auringonkukkapuu
Asiantuntija
- Liittynyt
- 3.2.2021
- Viestejä
- 960
- Reaktioarvo
- 727
Tässä pohdin ja harmittelen kuinka en osaa nauttia mun elämästä. Mun ajatukset pyörii lähinnä töiden ympärillä, koska se on mun suurin sisältö elämässä atm. Lisäksi mun aivot väsyy siitä kun en vain osaa päästää irti mun syömisongelmista. Jotenkin kun ollut monta vuotta siinä samassa kuplassa, niin tuntuu hirveän vaikealta päättää tosissaan yrittää yhtäkkiä "parantua". Mulla ei tosin ole edes diagnoosia, joten en tiedä mistä parantuisin, lol. Jotenkin mun mieli vaan saa jotain sairasta mielihyvää siitä, kun mun täytyy nyt kävellä töihin ja mulla kun ei ole tapana ottaa evästä :-) työkaveritkin ihmettelee aina millä pyhällä hengellä mä työpäivät aina vedän.
Mulla on myös niitä päiviä kun otan asenteen "fuck kaikki tää paska" ja syön jätskiä aamupalaksi, lämmitän kaakaota ja teen jotain super hyvää ruokaa. Mutta pakko myöntää, ois kivempaa jos toi asenne olis se mun jokapäiväinen juttu. Että voisin vaan käydä hakemassa sen pitsan lähipizzeriasta tai sipsipussin lähikaupasta ILMAN sitä jäätävää syyllisyyden tunnetta, joka mulle iskee lähes aina sen herkun syömisen jälkeen.
Tiiän, että mun pitäis vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain, mutta en osaa, tiedä, jaksa saatika uskalla. Emt ette te varmaan saa tästä edes kiinni, kunhan avauduin.
Mulla on myös niitä päiviä kun otan asenteen "fuck kaikki tää paska" ja syön jätskiä aamupalaksi, lämmitän kaakaota ja teen jotain super hyvää ruokaa. Mutta pakko myöntää, ois kivempaa jos toi asenne olis se mun jokapäiväinen juttu. Että voisin vaan käydä hakemassa sen pitsan lähipizzeriasta tai sipsipussin lähikaupasta ILMAN sitä jäätävää syyllisyyden tunnetta, joka mulle iskee lähes aina sen herkun syömisen jälkeen.
Tiiän, että mun pitäis vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain, mutta en osaa, tiedä, jaksa saatika uskalla. Emt ette te varmaan saa tästä edes kiinni, kunhan avauduin.