Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Poistettukäyttäjänimi1405" data-source="post: 99207" data-attributes="member: 1405">ps oon ihan selvästi saanut siltä tän kärsimyskilpailuasenteen, kun jos sanon jotain että &quot;nukuin viime yönä 5 tuntia, väsyttää&quot; niin eikö hän ole että &quot;mä heräsin kolmelta yöllä ja sen jälkeen vaan pyörin sängyssä&quot; tai jotain vastaavaa joka kerta.. mietin muutenkin miten ikävää että mullekin on varmaan pinttynyt jo lapsuudesta asti sellanen samanlainen negatiivinen asenne kuin hänelläoli hauskaa kirjoittaa ryhmäterapiassa hänelle kirje ja lukea se muiden edessä ääneen (itse en koskaan uskaltaisi antaa hänelle sellaista koska tiedän että se särkisi hänen sydämensä ja en halua sitä) on niin outoa rakastaa samalla jotakuta vaikka se on samalla yksi tärkeä syy &quot;ongelmiin&quot; joita on omassa elämässä. en koskaan kuitenkaan haluaisi isää satuttaa syyttämällä häntä ongelmistani vaikka itse tiedän että monet asiat juurtuvat sellaisiin asioihin mitä hän on tehnyt/sanonut minulle. tiedän kuitenkin että ei hän tahallaan ole yleensä ilkeä ja ei osaa esim hallita vihaansa myöskään omista lapsuuden asioistaan johtuen, tai siis tuntuu vaan että kaikki aiemmat sukupolvet vaan siirtää samaa epätervettä toimintamallia eteenpäin. argh kun on kamalaa sanoa näitä asioita vaikka ei tarkoitukseni ole satuttaa ja ahdistaa ajatella edes että koskaan satuttaisin esim isääni enää henkisesti, tiedän että hän kuitenkin rakastaa minua ja yrittää omalla tavallaan ja aaaaaaaa vittu että on vaikea käsitellä omia ongelmia kun ei ole sellaista jota vihata täysin ja jota syyttää</blockquote>

[QUOTE="Poistettukäyttäjänimi1405, post: 99207, member: 1405"] ps oon ihan selvästi saanut siltä tän kärsimyskilpailuasenteen, kun jos sanon jotain että "nukuin viime yönä 5 tuntia, väsyttää" niin eikö hän ole että "mä heräsin kolmelta yöllä ja sen jälkeen vaan pyörin sängyssä" tai jotain vastaavaa joka kerta.. mietin muutenkin miten ikävää että mullekin on varmaan pinttynyt jo lapsuudesta asti sellanen samanlainen negatiivinen asenne kuin hänellä oli hauskaa kirjoittaa ryhmäterapiassa hänelle kirje ja lukea se muiden edessä ääneen (itse en koskaan uskaltaisi antaa hänelle sellaista koska tiedän että se särkisi hänen sydämensä ja en halua sitä) on niin outoa rakastaa samalla jotakuta vaikka se on samalla yksi tärkeä syy "ongelmiin" joita on omassa elämässä. en koskaan kuitenkaan haluaisi isää satuttaa syyttämällä häntä ongelmistani vaikka itse tiedän että monet asiat juurtuvat sellaisiin asioihin mitä hän on tehnyt/sanonut minulle. tiedän kuitenkin että ei hän tahallaan ole yleensä ilkeä ja ei osaa esim hallita vihaansa myöskään omista lapsuuden asioistaan johtuen, tai siis tuntuu vaan että kaikki aiemmat sukupolvet vaan siirtää samaa epätervettä toimintamallia eteenpäin. argh kun on kamalaa sanoa näitä asioita vaikka ei tarkoitukseni ole satuttaa ja ahdistaa ajatella edes että koskaan satuttaisin esim isääni enää henkisesti, tiedän että hän kuitenkin rakastaa minua ja yrittää omalla tavallaan ja aaaaaaaa vittu että on vaikea käsitellä omia ongelmia kun ei ole sellaista jota vihata täysin ja jota syyttää [/QUOTE]

En ole robotti