taas uusi vierotusyritys

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
nyt viikonloppuna tai viimeistään alkuviikosta tarkoitus yrittää taas varmaan kymmenettä kertaa vierotusta. nää vuodet vaan vierii ja kohta kahdeksan vuotta päivittäistä iv käyttöä takana, en jaksa enää olla tän aineen orja ja laittaa joka vitun pennin tähän paskaa. en odota innolla sitä paskan tulemista joka reiästä, kuvottavaa oloa kun joka asennossa on huono olo, unettomuutta, kylmyyttä, särkyä joka muussa ja jänteessä ja sitä toivottomuuden tunnetta.

miljoona asiaa vielä hoitamatta + koulu ja ens viikolla koe mutta pakko tää on alottaa. miehellä mahdollisesti ens kuussa leikkaus ja pitäisi olla putsi. Ja muutenkin. pelottaa niin helvetisti varsinkin kun mies sano että tää on vika yritys että muuten menee korvaushoitoon mikä tarkoittaisi meille eroa koska mä en siihen mene vaan haluan kokonaan eroon tästä pakasta. toivottakaa tsemppiä, päivittelen tänne sit edistymistä! D=
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Kiitos <3 opiaattien vierotusoireet ei todellakaan hirveästi houkuta mutta ei ne loputtomiin kestä. Pahimmat kestää pari viikkoa, lievemmät pari kuukautta. Enemmän ahdistaa tää luopuminen, rutiinit. Kahdeksan vuoden ajan on ollut aina kun herää aamuvedot, päivävedot, ruokavedot, iltavedot... Aina kun vituttaa tai tapahtuu jotain hyvää sitä juhlii samalla tavalla. Pitäisi kehitellä jotain uusia rutiineja mutta kieltämättä tätä tulee ikävä, rutiineja siis. Mutta kyllä ne huonot puolet voittaa ehdottomasti. Eilenkin tökin itseäni varmaan parikymmentä kertaa kun suonet niin paskana ja nyt koko taive ihan turvonnut.
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
todella toivon että onnistut tässä (tai no, eihän ne mitään epäonnistumisia tavallaan ole kun oot "ratkennut", sairaus se on ja vierotus kuulostaa todella vaikeelta)
Kiitos. Vaikka tuntuu ne kyllä epäonnistumiselta ja jälkikäteen miettii miten tyhmä sitä on ollu kun on ratkennut ja miten hukkaan on mennyt aikaa. Jos ei olisi joskus sillon ratkennut niin olisin ollu monta vuotta kuivilla. Tuli mieleen sillon ku joskus retkahdin kuukauden jälkeen niin retkahduksen jälkeen menin tapaamaan mun isovanhempia. Olin vahingossa ottanut liian ison annoksen kun tolet oli laskenut niin oksentelin koko illan vessassa.

Vitsi miten tyhmä sitä on ollut. Hävettää. Mutta kiitos, ehkä tää yritys on se viimeisin.
 
Liittynyt
15.7.2022
Viestejä
522
Reaktioarvo
348
Kiitos. Vaikka tuntuu ne kyllä epäonnistumiselta ja jälkikäteen miettii miten tyhmä sitä on ollu kun on ratkennut ja miten hukkaan on mennyt aikaa. Jos ei olisi joskus sillon ratkennut niin olisin ollu monta vuotta kuivilla. Tuli mieleen sillon ku joskus retkahdin kuukauden jälkeen niin retkahduksen jälkeen menin tapaamaan mun isovanhempia. Olin vahingossa ottanut liian ison annoksen kun tolet oli laskenut niin oksentelin koko illan vessassa.

Vitsi miten tyhmä sitä on ollut. Hävettää. Mutta kiitos, ehkä tää yritys on se viimeisin.
Älä syytä itseäs, toi kyllä vaikuttaa sellaselta jutulta että vaikka kuinka olis tahdonvoimaa niin retkahtaminen on aika varmaa. Toivotaan että selviät mahdollisimman vähillä vierotusoireilla nyt. Pystyt siihen <3
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Älä syytä itseäs, toi kyllä vaikuttaa sellaselta jutulta että vaikka kuinka olis tahdonvoimaa niin retkahtaminen on aika varmaa. Toivotaan että selviät mahdollisimman vähillä vierotusoireilla nyt. Pystyt siihen <3
Niin, jostain luin että vaan prosentti opiaattiriippuvaisista pääsee kuiville XD että sillain. Tää oli nyt eka päivä ilman ja mikä hirveä pettymys kun herätessä tajusi ettei olekaan mitään minkä takia nousisi sängystä. Ihan ku tää olis ollu se kantava voima. Pitää vaan keksiä sit muuta juttuja.

Mutta kiitos, ehkä tää tästä.
 
Liittynyt
15.7.2022
Viestejä
522
Reaktioarvo
348
Niin, jostain luin että vaan prosentti opiaattiriippuvaisista pääsee kuiville XD että sillain. Tää oli nyt eka päivä ilman ja mikä hirveä pettymys kun herätessä tajusi ettei olekaan mitään minkä takia nousisi sängystä. Ihan ku tää olis ollu se kantava voima. Pitää vaan keksiä sit muuta juttuja.

Mutta kiitos, ehkä tää tästä.
tsemppiä! <3 ehkä sä oot se 1 prosentti
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
ensimmäinen päivä nyt ohi. viekkarit eivät ole edes alkaneet (lukuunottamatta pientä hikoilua) mutta nukuin koko päivän kun ei ollu syytä nousta ylöskään. huomen sit kouluun. kolmas päivä niin paska alkaa lentää. nyt otan unilääkkeitä että saisin nukuttua yön ilman heräilyä.
 

hillasuo

Asiantuntija
Liittynyt
24.11.2022
Viestejä
2,412
Reaktioarvo
968
ensimmäinen päivä nyt ohi. viekkarit eivät ole edes alkaneet (lukuunottamatta pientä hikoilua) mutta nukuin koko päivän kun ei ollu syytä nousta ylöskään. huomen sit kouluun. kolmas päivä niin paska alkaa lentää. nyt otan unilääkkeitä että saisin nukuttua yön ilman heräilyä.
Tästä se lähtee! Hyvä sie!!
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
toinen päivä alkoi myös hyvin, kävin koulussa ja kaupassa. nyt meen nukkumaan pariksi tunniksi jos jaksaisin siivota tai opiskella. huomenna ne olot vasta alkaa joten yritän käyttää tän päivän nyt jotenkin hyödyksi. mies nukkunut koko päivän ja nukkuu vieläkin.
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Kun neljänteen päivään herää niin tekis mieli heittää pyyhkeet kehään, runollista! Oksettaa, jalkoihin särkee saatanasti eikä sängyssä meinaa löytää asentoa jossa olis hyvä olla. Nälkä ei oo mut jotain pitäisi syödä. Jos lyrica ja santut auttaisi että pääsisi kouluun yhdelle tunnille. Nyt nukkumaan ja katotaan millainen olo on parin tunnin päästä kun lääkkeet vaikuttaa.
 
Liittynyt
15.7.2022
Viestejä
522
Reaktioarvo
348
Kun neljänteen päivään herää niin tekis mieli heittää pyyhkeet kehään, runollista! Oksettaa, jalkoihin särkee saatanasti eikä sängyssä meinaa löytää asentoa jossa olis hyvä olla. Nälkä ei oo mut jotain pitäisi syödä. Jos lyrica ja santut auttaisi että pääsisi kouluun yhdelle tunnille. Nyt nukkumaan ja katotaan millainen olo on parin tunnin päästä kun lääkkeet vaikuttaa.
Hurjat tsempit. Kohta pahimmat vierotusoireet menee ohi!
 

mielikuvitusolento

Asiantuntija
Liittynyt
8.12.2021
Viestejä
311
Reaktioarvo
255
Tsemppiä ihan hirveesti!

Itelläki on ollu kova yritys vierottaututa tupakasta ties kuin pitkään. Ei läheskään sama asia mut jo se on ollu mulle tosi vaikeeta. Voin vaan kuvitella miten pitkä ja kivinen tie sulla on edessä.. Pitkä ja kivinen, mut muista ettei mahdoton! Niin pitkään ku yrität, voit onnistua. Hidastaa saa, saa tulla takapakkeja mut lopettaa ei saa (ja tän varjolla ei sit saa antaa ittensä repsahtaa, vaan niin päin et jos sattuu repsahtamaan niin ei pidä siitä jäädä itteään liikaa soimaamaan vaan uutta yritystä heti kehään). Sit siin vaiheessa voi vasta sanoa et ei oo mitään toivoa ku luovuttaa täysin. Enkä nyt sit yritä mustamaalata täs sitä et epäonnistuisit! Vaan pikemminki sanoa sitä et tiiän et sul on ollu vaikeeta, oot "epäonnistunu" aikasemmin, mut ite en nää sitä millään tasolla epäonnistumisena. Tarkotan vaan sitä et tie paranemiseen ei oo ikinä suora, tärkeintä on et jatkat sillä tiellä.

Tätä mä yritän itelleniki hokea, vaik oon viime kesästä asti yrittäny lopettaa tupakoinnin ja ku yks tyyppi alko räkänauraa mulle ku joku kuukaus sitte sanoin siitä et yritän edelleenki lopettaa... Et et sä tuu pystyy lopettamaan et hahhahhaa. Kiukustuin sille ja tokasin tosta et mä sentään yritän vielä. Hän ehkä voi olla menetetty tapaus mut mä kieltäydyn ryhtymästä samanlaiseks. Oon nyt ollu hurjan yhen päivän ilman, mul ei tuu ees fyysisiä vierotusoireita (mul on ongelmana psyykkiset vierotusoireet koska krooninen tyhjyydentunne, tylsyys ja keskittymisongelmat) niin en voi ees kuvitella miten vaikeeta on vierottautuu jos on hirveet fyysiset vierotusoireet (sori sivuun vähän aihetta ku puhelen täs omista kokemuksistani...). Mut sä ansaitset voida paremmin. Kova työ sen eteen on tehtävä, mut se tulee olemaan sen arvosta.

Ensimmäiset päivät on varmasti ne rankimmat.. Oisko sun ois mahollista päästä osastolle hoitamaan tota vierottautumist, jos riski repsahtaa niiden vierotusoireiden takia on niin iso? Tai helpottasko sua jos pääsisit juttelee jolleki vaik kirjottamalla omista tuntemuksista? Meinaan et onks sul ketään kenelle voisit jutella vaik wapissa tai discordissa joka pystyis vähän ku päivystää sun vointia koko ajan? Vai luuletko et se ees auttais? Tai oisko jotain muuta miten me vaik tääl varasijasta voitas auttaa?
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Tsemppiä ihan hirveesti!

Itelläki on ollu kova yritys vierottaututa tupakasta ties kuin pitkään. Ei läheskään sama asia mut jo se on ollu mulle tosi vaikeeta. Voin vaan kuvitella miten pitkä ja kivinen tie sulla on edessä.. Pitkä ja kivinen, mut muista ettei mahdoton! Niin pitkään ku yrität, voit onnistua. Hidastaa saa, saa tulla takapakkeja mut lopettaa ei saa (ja tän varjolla ei sit saa antaa ittensä repsahtaa, vaan niin päin et jos sattuu repsahtamaan niin ei pidä siitä jäädä itteään liikaa soimaamaan vaan uutta yritystä heti kehään). Sit siin vaiheessa voi vasta sanoa et ei oo mitään toivoa ku luovuttaa täysin. Enkä nyt sit yritä mustamaalata täs sitä et epäonnistuisit! Vaan pikemminki sanoa sitä et tiiän et sul on ollu vaikeeta, oot "epäonnistunu" aikasemmin, mut ite en nää sitä millään tasolla epäonnistumisena. Tarkotan vaan sitä et tie paranemiseen ei oo ikinä suora, tärkeintä on et jatkat sillä tiellä.

Tätä mä yritän itelleniki hokea, vaik oon viime kesästä asti yrittäny lopettaa tupakoinnin ja ku yks tyyppi alko räkänauraa mulle ku joku kuukaus sitte sanoin siitä et yritän edelleenki lopettaa... Et et sä tuu pystyy lopettamaan et hahhahhaa. Kiukustuin sille ja tokasin tosta et mä sentään yritän vielä. Hän ehkä voi olla menetetty tapaus mut mä kieltäydyn ryhtymästä samanlaiseks. Oon nyt ollu hurjan yhen päivän ilman, mul ei tuu ees fyysisiä vierotusoireita (mul on ongelmana psyykkiset vierotusoireet koska krooninen tyhjyydentunne, tylsyys ja keskittymisongelmat) niin en voi ees kuvitella miten vaikeeta on vierottautuu jos on hirveet fyysiset vierotusoireet (sori sivuun vähän aihetta ku puhelen täs omista kokemuksistani...). Mut sä ansaitset voida paremmin. Kova työ sen eteen on tehtävä, mut se tulee olemaan sen arvosta.

Ensimmäiset päivät on varmasti ne rankimmat.. Oisko sun ois mahollista päästä osastolle hoitamaan tota vierottautumist, jos riski repsahtaa niiden vierotusoireiden takia on niin iso? Tai helpottasko sua jos pääsisit juttelee jolleki vaik kirjottamalla omista tuntemuksista? Meinaan et onks sul ketään kenelle voisit jutella vaik wapissa tai discordissa joka pystyis vähän ku päivystää sun vointia koko ajan? Vai luuletko et se ees auttais? Tai oisko jotain muuta miten me vaik tääl varasijasta voitas auttaa?
Ite poltan myös tupakkaa joten ymmärrän että sekin on pirun vaikeeta. Mies polttanut koko ikänsä ja sairastu vajaa 40v keuhkoahtaumaan joka on edennyt nyt lievästä keskivaikeeseen. Antaa itselle motivaatiota lopettaa ihan miehenkin puolesta. Oon polttanut 10v josta viimeiset 4-5v sähkötupakkaa, en oo ihan varma kauan mutta kuitenkin.

Ja joo, epäonnistumisia on takana ollut paljon. Ekat nokat vedin kun olin 16, ekan piikin kun olin 17. Monta vuotta meni niin et vedin kaikkea mitä käsiini sain yhdessä miehen kanssa jonka kaa menin naimisiin ku täytin 18. Useamman kerran tullu sairaalassa tai putkassa oltua ja muutenkin sekoilua, ei sillon elämästä oikeen välittänyt. Ikinä en varastanut keltään mutta muuten törttöilin ja aiheutin huolta. Joitakin vuosia sitten sain adhd lääkityksen jonka seurauksena _kaikki_ muu oheiskäyttö jäi pois (amfetamiini, meta, mdpv, pilvi, pillerit jne) ja siitä eteenpäin käytin vaan subutexia et pysyn terveenä. Se ei siis päihdyttäny mua vaan pystyin toimii normaalisti. Katkolla olin kerran mutta ei se oikeen napannut, täynnä ihmisiä jotka kuivanappailee ja haikailee aineiden perään. Vanhemmat ei tiedä että oon koukussa vielä joten haluaisin hoitaa tän ongelman itse pois koska oon taistellut niin kauan et saisin sen huumeleiman otsasta (vaikka tuskin se ikinä täysin katoaa).

Psyykkiset viekkarit on kyllä myös ihan kamalia D= tänään sain raahattua itseni kouluun ja räntäsateessa kun kotiin talsin niin vitutti niin suunnattomasti kun ei kotona voikaan palkita itseään vedoilla. Monia varmasti tää ällöttää ihan ymmärrettävästi mutta se rutiini ja vetojen väsäys ja niiden ottaminen.. Siitä rutiinista on kahdeksan vuoden jälkeen tosi vaikea päästä pois. Varsinkin kun on vielä piikkikoukku. Aamuvedot oli aamulla syy nousta sängystä, ei tullut kuuloonkaan syödä ilman ruokavetoja ja illalla ei voinut mennä nukkumaan ilman niitä. En tiiä mikä siinä rutiinissa oikein on koska eihän ne vedot mun olotilaa muuttanut, ne piti mut vaan terveenä ja kerran päivässä ois riittänyt. Silkkaa rahan tuhlausta, ties monta kymmentä tuhatta ollaan miehen kanssa tähän paskaan laitettu.

Ja vielä kun on valmiiksi masennusta niin on vaikeaa. Tupakkakin ois tarkoitus joskus lopettaa mutta ei vielä, en kestäis tätä ilman tupakkaa XD hirvittää sekin miten siitäkin pitäisi luopua. Mutta päiväkin ilman sitä paskaa on onnistuminen, älä kuuntele muita jotka yrittää sua lannistaa. Jotkut ihmiset on vaan luovuttanut kaiken suhteen ja se on aika surullista. Itekin oon alkanut miettiä että eihän se vanha elämä ollut niin kamalaa mutta on se... Kaikki riippu siitä että saatko lääkettä. Et voi tehä mitään suunitelmia kun et tiedä ootko sillon terveenä vai sänkypotilaana.

Mut ei tää paska ikuisesti kestä. Vaikeaa vaan yrittää samalla koulua käydä, kohta olisi kokeet ja sit alkaa uus jakso ja uudet kurssit. Tavallaan hyvä olo kun ei vaan makaa sängynpohjalla mutta paska olo silti. Ei voi mennä koskaan kauas vessasta ja koulussa raput on yhtä tuskaa nousta mutta on se sen arvosta!
 

mielikuvitusolento

Asiantuntija
Liittynyt
8.12.2021
Viestejä
311
Reaktioarvo
255
Ite poltan myös tupakkaa joten ymmärrän että sekin on pirun vaikeeta. Mies polttanut koko ikänsä ja sairastu vajaa 40v keuhkoahtaumaan joka on edennyt nyt lievästä keskivaikeeseen. Antaa itselle motivaatiota lopettaa ihan miehenkin puolesta. Oon polttanut 10v josta viimeiset 4-5v sähkötupakkaa, en oo ihan varma kauan mutta kuitenkin.

Ja joo, epäonnistumisia on takana ollut paljon. Ekat nokat vedin kun olin 16, ekan piikin kun olin 17. Monta vuotta meni niin et vedin kaikkea mitä käsiini sain yhdessä miehen kanssa jonka kaa menin naimisiin ku täytin 18. Useamman kerran tullu sairaalassa tai putkassa oltua ja muutenkin sekoilua, ei sillon elämästä oikeen välittänyt. Ikinä en varastanut keltään mutta muuten törttöilin ja aiheutin huolta. Joitakin vuosia sitten sain adhd lääkityksen jonka seurauksena _kaikki_ muu oheiskäyttö jäi pois (amfetamiini, meta, mdpv, pilvi, pillerit jne) ja siitä eteenpäin käytin vaan subutexia et pysyn terveenä. Se ei siis päihdyttäny mua vaan pystyin toimii normaalisti. Katkolla olin kerran mutta ei se oikeen napannut, täynnä ihmisiä jotka kuivanappailee ja haikailee aineiden perään. Vanhemmat ei tiedä että oon koukussa vielä joten haluaisin hoitaa tän ongelman itse pois koska oon taistellut niin kauan et saisin sen huumeleiman otsasta (vaikka tuskin se ikinä täysin katoaa).

Psyykkiset viekkarit on kyllä myös ihan kamalia D= tänään sain raahattua itseni kouluun ja räntäsateessa kun kotiin talsin niin vitutti niin suunnattomasti kun ei kotona voikaan palkita itseään vedoilla. Monia varmasti tää ällöttää ihan ymmärrettävästi mutta se rutiini ja vetojen väsäys ja niiden ottaminen.. Siitä rutiinista on kahdeksan vuoden jälkeen tosi vaikea päästä pois. Varsinkin kun on vielä piikkikoukku. Aamuvedot oli aamulla syy nousta sängystä, ei tullut kuuloonkaan syödä ilman ruokavetoja ja illalla ei voinut mennä nukkumaan ilman niitä. En tiiä mikä siinä rutiinissa oikein on koska eihän ne vedot mun olotilaa muuttanut, ne piti mut vaan terveenä ja kerran päivässä ois riittänyt. Silkkaa rahan tuhlausta, ties monta kymmentä tuhatta ollaan miehen kanssa tähän paskaan laitettu.

Ja vielä kun on valmiiksi masennusta niin on vaikeaa. Tupakkakin ois tarkoitus joskus lopettaa mutta ei vielä, en kestäis tätä ilman tupakkaa XD hirvittää sekin miten siitäkin pitäisi luopua. Mutta päiväkin ilman sitä paskaa on onnistuminen, älä kuuntele muita jotka yrittää sua lannistaa. Jotkut ihmiset on vaan luovuttanut kaiken suhteen ja se on aika surullista. Itekin oon alkanut miettiä että eihän se vanha elämä ollut niin kamalaa mutta on se... Kaikki riippu siitä että saatko lääkettä. Et voi tehä mitään suunitelmia kun et tiedä ootko sillon terveenä vai sänkypotilaana.

Mut ei tää paska ikuisesti kestä. Vaikeaa vaan yrittää samalla koulua käydä, kohta olisi kokeet ja sit alkaa uus jakso ja uudet kurssit. Tavallaan hyvä olo kun ei vaan makaa sängynpohjalla mutta paska olo silti. Ei voi mennä koskaan kauas vessasta ja koulussa raput on yhtä tuskaa nousta mutta on se sen arvosta!
Siis mä ymmärrän niin täysin ton riippuvaisuuskouku. Ihan sama mistä kyse. Joku asia mikä antaa sulle sen verta mielihyvää et on joku syy olla viel kiinni täs maailmassa... Riippuvaisuushan on nimenomaan sairaus, eikä se oo ite aiheutettua VAIKKA ois ite ollu se joka ekaa kertaa niitä päihteitä kokeili. Vähän sama ku anoreksiassaki. Mieli jää koukkuun johonki asiaan.

Ootko muute kuullu zhoochosista? Tai siis tästä. Mut oon iteki semi vakuuttunu siitä et me voidaan huonosti koska elämäs ei oo tietyl tasol tarpeeks virikkeitä. Ollaan vaan jumissa näis samois rutiineissa jotka ei oo tarpeeks virikkeellisiä meijän aivoille. Siks tarvitaan jotain mikä saa meijät tuntee mielihyvää. Sun (ja myös mun) pitäis keksii muita asioita, joista sitä mielihyvää sais. Mieluiten jotain, mikä ei oo joku muu harmillinen asia kuten peliriippuvuus tai shoppailuaddiktio. Ehkä jos pääsis metsään kävelemään ja niin pois päin nii se vois auttaa. Mut se on sit toinen asia et pystyykö ees lähtemään lenkille ja et onks lähel mitää mettääkää mihin mennä..

Mähän sorruin jo nyt polttamaan ku mul flippas nii pahasti aikasemmin. Hakkasin tääl vaa itteeni päähän ku turhauduin ku en löytäny yht asiaa ja olin puol varma et olin hukannu sen tai jättäny jonneki mist en sitä saa heti.. Totesin vaa et vittu mä lähen ostaa tupakkaa et mua ei kiinnosta just nyt mikää. Ja toiki on just tosi petollista ku tulee toi tunne et se on parempi ku et vaik tappais ittensä et jos se on täs hetkes se asia joka saa sut olee tekemät mitää typerää nii... Huomen varmaan uus yritys sitte.... Totesin et en voi myöskää sen takii et sorruin ostaa askin nii elää sillee et mun on pakko polttaa se aski tyhjäks ennen ku voin yrittää uudelleen (tai just tää et saat hidastaa mut et saa pysähtyä). Annan varmaa kaverille noi ja tosiaan huomen uus yritys...

Ja mitä tohon ku sanoit ettet vie lopeta polttamista nii hei. Yks askel kerrallaan, se riittää.

Luovuttaa ei saa!
 

mielikuvitusolento

Asiantuntija
Liittynyt
8.12.2021
Viestejä
311
Reaktioarvo
255
Mähän oon vähän obsessoitunu siihen et alottaisin jonain "erikoisena" päivänä elämäntapamuutoksen et sit ois parempi syy olla luovuttamatta. 21. pv alotin ku oli slytherin pride day ja ite siis kuulun pottermoren mukaan luihuisiin (ja koen muutenki kuuluvani siihen, saan kaikist testeistäki aina et luihuinen). Mut huomen on "läheltä piti" -päivä ja "OK"-päivä. Kelasin et voin yhistää noi kaks silleen et huomen mul on et "läheltä piti et oisin taas repsahtanu kunnolla ja et kaikki tulee olemaan OK" -päivä. Joo joku kunnon pakkomielle mulla näihin mut se jotenki helpottaa siihen et miks ei saa luovuttaa. Katotaan miten käy.
 

Sipsi

Vempula
Liittynyt
8.2.2022
Viestejä
17
Reaktioarvo
14
Itselläni ei sun kokemukseen verrattavia kokemuksia ole jakaa mutta olen nähnyt aivan liian läheltä, kun huumeet vie.. Voin vain kuvitella miten vaikeaa ja iso juttu irtaantuminen on, etenkin kun se on niin pitkä aika mitä oot käyttänyt.

Entinen hyvä ystävä yritti monesti päästä kuiville 10 vuoden käytön jälkeen mutta retkahteli takaisin useita kertoja. Harmittaa, että huumeet lopulta voitti enkä ole kaveria sen koommin enää päässyt näkemään.

Todella paljon jaksamista ja hyvää energiaa sun prosessiin, uskon että ihan varmasti pystyt pääsemään vielä kuiville vaikka se kivinen tie onkin varmasti ! Ihan mielettömän upea suoritus nekin päivät jotka oot nyt ollut kuivilla ja joka ikinen päivä on aina askel eteenpäin ja lähemmäs tavoitetta <3
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Mikä tilanne mamiya? Oot koko ajan ajatuksissa ja toivon koko sydämestäni et pystyt tähän.
Ihan hyvin, kävin aamulla koulussa ja huomenna yritän tehdä saman. Tuntuu hyvältä kun ei vaan makaa sängyssä ahdistuneena vaan pakottaa ittensä liikkeelle. Särkee jalkoihin, tuntuu kuin olisi juossut maratonin. Vatsa sekasin ja ei tee mieli syödä mitään, jääkaapin normaalit hajut ällöttää. Oksettaa ja koko ajan kylmä ja kylmää hikeä. Vaikea kuvailla olotiloja, sängyssä tuntuu kun maksaisi lasinsirujen päällä ja asentoa vaihtaa minuutin välein. Onneks oon saanut nukuttua ihan siedettävät yöunet.


Oon suurimman osan vuorokaudesta pienessä humalassa mutta se on kai pieni paha tässä tilanteessa. Ahdistaa, pistokohtaa kutittaa (henkinen vaiva) ja samalla ällöttää että nuo arvet ja kuopat ei ikinä tuu häviämään vaan jokainen voi ensivilkaisulla päätellä historian, ainakin kesällä. Oon pistänyt 6v tuohon yhteen samaan kohtaan joten arvet on aika silmiinpistävät. Mietityttää myös oma identiteetti kun on koko aikuisiän ollu syrjäytynyt narkkari, vähän pelottaa luopua siitä kun ei tiiä mistään muusta. Mutta se kai on sen ajan murhe, kunhan tässä pääsis nää kriittiset viikot läpi käytyä. Mies nousi ekaa kertaa kunnolla sängystä ja yrittää tiskata kun koko kämppä on ku sikolätti. Ootan et kova laki alkaa ja pääsis sit nukkumaan. Onneksi on tasottavia lääkkeitä, ilman niitä en pystyis tähän.

Mutta kiitos, kiva kuulla että täällä on ihmisiä ketkä tsemppaa tässä projektissa <3
 
Liittynyt
15.7.2022
Viestejä
522
Reaktioarvo
348
Ihan hyvin, kävin aamulla koulussa ja huomenna yritän tehdä saman. Tuntuu hyvältä kun ei vaan makaa sängyssä ahdistuneena vaan pakottaa ittensä liikkeelle. Särkee jalkoihin, tuntuu kuin olisi juossut maratonin. Vatsa sekasin ja ei tee mieli syödä mitään, jääkaapin normaalit hajut ällöttää. Oksettaa ja koko ajan kylmä ja kylmää hikeä. Vaikea kuvailla olotiloja, sängyssä tuntuu kun maksaisi lasinsirujen päällä ja asentoa vaihtaa minuutin välein. Onneks oon saanut nukuttua ihan siedettävät yöunet.


Oon suurimman osan vuorokaudesta pienessä humalassa mutta se on kai pieni paha tässä tilanteessa. Ahdistaa, pistokohtaa kutittaa (henkinen vaiva) ja samalla ällöttää että nuo arvet ja kuopat ei ikinä tuu häviämään vaan jokainen voi ensivilkaisulla päätellä historian, ainakin kesällä. Oon pistänyt 6v tuohon yhteen samaan kohtaan joten arvet on aika silmiinpistävät. Mietityttää myös oma identiteetti kun on koko aikuisiän ollu syrjäytynyt narkkari, vähän pelottaa luopua siitä kun ei tiiä mistään muusta. Mutta se kai on sen ajan murhe, kunhan tässä pääsis nää kriittiset viikot läpi käytyä. Mies nousi ekaa kertaa kunnolla sängystä ja yrittää tiskata kun koko kämppä on ku sikolätti. Ootan et kova laki alkaa ja pääsis sit nukkumaan. Onneksi on tasottavia lääkkeitä, ilman niitä en pystyis tähän.

Mutta kiitos, kiva kuulla että täällä on ihmisiä ketkä tsemppaa tässä projektissa <3
tsemppiä, kuulostaa kyllä tosi isolta koettelemukselta, mutta me uskotaan suhun! ja jos tosiaan on jotain mitä me varasijassa olevat voidaan tehdä sun hyväksi niin älä epäröi pyytää!
mikähän tohon kutinaan auttais, oisko joku laastari tms niin et näkis sitä kohtaa? sori, oon huono keksimään ideoita.
 

mielikuvitusolento

Asiantuntija
Liittynyt
8.12.2021
Viestejä
311
Reaktioarvo
255
En tiiä muista mut jos mä nään et joku on piikittäny itteensä joskus aikasemmin ja tien et se on nyt kuivil nii mä en ajattele mitään pahaa päin vastoin kunnioitus on vaa kova jos on siitä pystyny päästä eroon. Kaikil meil on erilaisii jälkii kehossa, ei siin mitään. Ei kannata jäädä liika märehtimään semmosia asioita. :)
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Siis mä ymmärrän niin täysin ton riippuvaisuuskouku. Ihan sama mistä kyse. Joku asia mikä antaa sulle sen verta mielihyvää et on joku syy olla viel kiinni täs maailmassa... Riippuvaisuushan on nimenomaan sairaus, eikä se oo ite aiheutettua VAIKKA ois ite ollu se joka ekaa kertaa niitä päihteitä kokeili. Vähän sama ku anoreksiassaki. Mieli jää koukkuun johonki asiaan.

Ootko muute kuullu zhoochosista? Tai siis tästä. Mut oon iteki semi vakuuttunu siitä et me voidaan huonosti koska elämäs ei oo tietyl tasol tarpeeks virikkeitä. Ollaan vaan jumissa näis samois rutiineissa jotka ei oo tarpeeks virikkeellisiä meijän aivoille. Siks tarvitaan jotain mikä saa meijät tuntee mielihyvää. Sun (ja myös mun) pitäis keksii muita asioita, joista sitä mielihyvää sais. Mieluiten jotain, mikä ei oo joku muu harmillinen asia kuten peliriippuvuus tai shoppailuaddiktio. Ehkä jos pääsis metsään kävelemään ja niin pois päin nii se vois auttaa. Mut se on sit toinen asia et pystyykö ees lähtemään lenkille ja et onks lähel mitää mettääkää mihin mennä..

Mähän sorruin jo nyt polttamaan ku mul flippas nii pahasti aikasemmin. Hakkasin tääl vaa itteeni päähän ku turhauduin ku en löytäny yht asiaa ja olin puol varma et olin hukannu sen tai jättäny jonneki mist en sitä saa heti.. Totesin vaa et vittu mä lähen ostaa tupakkaa et mua ei kiinnosta just nyt mikää. Ja toiki on just tosi petollista ku tulee toi tunne et se on parempi ku et vaik tappais ittensä et jos se on täs hetkes se asia joka saa sut olee tekemät mitää typerää nii... Huomen varmaan uus yritys sitte.... Totesin et en voi myöskää sen takii et sorruin ostaa askin nii elää sillee et mun on pakko polttaa se aski tyhjäks ennen ku voin yrittää uudelleen (tai just tää et saat hidastaa mut et saa pysähtyä). Annan varmaa kaverille noi ja tosiaan huomen uus yritys...

Ja mitä tohon ku sanoit ettet vie lopeta polttamista nii hei. Yks askel kerrallaan, se riittää.

Luovuttaa ei saa!
Toihan on ihan totta ja tiedän sen, tää on sairaus eikä oma valinta. Valitettavan moni halveksii meitä narkkareita (osa kyllä sekoilee ja kerää ittensä tarpeetonta huomiota, varastelee jne) mut aina pitäis muistaa että se on sairaus. Ei ne nauti siitä, ne tekee sen mitä on pakko tehdä et selviää tosta maailmasta. Kaikki kusettaa kaikkia ja se on karu fakta. Nekin on silti ihmisiä, jonkun lapsia, siskoja, äitejä ja isejä.

En oo kuullut tosta mutta voisin kurkata! Jotain tähän tarttis tilalle, en vaan tiiä mitä. Aloin viime syksynä keräämään sieniä ja marjoja ja se oli ihan hauskaa vaikka sinne metsäänkään ei voinut lähteä ilman matkavetoja.. Ja se ei maailmaa kaada vaikka sorruit. Jos sun mt on niin pahassa jamassa niin ehkä se lopettaminen ei ole vielä ajankohtaista. Jos haluat silti nyt yrittää lopettaa niin hyvä, osta jotain nikotiinivalmisteita (purkkaa tmv) tueksi ja ranteeseen vaikka kuminauha mitä näpsäytät kun tekee mieli polttaa? En tiedä kun en oo tätä ikinä koittanut lopettaa. Mut sähkötupakka on parempi vaihtoehto, ainakin uskon niin vaikka tutkimustietoa on vasta vähän, ja tän avulla lopettaminen voi olla helpompaa kun nesteet teet ite niin voit vähentää sitä nikotiinin määrää pikkuhiljaa. Vaikka ne nikotiinitkin maksaa nykyään ihan pirusti kiitos verotuksen.

Ja itelles myös tuttua et pitäis olla joku erityinen päivä, ehkä kyse on siitä et sitä lopettamista haluaa vaan venyttää ja sitä keksii kaikenlaisia selityksiä miks sitä ei vois tehdä nyt.
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
tsemppiä, kuulostaa kyllä tosi isolta koettelemukselta, mutta me uskotaan suhun! ja jos tosiaan on jotain mitä me varasijassa olevat voidaan tehdä sun hyväksi niin älä epäröi pyytää!
mikähän tohon kutinaan auttais, oisko joku laastari tms niin et näkis sitä kohtaa? sori, oon huono keksimään ideoita.
Kiitos <3 ulos kesällä kun meen niin yleensä laitan laastarin tai meikkivoidetta, muuten ihmiset kyllä kavahtaa ja katsoo kieroon. Ei kaikki mutta monet, ainakin siltä tuntuu. Ehkä sitä kotonakin voisi kokeilla.
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Nyt on jo viides päivä ja koulussakin olin laskemassa matikkaa, toistaiseksi mennyt ainakin hyvin! Muutaman kerran miettinyt että haistattaa vitut tälle mutta nekin ollu vaan sellasta fantasiointia, ei tosissaan mietittyjä. Kauhistuttaa kyllä ajatus ettei ikinä voi enää mitää ottaa ja lohduttaudun sillä että ehkä joskus voi nollata päänsä jollain kun on kunnolla kuivilla. Tämäkin ajatusmaailma varmasti muuttuu kun sais masennuksen ja traumat käsiteltyä. Huumemaailma ei ole kiva paikka varsinkaan naiselle tai alaikäselle tytölle. Sitä maailmaa ei kyllä tuu ikävä enkä siinä ole juurikaan elänyt useampaan vuoteen vaikka käytinkin.

Mut viides päivä, jihuu!
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
Itselläni ei sun kokemukseen verrattavia kokemuksia ole jakaa mutta olen nähnyt aivan liian läheltä, kun huumeet vie.. Voin vain kuvitella miten vaikeaa ja iso juttu irtaantuminen on, etenkin kun se on niin pitkä aika mitä oot käyttänyt.

Entinen hyvä ystävä yritti monesti päästä kuiville 10 vuoden käytön jälkeen mutta retkahteli takaisin useita kertoja. Harmittaa, että huumeet lopulta voitti enkä ole kaveria sen koommin enää päässyt näkemään.

Todella paljon jaksamista ja hyvää energiaa sun prosessiin, uskon että ihan varmasti pystyt pääsemään vielä kuiville vaikka se kivinen tie onkin varmasti ! Ihan mielettömän upea suoritus nekin päivät jotka oot nyt ollut kuivilla ja joka ikinen päivä on aina askel eteenpäin ja lähemmäs tavoitetta <3
Se on kyllä ikävää. Niin paljon rikkinäisiä ihmisiä jotka vaan turruttaa pahaa oloaan päihteillä. Ja ne päihteet muuttaa ihmistä ihan hirveesti, millään ei oo enää mitään väliä. Kun alaikäisenä karkailin ja vedin aikuisten miesten (yh) kanssa kamaa niin koulukaverit huijasi mut tapaamiseen missä oli poliisi paikalla. Sillon olin vihainen mutta kiittänyt jälkikäteen. Yhtä yläasteen aikaista kaveria tapasin pari vuotta sitten mutta suurin osa katosi elämästä kun en päässyt kuiville. Mulla ei oo oikeestaan yhtään kavereita ollu tän kahdeksan vuoden aikana ja se on ihan ymmärrettävää.

Surullista on myös päihdehoidon taso, monella on myös muita mt-ongelmia mutta apua et niihin saa ennen ku oot kuivilla. Miten pääset kuiville ilman et sun mt-ongelmia hoidetaan?? En ymmärrä. Ikävä sun kaverin kohtalo, varmasti kamala katsoa vierestä miten huumeet tuhoaa sulle rakasta ihmistä. Eikä sille voi itse oikeen tehdä mitään muuta kun yrittää kannustaa. Mut tää avun hakeminen on kyllä naurettavan vaikeeta nykyään, toivottavasti hallitukseen saatais nyt järki ihmisiä jotka hoitais nää asiat kuntoon.

Ja kiitos, oon kyllä ylpeä mutta vielä on pitkä matka edessä. Ehkä tästä selvitään!
 

Sipsi

Vempula
Liittynyt
8.2.2022
Viestejä
17
Reaktioarvo
14
Se on kyllä ikävää. Niin paljon rikkinäisiä ihmisiä jotka vaan turruttaa pahaa oloaan päihteillä. Ja ne päihteet muuttaa ihmistä ihan hirveesti, millään ei oo enää mitään väliä. Kun alaikäisenä karkailin ja vedin aikuisten miesten (yh) kanssa kamaa niin koulukaverit huijasi mut tapaamiseen missä oli poliisi paikalla. Sillon olin vihainen mutta kiittänyt jälkikäteen. Yhtä yläasteen aikaista kaveria tapasin pari vuotta sitten mutta suurin osa katosi elämästä kun en päässyt kuiville. Mulla ei oo oikeestaan yhtään kavereita ollu tän kahdeksan vuoden aikana ja se on ihan ymmärrettävää.

Surullista on myös päihdehoidon taso, monella on myös muita mt-ongelmia mutta apua et niihin saa ennen ku oot kuivilla. Miten pääset kuiville ilman et sun mt-ongelmia hoidetaan?? En ymmärrä. Ikävä sun kaverin kohtalo, varmasti kamala katsoa vierestä miten huumeet tuhoaa sulle rakasta ihmistä. Eikä sille voi itse oikeen tehdä mitään muuta kun yrittää kannustaa. Mut tää avun hakeminen on kyllä naurettavan vaikeeta nykyään, toivottavasti hallitukseen saatais nyt järki ihmisiä jotka hoitais nää asiat kuntoon.

Ja kiitos, oon kyllä ylpeä mutta vielä on pitkä matka edessä. Ehkä tästä selvitään!
Oon kyllä ihan samaa mieltä tuosta, että avun saaminen on todella vaikeaa aktiivisen riippuvuuden aikana. Jotenkin huumeidenkäyttäjiin on liitetty sellainen negatiivinen stigma, ettei edes haluta auttaa ennen kuin addiktiosta on päästy kuiville. Se on todella julmaa että apua ei ole saatavilla monellekaan huumeista pois pyrkiville, jotka sitä tukea tarvis kaikista eniten.

Olen kyllä ihan varma, että pääset vielä huumeista eroon. Sulla on mun mielestä hyvä ja sellanen rehellinen asenne tohon prosessiin, että ihan varmasti tulee paljon positiivisia tuloksia! Koulu on myös erinomainen juttu, siitä saa uusia rutiineita ja varmasti myös kavereitakin. Tsemppaan sua täysillä <3
 
Ylös Pohja