Mielenterveys (sv: syömisvammailu ja muu negistely) Mun aivot väsyy tähän

[auringonkukkapuu]

Tässä pohdin ja harmittelen kuinka en osaa nauttia mun elämästä. Mun ajatukset pyörii lähinnä töiden ympärillä, koska se on mun suurin sisältö elämässä atm. Lisäksi mun aivot väsyy siitä kun en vain osaa päästää irti mun syömisongelmista. Jotenkin kun ollut monta vuotta siinä samassa kuplassa, niin tuntuu hirveän vaikealta päättää tosissaan yrittää yhtäkkiä "parantua". Mulla ei tosin ole edes diagnoosia, joten en tiedä mistä parantuisin, lol. Jotenkin mun mieli vaan saa jotain sairasta mielihyvää siitä, kun mun täytyy nyt kävellä töihin ja mulla kun ei ole tapana ottaa evästä :-) työkaveritkin ihmettelee aina millä pyhällä hengellä mä työpäivät aina vedän.

Mulla on myös niitä päiviä kun otan asenteen "fuck kaikki tää paska" ja syön jätskiä aamupalaksi, lämmitän kaakaota ja teen jotain super hyvää ruokaa. Mutta pakko myöntää, ois kivempaa jos toi asenne olis se mun jokapäiväinen juttu. Että voisin vaan käydä hakemassa sen pitsan lähipizzeriasta tai sipsipussin lähikaupasta ILMAN sitä jäätävää syyllisyyden tunnetta, joka mulle iskee lähes aina sen herkun syömisen jälkeen.

Tiiän, että mun pitäis vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain, mutta en osaa, tiedä, jaksa saatika uskalla. Emt ette te varmaan saa tästä edes kiinni, kunhan avauduin.

 

[auringonkukkapuu]

Selaan pinterestissä aina jotain inspiroivia bodypositive kuvia ja tekstejä siinä toivossa, että niiden katselu maagisesti sais mun mielen normaaliksi.

 

[auringonkukkapuu]

Ps häpeän mun ulkonäköä oikeesti oon niin ruma

 

[auringonkukkapuu]

Totesin yksi päivä kun piirsin mun kaverista muotokuvaa, että kuinka vapauttava hetki se oli. Mun ajatukset keskittyi täysin taiteen tekemiseen ja oli jotenkin kevyt olo kun ei tarvinnut ajatella mitään muuta kuin sitä muotokuvaa. Tekisin sitä niin paljon enemmän jos vain löytyisi motivaatiota ja kunnolla aikaa. Jonkun hetken mielijohteesta väkerretyn kuvan tekeminen ei ole ollenkaan yhtä vapauttavaa kuin joku missä pitää oikeasti keskittyä.

 

[auringonkukkapuu]

Taitaa olla taas vähän nihkeä päivä kun meinasi ihan itku tulla äsken.

 

[Poistettu käyttäjänimi 43]

:( Pystyisitkö ottamaan ongelmasi puheeksi näin alkuun vaikka jonkun hyvän ja luotettavan kaverin kanssa? Toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuulostaa, että myös ammattiavun hakeminen voisi olla tarpeen. Tsemppiä.

 

[Jjoker]

Mulla on vähän sama tilanne. Ei siis ole mitään diagnoosia, mutta syömisten kanssa kikkaiklut enemmän ja vähemmän jo hiton monta vuotta. En oikein osaa auttaa muuta kun vertaistukea jakamalla.

Yks hyvä ensiaskel ois ehkä sen diagnoosin ja sen myötä avun hakeminen... Helpommin sanottu, kun tehty.