Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Makkachin" data-source="post: 98449" data-attributes="member: 98">Arctic Monkeys – The Jeweller’s HandsPurppura on siitä kinkkinen väri, että se tapaa luikerrella esiin mitä epämääräisimmillä hetkillä. Se tulee, kun taivas hämärtää ja auringonsäteet taittuvat merkillisellä tavalla pilviverkkojen välistä ja hohtavat kelmeänä purppuraa, ja se tulee, kun viini läikkyy röyhelömekon helmaan, kun juhlavieraat ovat jo toisaalla ja tanssilattia heiluttaa yksin lanteitaan, ja se tulee, kun kylmissään hytisevän katuvalon hohteessa kohtaavat he kaksi, ja sen toisen silmissä leikittelee ilkikurinen purppura.Anna mä vien sut tähtiin, sanoo vaara. Ai tähtiin vai, mites sä sinne? No mä lennän, oon enkeli ja kaikki pilvet tottelee mua. Kikatusta, kikatusta… Katulamppu hykertelee ja jäältä maistuva ulkoilma hyppelehtii niin, ettei enää tunnu niin kylmältä. Hei tuu nyt, näät kaiken..!Eipä kukaan tiennytkään, ei varsinkaan muukalainen, että katuvalon sammuessa purppura vaihtui rehelliseksi verivanaksi. Muukalainen yritti kaikkensa, jotta verestä tulisi ruusuja taikka avaruusaluksia, sillä tähtiin ei kukaan ollut häntä vienyt. Pahoin hän pelkäsi, että kukaan ei koskaan veisikään. Siksi hän tarttui siihen, ainoaan lupaukseen, vaikka tiesi sen olevan sen typerän katulampun värittämä, penteleen kellertävä metallikorsi, joka vetäisi nenästä… Huokaus sentään! Miksi sydänten täytyy olla punaisia, mietti hän, ja parsi kokoon haavojaan aina uusien revetessä auki nopeampaa kuin edelliset ehtivät sulkeutua.</blockquote>

[QUOTE="Makkachin, post: 98449, member: 98"] Arctic Monkeys – The Jeweller’s Hands Purppura on siitä kinkkinen väri, että se tapaa luikerrella esiin mitä epämääräisimmillä hetkillä. Se tulee, kun taivas hämärtää ja auringonsäteet taittuvat merkillisellä tavalla pilviverkkojen välistä ja hohtavat kelmeänä purppuraa, ja se tulee, kun viini läikkyy röyhelömekon helmaan, kun juhlavieraat ovat jo toisaalla ja tanssilattia heiluttaa yksin lanteitaan, ja se tulee, kun kylmissään hytisevän katuvalon hohteessa kohtaavat he kaksi, ja sen toisen silmissä leikittelee ilkikurinen purppura. Anna mä vien sut tähtiin, sanoo vaara. Ai tähtiin vai, mites sä sinne? No mä lennän, oon enkeli ja kaikki pilvet tottelee mua. Kikatusta, kikatusta… Katulamppu hykertelee ja jäältä maistuva ulkoilma hyppelehtii niin, ettei enää tunnu niin kylmältä. Hei tuu nyt, näät kaiken..! Eipä kukaan tiennytkään, ei varsinkaan muukalainen, että katuvalon sammuessa purppura vaihtui rehelliseksi verivanaksi. Muukalainen yritti kaikkensa, jotta verestä tulisi ruusuja taikka avaruusaluksia, sillä tähtiin ei kukaan ollut häntä vienyt. Pahoin hän pelkäsi, että kukaan ei koskaan veisikään. Siksi hän tarttui siihen, ainoaan lupaukseen, vaikka tiesi sen olevan sen typerän katulampun värittämä, penteleen kellertävä metallikorsi, joka vetäisi nenästä… Huokaus sentään! Miksi sydänten täytyy olla punaisia, mietti hän, ja parsi kokoon haavojaan aina uusien revetessä auki nopeampaa kuin edelliset ehtivät sulkeutua. [/QUOTE]

En ole robotti