Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="mamiya" data-source="post: 138267" data-attributes="member: 176">Ehdotin miehelle pientä määrää piriä. Ja se kieltäyty!! Oon niin ylpeä siitä ja samalla häpeän sitä et ehdotin.En halua syödä omia adhd lääkkeitä nyt kun en halua väärinkäyttää niitä (kun syön nyt lyricaa, bentsoja ja panacodia joskus viekkareihin). En tiiä pitäiskö syödä niitä adhd lääkkeitä nyt vai ei. Ehkä pitäisi kysyä lääkäriltä mutta se maksaisi 240€ eikä mulla oo nyt sitä. Ehken syö niitä ennenku tää vieroitus on hoidettu kunnialla loppuun.Onko se väärin että ikävöin sitä narkki elämää, varsinkin alkuaikoina kun ei ollut murheita ja oltiin niin rakastuneita että yöllä poljettiin piripäissämme polkupyörällä läheiselle joelle piknikille. Käytiin joka ilta kävelemässä ja oltiin niin rakastuneita. Olin kunnon hippitytöt rastoineen silloin XDTää elämä on ainoo mitä tiedän ja pelkään etten sopeudu normaaliin elämään. Tiedän ettei se vanha elämä oo mulle hyväksi mut silti sitä jää ikävä, en tiedä miks. Ei sitä pitäis tulla. Oon menettänyt luottotietoni, suonet pilalla ja iso osa hampaista revitty irti. Parikyt tonnia ulosottovelkaa, sakko lievästä pahoinpitelystä, useampi yliannostus ja pari sairaala sekä putka keikkaa (ikinä tosin en oo varastanut mitään). Vanhemmat on joutunut kärsii niin paljon mun sekoiluista. Joskus mietin et voiko äidin syöpä johtua liiasta stressistä mitä aiheutin sille. Oon jopa pantannut mulle annetut sukukorut ja rippiristit vaikka lupasin etten tee niin.Miks mulle jää tätä elämää ikävä, mikä vittu mua vaivaa.</blockquote>

[QUOTE="mamiya, post: 138267, member: 176"] Ehdotin miehelle pientä määrää piriä. Ja se kieltäyty!! Oon niin ylpeä siitä ja samalla häpeän sitä et ehdotin. En halua syödä omia adhd lääkkeitä nyt kun en halua väärinkäyttää niitä (kun syön nyt lyricaa, bentsoja ja panacodia joskus viekkareihin). En tiiä pitäiskö syödä niitä adhd lääkkeitä nyt vai ei. Ehkä pitäisi kysyä lääkäriltä mutta se maksaisi 240€ eikä mulla oo nyt sitä. Ehken syö niitä ennenku tää vieroitus on hoidettu kunnialla loppuun. Onko se väärin että ikävöin sitä narkki elämää, varsinkin alkuaikoina kun ei ollut murheita ja oltiin niin rakastuneita että yöllä poljettiin piripäissämme polkupyörällä läheiselle joelle piknikille. Käytiin joka ilta kävelemässä ja oltiin niin rakastuneita. Olin kunnon hippitytöt rastoineen silloin XD Tää elämä on ainoo mitä tiedän ja pelkään etten sopeudu normaaliin elämään. Tiedän ettei se vanha elämä oo mulle hyväksi mut silti sitä jää ikävä, en tiedä miks. Ei sitä pitäis tulla. Oon menettänyt luottotietoni, suonet pilalla ja iso osa hampaista revitty irti. Parikyt tonnia ulosottovelkaa, sakko lievästä pahoinpitelystä, useampi yliannostus ja pari sairaala sekä putka keikkaa (ikinä tosin en oo varastanut mitään). Vanhemmat on joutunut kärsii niin paljon mun sekoiluista. Joskus mietin et voiko äidin syöpä johtua liiasta stressistä mitä aiheutin sille. Oon jopa pantannut mulle annetut sukukorut ja rippiristit vaikka lupasin etten tee niin. Miks mulle jää tätä elämää ikävä, mikä vittu mua vaivaa. [/QUOTE]

En ole robotti