Opiskelu Stressaa tuleva kevät ja vieläpä ihan turhaan

[Minkelii]

Kun en oo pyrkimässä mihinkään korkeakouluun koska en oikeesti tiedä mille alalle mä haluaisin ja mulla on mielessä et ens syksyn ja kevään en opiskelis ollenkaan vaan muuttaisin omilleni ja tekisin töitä. Musta tällä hetkellä tää kansanopistossa opiskelu tuntuu siitä näkökulmasta ihan turhalta ku mihinkään korkeakouluun en näillä näkymin ole menossa. Eniten mua stressaa ensi kuussa palautettava portfolio joka arvioidaan numeeraalisesti ja silloin varsinkin mua alkaa ahdistamaan kun omasta työstä annetaan numero. En tiedä uskallanko sanoa tätä kommenttia, mutta koko numeroarvostelujärjestelmä tuntuu ihan paskalta koska se arvottaa liikaa, kuinka hyvä joku ihminen jossakin asiassa on. Varsinkin taiteen kentällä se tuntuu liian rajulta saada jokin numero siitä, miten jonkin kuvan sommittelee ja mihin. Mua ahdistaa ihan hulluna semmonen skenaario ku kaikki muut ovat saaneet jonkun vitosen ja ite oon ainut jolla on ykkönen paperissa. Mulla on taipumusta vertailuun. Mä en suostu kärsimään enää sellasesta kohtalosta vaikka oisin koko sieluni laittanu koko tehtävään niin ois p*rseestä jos se menis rimaa hipoen läpi. Tekis mieli lopettaa kesken mutta toisaalta tuo koulu on antanut mulle paljon muuta hyvää ja edistänyt muita asioita elämässäni, niin sen vuoksi mun ois hyvä olla vielä ensi syksyn tuolla.

 

[Xanor]

Kun en oo pyrkimässä mihinkään korkeakouluun koska en oikeesti tiedä mille alalle mä haluaisin ja mulla on mielessä et ens syksyn ja kevään en opiskelis ollenkaan vaan muuttaisin omilleni ja tekisin töitä. Musta tällä hetkellä tää kansanopistossa opiskelu tuntuu siitä näkökulmasta ihan turhalta ku mihinkään korkeakouluun en näillä näkymin ole menossa. Eniten mua stressaa ensi kuussa palautettava portfolio joka arvioidaan numeeraalisesti ja silloin varsinkin mua alkaa ahdistamaan kun omasta työstä annetaan numero. En tiedä uskallanko sanoa tätä kommenttia, mutta koko numeroarvostelujärjestelmä tuntuu ihan paskalta koska se arvottaa liikaa, kuinka hyvä joku ihminen jossakin asiassa on. Varsinkin taiteen kentällä se tuntuu liian rajulta saada jokin numero siitä, miten jonkin kuvan sommittelee ja mihin. Mua ahdistaa ihan hulluna semmonen skenaario ku kaikki muut ovat saaneet jonkun vitosen ja ite oon ainut jolla on ykkönen paperissa. Mulla on taipumusta vertailuun. Mä en suostu kärsimään enää sellasesta kohtalosta vaikka oisin koko sieluni laittanu koko tehtävään niin ois p*rseestä jos se menis rimaa hipoen läpi. Tekis mieli lopettaa kesken mutta toisaalta tuo koulu on antanut mulle paljon muuta hyvää ja edistänyt muita asioita elämässäni, niin sen vuoksi mun ois hyvä olla vielä ensi syksyn tuolla.

Juu mullakin voi itseluottamus kadota pitkäksi ajaksi huonosta numerosta. Mut kunhan itse uskot tai tiedät olevan hyvä, niin ei se huono numero sit niin paljoo lannista. Oon iteki saanu ihan haista paska numeroita joiltain kursseilt, vaik omasta mielestä oon vetänyt ihan hyvin :S

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

ei korkeakouluissa ainakaan numeroilla mitata sitä miten hyvä sun työsi on, vaan miten hyvin olet saavuttanut kurssin osaamistavoitteet. näitä varmaan mitataan taiteen kentälläkin: vaikka sun työsi olisi miten hieno, niin jos se on tehty väärällä tekniikalla tai perspektiivit päin helvettiä, niin ei siitä saa hyvää numeroa. ei numero kerro mitään susta itsestäsi, vaikka se onkin välillä vaikeaa sisäistää. itsekin oon joskus itkenyt muutaman päivän sängyn pohjalla, kun luulin ymmärtäneeni kurssin asiat hyvin ja sainkin kakkosen.

sä sanoit itsekin tuossa, että oot voinut antaa sielusi työlle, ja saada huonon numeron. kannattaa se oma fokus siirtää siitä numerosta juurikin siihen, mitä sun sielusi ja elämäsi sai sen kurssin käymisestä, pääsitkö sillä työllä käsittelemään jotain sisäisiä asioitasi ja mitä kaikkea opitkaan tästä. vertailu on myös turhaa, koska ihmiset on niin erilaisia. eräs opiskelukaverini sanoi mulle kerran, että hän on kateellinen, koska mulle kirjoittaminen on niin paljon helpompaa kuin hänelle, ja saan siksi esseistä hyviä numeroita ja hän ei. mitä hän ei nähnyt on se, että mä olen harrastanut kirjoittamista vapaa-ajalla koko elämäni ja lähes päivittäin. en siis ole mikään luonnonlahjakkuus, toisin kuin hän oli ajatellut. mä taas en ikinä kykenisi samoihin liikuntasuorituksiin kuin hän, koko ikänsä kilpatasolla urheillut. me ollaan panostettu eri asioihin ja harjaannuttu niihin.

sullakin on varmasti omat vahvuutesi, vaikka ne olisivatkin sellaisia, jotka eivät juuri nyt näy sun numeroissasi. voit olla esimerkiksi paljon luovempi kuin joku sellainen, joka on teknisesti taitava ja saa sen vuoksi hyvät arvosanat. kumpikin taito on ihan yhtä arvokas kun siirrytään koulumaailman ulkopuolelle. ja kumpaakin taitoa voi myös harjoittaa, mutta se ottaa aikaa.