Mielenterveys Tuntuu epäonnistujalta

[auringonkukkapuu]

Kaikkien näiden mun ”ongelmien” takia mulla on fiilis, että oon epäonnistunut ihmisenä. Oon vaan tämmönen negistelevä pessimisti joka ei usko omiin kykyihin ja pienikin vastoinkäyminen paisuu mun päässä valtavaksi.

En haluaisi olla kenellekään rasitteena, joten pyrin aina olemaan mahdollisimman hiljaa mun ajatuksista. Varsinkin töissä, en haluaisi että musta tulee se toxic työkaveri, koska välillä haluan avautua. Pitää vaan yrittää kovemmin pitää asiat pään sisällä D:
Vähän sama kavereiden kanssa: en halua avautua, koska en halua olla rasite + ei ne kuitenkaan ymmärrä.

Mua vähän pelottaa, että musta jo ajatellaan töissä, että ”jaa tuolta se valittaja taas tulee” vaikka monesti heitänkin ihan vaan surkeaa läppää ja saan sen kautta ihmiset nauramaan (eli en aina edes valita mistään).

Hahhah tääkin on varmaan vaan jotain yliajattelua ja joku tulee sanomaan, kuinka mä EN ole rasite kenellekään ja kukaan EI ajattele musta pahaa. Silti mua pelottaa, että se on totta ;_;

 

[auringonkukkapuu]

Kohta pitäisi lähteä töihin. Yritän valmistautua olemaan mahdollisimman epärasittava (ei taida olla oikea sana tuo) tänään ;_;

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Tulin tänne nimenomaan juurikin sanomaan että et ole rasite. Todella moni muukin kamppailee negatiivisen ajatusmaailman kanssa. Näistä asioista ei vaan puhuta, sillä edelleen on vallalla käsitys, että tietyssä iässä pitäisi vaan olla luja ja hyväksyä joka ikinen vastoinkäyminen. Että valittaminen kuuluu lapsille ja teineille. Sitten mistään ei uskallakaan äkkiä sanoa mitään negatiivista ettei saa valittajan mainetta. Aika väärin se on, sillä vaikka jatkuva valittaminen onkin jokaiselle osapuolelle raskasta, myöskään toksisesta positiivisuudesta ei pidemmän päälle ole hyötyä, kaikilla meillä on tunteet.

 

[Skeletor]

Snif snif

 

[varjojenmaa]

No mutta voit aina lohduttautua sillä, että on negatiivisempiakin ihmisiä (kuten minä:)). Terkut vaan osastolta :D

 

[Tanssivapina]

Mun silmään pistää sun viestissä tuo lause "pitää vaan yrittää kovemmin pitää asiat pään sisällä". Olisi älä!!! Ne vain kasaantuu ja jossain vaiheessa et kestä enään yhtään ja sun pää räjähtää jolloin mitä luultavimmin et käyttäydy parhaiten! Onko sulla mahdollisuutta purkaa jossain sun huonoa oloa? Onko esim terapeutti vaihtoehto? Onko sulla duunissa supervisor? Tai edes soittaa ilmaiseen kriisipuhelimeen ja päästää höyryjä ulos? Myös asioista kirjoittaminen tai jopa itselle peilin kautta puhuminen voi selkentää ajatuksia, mutta jotenkin ne on purettava. Elämme yhteiskunnassa, ja vaikka länsimaisessa kulttuurissa arvostetaan turhan paljon itsenäisyyttä, kukaan ei selviä yksin yhteiskunnassa. Meistä jokainen tarvitsee jonkun jolle puhua ja purkaa huonoa oloaan.