakin stressii, niin se oli lisänny sitä ahistusta, että miten nopeesti oltiin edetty, vaikkei kunnolla vielä tunneta toisiamme. niin nyt sitten otetaan oikeesti rauhassa, kun ei meillä oo mikään kiire :)!
sen jälkeen halattiin ja painoin vitsillä reset -nappulaa (tai olin siis kysyny, että haluaako hän painaa reset -nappulaa ja alottaa puhtaalta pöydältä, vai onko vielä jotain tohon asiaan liittyen. sitten kun painoin sitä olematonta nappii, niin kysyin että kuka hitto sie oot ja mitä teen siun autossa. "yritätkö kidnapata miut?" - "ei, en tälläkään kertaa" :D)
sen jälkeen juteltiin jonkun tunnin verran kaikesta mahollisesta ja sitten kun hänen oli aika lähtee takas metikköön päin, niin halattiin taas ja...sen jälkeen halattiin vielä kerran :D
----------------------------------
nyt miulla on niin hyvä olo :)! tai ettei mitään jääny epäselväks ja seuraavan kerran kun tavataan, niin voidaan oikeesti alottaa puhtaalta pöydältä, eikä mitkään menneet jutut kaivele taustalla. ei enää ahista, kun tietää missä mennään ja että hän on kiinnostunu tutustumaan (että meillä on mahollisuus).
sekä tottakai miusta myös tuntuu tosi hyvältä, että nyt oikeesti otetaan rauhassa. se kyllä jokseenkin ahisti, kun edettiin liian nopeesti, että...jos meillä klikkaa, niin sillon kaikki intiimi tuntuu luonnolliselta, kun oikeesti tunnetaan toisemme eikä olla vaan tuttuja (että häthätää tiietään jotain toisistamme).
ainiin... hän myös selvens sen, että kaikki mitä hän on joskus sanonu, niin tarkottaa jokaista juttuu (mm. kehut). ettei oo siis sanonu mitään miellyttääkseen minuu, mikä on oiken kiva tietää :)
oli niin ihana hengata hänen kaa... jotenkin oli niin ihanaa, kun juteltiin ja katottiin toisiamme oikein pitkään. jos siinä ois ollu joku muu, se katsekontakti ois ollu kiusallisen pitkä, mutta hänen kaa se oli just hyvä. jotenkin hänen silmät on vaan niin nätit. ja oli muutenkin ihana vitsailla ja...nähä hänen hymyilevän, ennen kun meni takas (ois ollu karseeta, jos ois pitäny mennä ihan ahistuneena takas tosta miun jutusta).
en nyt malta oottaa... huomenna on jo tiistai ja sit enää kaks päivää, niin pääsee pois :)! perjantaina tyttöjen kaa on menoo, niin hän saa levätä sit ihan rauhassa (vaikka koko viikonlopun oikeesti, ettei miulla oo mikään hätä nähä, kun onhan tässä elämää hengata). en malta oottaa, että pääsen enemmän tutustumaan häneen, kun vaikuttaa niin hauskalta, rennolta, mukavalta ja...kertakaikkiaan mielenkiintoselta tyypiltä.
ja tajusin myös, että miten tuosta asiasta AE:n kaa oli niin helppo jutella... yleensä vähän välttelen kommunikoimista, kun se on vaikeeta, mutta hänen kaa halusin kommunikoida sen ja se ei ollu vaikeeta. oli semmonen ilmapiiri, ettei hän tuomitse mitä sanon eikä myöskään keskeytä, vaan kuuntelee loppuun...
JA AINIIN :)!
kun pääsin kotiin, niin hän oli laittanu seuraamispyynnön intassa. sillon sen baari-illan aikana olin laittanu hänelle seuraamispyynnön, mutta hän ei ollu tehny asialle mitään, niin...no otin sen seuraamispyynnön pois joko torstaina tai perjantaina :D mutta hän sitten oli bongannu miun instan ja...no laittanu jostain syystä heti ton tapaamisen jälkeen seuraamispyynnön (ja laitoin uuestaan takas ja hyväksy saman tien).
lauantaina kysyin pystyiskö nähä huomenna (sunnuntaina), ennen kun menee takas inttiin (tosiaan hällä loppuukin se vasta torstaina :D että olin menny sekasin viikoissa millon loppuu). olin antanu ilmi, että haluun puhuu perjantaista kun se oli jääny vaivaamaan. aluks oli vähän epävarman olonen, mutta suostu lopulta, kun...no varmaan tajus, etten oo antamassa periks, kun olin ehottanu jo puhelussa puhumista (että ees silleen).
sunnuntaina olin vahingossa onnistunu stressaamaan häntä siitä asiasta... olin koko ajan jankannu siitä ja että millon tulee ja "ois kiva jos tulisit aikaseen, niin kerettäis jutella myös _kivoista_ jutuista" (ois pitäny käyttää ilmasuu "muista asioista"). olin myös toitottanu, ettei oo mitään stressattavaa ja kaikki on fine, mutta siitä huolimatta häntä se oli ahistanu tosi paljon (toki hällä on ollu muutenkin stressii mm. intistä). yritin piristää häntä meemeillä ja haifaktoilla...
joskus 19 maissa mie sain kauheen itkukohtauksen :'D kun halusin jo selvittää sen ahistuksen (ja tiesin, että se lievittäis myös hänen ahistusta) ja hän laitto, ettei oo varma millon saa aikaseks lähettyy, kun ahistaa. pelkäsin, että hän feidaa miut, halusin päästä siitä ahistuksesta eroon ja...no vähän pelkäsin, että viimeistään nyt olin sössiny kaiken.
no hän oli miun pihassa siinä n. 20:20 ja...noh, oli siinä stressi tupakalla D: eikä todellakaan näyttäny iloselta, vaan stressaantuneelta :( lähin ekana sanomaan sitä, että harmittaa hänen puolesta, ettei kommunikoitu aiemmin ja tottakai oisin ymmärtäny. koko se keskustelu oli tuota, että vaan selvitettiin se asia kertaalleen (ettei tullu ilmi siis mitään ahistavaa tai kauheeta).
AE pahotteli, ettei kommunikoinu aiemmin ja että on välillä vaikuttanu kauheen etäiseltä, eikä oo vastaillu kunnolla (ymmärrän oikein hyvin). sovittiin siitä, että tulevaisuudessa kommunikoidaan paremmin ja heti. hän myös mainitsi siitä, että hällä on paha tapa vastata viestiin saman tien vaikka ois semmonen hetki, ettei oikein jaksais tai kerkeis. tein selväks, että miulle voi sanoo suoraan jos ei jaksa jutella, eikä todellakaan tarvii saman tien vastata :) nyt miekin oikeestaan vastaan hänen snäppeihin vähän myöhemmin, enkä saman tien, ettei hänen tarvii sitä miettii millon vastaa (jos on tekstii, niin sillon vastaan nopeesti, mutta jos pelkkiä kuvia, niin sitten en).
ja tosiaan: intin jälkeen (tän viikon jälkeen) aletaan sitten tutustumaan kunnolla ja kaikki vaihtoehot on avoinna (tai ettei kumpikaan oo friendzone alueella). ja tosiaan kun hänellä on nyt muutakin stressii, niin se oli lisänny sitä ahistusta, että miten nopeesti oltiin edetty, vaikkei kunnolla vielä tunneta toisiamme. niin nyt sitten otetaan oikeesti rauhassa, kun ei meillä oo mikään kiire :)!
sen jälkeen halattiin ja painoin vitsillä reset -nappulaa (tai olin siis kysyny, että haluaako hän painaa reset -nappulaa ja alottaa puhtaalta pöydältä, vai onko vielä jotain tohon asiaan liittyen. sitten kun painoin sitä olematonta nappii, niin kysyin että kuka hitto sie oot ja mitä teen siun autossa. "yritätkö kidnapata miut?" - "ei, en tälläkään kertaa" :D)
sen jälkeen juteltiin jonkun tunnin verran kaikesta mahollisesta ja sitten kun hänen oli aika lähtee takas metikköön päin, niin halattiin taas ja...sen jälkeen halattiin vielä kerran :D
----------------------------------
nyt miulla on niin hyvä olo :)! tai ettei mitään jääny epäselväks ja seuraavan kerran kun tavataan, niin voidaan oikeesti alottaa puhtaalta pöydältä, eikä mitkään menneet jutut kaivele taustalla. ei enää ahista, kun tietää missä mennään ja että hän on kiinnostunu tutustumaan (että meillä on mahollisuus).
sekä tottakai miusta myös tuntuu tosi hyvältä, että nyt oikeesti otetaan rauhassa. se kyllä jokseenkin ahisti, kun edettiin liian nopeesti, että...jos meillä klikkaa, niin sillon kaikki intiimi tuntuu luonnolliselta, kun oikeesti tunnetaan toisemme eikä olla vaan tuttuja (että häthätää tiietään jotain toisistamme).
ainiin... hän myös selvens sen, että kaikki mitä hän on joskus sanonu, niin tarkottaa jokaista juttuu (mm. kehut). ettei oo siis sanonu mitään miellyttääkseen minuu, mikä on oiken kiva tietää :)
oli niin ihana hengata hänen kaa... jotenkin oli niin ihanaa, kun juteltiin ja katottiin toisiamme oikein pitkään. jos siinä ois ollu joku muu, se katsekontakti ois ollu kiusallisen pitkä, mutta hänen kaa se oli just hyvä. jotenkin hänen silmät on vaan niin nätit. ja oli muutenkin ihana vitsailla ja...nähä hänen hymyilevän, ennen kun meni takas (ois ollu karseeta, jos ois pitäny mennä ihan ahistuneena takas tosta miun jutusta).
en nyt malta oottaa... huomenna on jo tiistai ja sit enää kaks päivää, niin pääsee pois :)! perjantaina tyttöjen kaa on menoo, niin hän saa levätä sit ihan rauhassa (vaikka koko viikonlopun oikeesti, ettei miulla oo mikään hätä nähä, kun onhan tässä elämää hengata). en malta oottaa, että pääsen enemmän tutustumaan häneen, kun vaikuttaa niin hauskalta, rennolta, mukavalta ja...kertakaikkiaan mielenkiintoselta tyypiltä.
ja tajusin myös, että miten tuosta asiasta AE:n kaa oli niin helppo jutella... yleensä vähän välttelen kommunikoimista, kun se on vaikeeta, mutta hänen kaa halusin kommunikoida sen ja se ei ollu vaikeeta. oli semmonen ilmapiiri, ettei hän tuomitse mitä sanon eikä myöskään keskeytä, vaan kuuntelee loppuun...
JA AINIIN :)!
kun pääsin kotiin, niin hän oli laittanu seuraamispyynnön intassa. sillon sen baari-illan aikana olin laittanu hänelle seuraamispyynnön, mutta hän ei ollu tehny asialle mitään, niin...no otin sen seuraamispyynnön pois joko torstaina tai perjantaina :D mutta hän sitten oli bongannu miun instan ja...no laittanu jostain syystä heti ton tapaamisen jälkeen seuraamispyynnön (ja laitoin uuestaan takas ja hyväksy saman tien).
