Keho Tykkäättekö kehostanne? Onko se teidän mielestänne kaunis ja riittävä?

[aitosuomalainen]

Itsellä vaihtelee rajustikin...

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

on

 

[Totenkopf]

Välillä inhoan, mutta suurimmaksi osaksi olen ihan tyytyväinen.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Suurimman osan ajasta olen aika tyytyväinen, joskus tulee vaiheita että tuntuu että näytän hirveältä, mutta se on normaalia ja se tulisi normalisoida. Hyvin harva on aina ja poikkeuksetta sitä mieltä, että on täydellinen näin. Eikä tarvitsekaan. Riittää, että suurimman osan ajasta ei vihaa kehoaan.

 

[aitosuomalainen]

Suurimman osan ajasta olen aika tyytyväinen, joskus tulee vaiheita että tuntuu että näytän hirveältä, mutta se on normaalia ja se tulisi normalisoida. Hyvin harva on aina ja poikkeuksetta sitä mieltä, että on täydellinen näin. Eikä tarvitsekaan. Riittää, että suurimman osan ajasta ei vihaa kehoaan.

Näinhän se on. Itsellä se vaihe saattaa myös jäädä päälle pitkäksi aikaa, joka taas ei varmaankaan ole normaalia :D

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Näinhän se on. Itsellä se vaihe saattaa myös jäädä päälle pitkäksi aikaa, joka taas ei varmaankaan ole normaalia :D

Ei välttämättä normaalia, mutta aika inhimillistä. Aivot kun tuntuvat haluavan pysyä totutuissa malleissa eli kun kerran olet päätynyt siihen vaiheeseen, se tuppaa pitkittymään. Oikeastaan samalla tavalla toimii myös tuo kehoneutraalius tai jopa -positiivisuus. Kun on kerran oppinut, sitä päätyy lähes automaattisesti jatkamaan.

 

[aitosuomalainen]

Ei välttämättä normaalia, mutta aika inhimillistä. Aivot kun tuntuvat haluavan pysyä totutuissa malleissa eli kun kerran olet päätynyt siihen vaiheeseen, se tuppaa pitkittymään. Oikeastaan samalla tavalla toimii myös tuo kehoneutraalius tai jopa -positiivisuus. Kun on kerran oppinut, sitä päätyy lähes automaattisesti jatkamaan.

Olen alkanut lukemaan kehopositiivisia lauseita ja muita tällaisia esimerkiksi Pinterestistä ja ne ovatkin paljon auttaneet varsinkin kehoahdistukseen. Kyllä se tästä, kun harjoittelua tulee lisää.

 

[Xanor]

Oon laihtunut neljä kiloa tänä vuonna. Ehkä en oo ollu kauheen tyytyväinen

 

[aitosuomalainen]

Oon laihtunut neljä kiloa tänä vuonna. Ehkä en oo ollu kauheen tyytyväinen

Harmi, jos tuntuu pahalta. Itsellä kiloja on tullut taas vähän enemmänkin kuin tarpeellista. Johtuen varmaan tästä koronasta, jonka takia en ole päässyt varsinkaan talvella liikkumaan. Kesällä kyllä tykkään urheilla, mutta talvella ei oikein löydy tekemistä.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Olen alkanut lukemaan kehopositiivisia lauseita ja muita tällaisia esimerkiksi Pinterestistä ja ne ovatkin paljon auttaneet varsinkin kehoahdistukseen. Kyllä se tästä, kun harjoittelua tulee lisää.

Juuri näin minäkin aloin itseäni kehittää tässä asiassa. Jos haluat lisävinkkejä niin ainakin Instagramin puolella on hyviä tilejä mm. @sitasalminen, @tinnahenriikka, @feminist, @hi.ur.beautiful ja monet muut jakaa hyvää sisältöä aiheeseen liittyen.

 

[Makkachin]

On sellainen syvä inho sitä kohtaan. En edes välttämättä aina ajattele sitä ja olen muutenkin sitä mieltä, että tämä on oikeasti ihan hölmöä ja haluaisin vain unohtaa koko asian, mutta vähintään alitajuisesti häpeän suuntaani kohdentuvia katseita enkä koskaan ole rento muiden seurassa. Tähän varmasti liittyy muutakin, mutta tuo on yksi iso osasyy. Olen väsynyt siihen, mutta en pääse eroon.

 

[aitosuomalainen]

Juuri näin minäkin aloin itseäni kehittää tässä asiassa. Jos haluat lisävinkkejä niin ainakin Instagramin puolella on hyviä tilejä mm. @sitasalminen, @tinnahenriikka, @feminist, @hi.ur.beautiful ja monet muut jakaa hyvää sisältöä aiheeseen liittyen.

Kiitos vinkeistä! Itse en enää hirveästi käytä instagramia, olen kokenut etten sitä sen kummemmin tarvitse, tulee itselle vain paha olo siellä. Voisihan sitä noiden tilien takia käydä silloin tällöin pyörähtämässä!

 

[aitosuomalainen]

On sellainen syvä inho sitä kohtaan. En edes välttämättä aina ajattele sitä ja olen muutenkin sitä mieltä, että tämä on oikeasti ihan hölmöä ja haluaisin vain unohtaa koko asian, mutta vähintään alitajuisesti häpeän suuntaani kohdentuvia katseita enkä koskaan ole rento muiden seurassa. Tähän varmasti liittyy muutakin, mutta tuo on yksi iso osasyy. Olen väsynyt siihen, mutta en pääse eroon.

Kaikilla meistä on aikoja jolloin oma keho tuntuu väärältä tai oudolta. Se on normaalia. Mutta jos se jatkuu liian pitkään ja alkaa vaikuttaa päivittäiseen elämään sekä esim. uusien ihmisten tapaamiseen, kannattaa kertoa siitä jollekin. Oletko kokeillut terapiaa? Tai oletko miettinyt mitkä asiat saa sulle hyvän olon sun kehosta? Se voi olla liikunta, musiikki tms. Voit tulla mulle laittaa viestii jos tuntuu pahalta. Yritän tehdä kaikkeni! Oot ihana! 💜💜💜💜💜

 

[Makkachin]

Kaikilla meistä on aikoja jolloin oma keho tuntuu väärältä tai oudolta. Se on normaalia. Mutta jos se jatkuu liian pitkään ja alkaa vaikuttaa päivittäiseen elämään sekä esim. uusien ihmisten tapaamiseen, kannattaa kertoa siitä jollekin. Oletko kokeillut terapiaa? Tai oletko miettinyt mitkä asiat saa sulle hyvän olon sun kehosta? Se voi olla liikunta, musiikki tms. Voit tulla mulle laittaa viestii jos tuntuu pahalta. Yritän tehdä kaikkeni! Oot ihana! 💜💜💜💜💜

Luulen, että pohjimmiltaan tämäkin ongelmani liittyy johonkin suurempaan. Pyrin auttamaan itseäni ja olen siinä jo useammalla alueella onnistunut, vaikka toki terapiasta saattaisi olla hyötyä. Olen kuitenkin vastahakoinen sitä kohtaan, mutta saa nähdä. Haluan lakata välittämästä kehostani, en niinkään miettiä asioita joista pidän, sillä silloin koen olevani yhä kehonkuvani määriteltävissä. Haluan tehdä siitä yhdentekevää, koska sitä se oikeasti olisikin, jos osaisin noudattaa sisäistä arvoasteikkoani.

 

[aitosuomalainen]

Luulen, että pohjimmiltaan tämäkin ongelmani liittyy johonkin suurempaan. Pyrin auttamaan itseäni ja olen siinä jo useammalla alueella onnistunut, vaikka toki terapiasta saattaisi olla hyötyä. Olen kuitenkin vastahakoinen sitä kohtaan, mutta saa nähdä. Haluan lakata välittämästä kehostani, en niinkään miettiä asioita joista pidän, sillä silloin koen olevani yhä kehonkuvani määriteltävissä. Haluan tehdä siitä yhdentekevää, koska sitä se oikeasti olisikin, jos osaisin noudattaa sisäistä arvoasteikkoani.

Kuulostaa siltä, että olet miettinyt tätä jo pitkään. Terapiaan meneminen saattaa tietenkin aina vähän aluksi jännittää, varsinkin jos ei ole aikaisemmin siellä käynyt, mutta kannattaa muistaa, että ne tekee sitä työkseen eli auttaa muita ihmisiä. Hyvä, että olet etsinyt itsellesi keinoja. Uskon, että vielä onnistut! Tsemppiä!<3

 

[Peruukkiteline]

Pidän normaalisti kehostani ja en ole koskaan erityisemmin haikaillut tietynlaisten kauneusihanteiden perään, mutta tällä hetkellä näytän lähinnä siltä kuin olisin kuolemassa nälkään, eli en kovinkaan hyvinvoivalta. Ja "hyvinvoivalla" en nyt viittaa fitness-tyyliseen kehoon, vaan sellaiseen kantajansa näköiseen, mutta terveeseen kehoon (siinä mielessä kuin se on mahdollista, voihan ihmisellä olla vaikka millaisia epämuodostelmia ja silti omasta näkökulmastaan olla terveen ja hyvinvoivan näköinen).

En yritä laihduttaa tarkoituksellisesti, mutta syöminen on aina ollut minulle enemmän tai vähemmän ongelmallista ja jos jokin muu elämässäni mättää, se näkyy varsinkin syömisessä.

En sano että nytkään inhoaisin kehoani, mutta voisin minä terveemmältäkin näyttää.

 

[Syksysydän]

Mulle riittää täysin, mut muille tuskin. Kosk ei mua ny oikeen kiinnosta se :'D

 

[Poistettu käyttäjänimi 43]

Voisin sanoa olevani aika lailla sinut oman kehoni kanssa. Näin ei todellakaan ole aina ollut, enkä tiedä, mikä on johtanut kehosuhteeni tähän pisteeseen. Voi olla, että vertailen nykyään itseäni vähemmän muihin.

 

[mamiya]

tiedän että olen hyvä näin, mutta yleensä en ajattele niin. yritän kuitenkin olla armollinen itseäni kohtaan.

 

[Mandalay]

Oon luojan kiitos jo päässyt pahimmasta kehovihastani irti ja vieläkin tuntuu hassulta todeta, että pidän sitä itse asiassa ihan kivana suurimman osan ajasta. Toki on joitain juttuja, joita edelleen haluaisin muuttaa ja ne aika ajoin vaivaa, mutta ei enää samalla tavalla kuin joskus ja oon myös oppinut hyväksymään esimerkiksi ihottumat ja arvet, vaikka niitä edelleen rumina pidänkin, mutta siinä ne nyt vaan on enkä voi niille kuitenkaan itse mitään, joten en enää esimerkiksi välttele lyhythihaisten paitojen käyttöä niiden takia

 

[persikkapyllykkä]

vaihtelee. nyt koronavuoden aikana oon lihonu aika paljon ja joinain päivinä vihaan kehoani ja sit joskus oon armollisempi ellen jopa ihan sillee tyytyväinen. D:

oon huomannu kyllä, että omaan kehonkuvaan ja mielenterveyteen on vaikuttanu positiivisest se, keitä seuraa esim. ig. seuraan nykyää monia isokokosempia ihmisiä ja selvästi voin paremmin, ku nään saman näköisiä ihmisiä. poistin myös seurattavista sellaset ihmiset, joihin itteäni oon verrannu.

 

[ted]

Oon aika tyytyväinen, vaikka välillä ärsyttääkin ihottuma-arvet, vino lantio, kauhee turvotus joka puolella ( koska herkkä vatsa, allergiat, lihakset jumissa jne.) ja milloin mikäkin. Kaikista inhottavinta on ihottuma, joka tekee mun käsistä punaset, turvonneet ja pahimpina aikoina aika muodottomat. Onneksi ne on nyt paremmassa kunnossa, mutta olis kiva jos ois "kunnolliset" kädet eikä tarvis pitää sellasii hanskoja koko ajan. Näistä huolimatta löydän enemmän hyviä puolia ja usein katon aamulla peiliin et olenpa tänään ihan helevetin hyvän näkönen xD

 

[Girlofpunk]

Onhan sitä aika ristiriitaiset tunteet omaa kehoa kohtaan, joskus olen tyytyväinen ja joskus en.
Oikeastaan sellaiset tilanteet kun turvottaa ruoan takia tai menkkojen takia niin tulee sellanen ällöttävä olo (vaikka se on normaalia turvota silloin tällöin!) Tai sitten jos tiedän että koko päivä on tullut laiskoteltua ja syö vielä jotenkin mukamas ''paskasti'' niin tulee sellainen pettynyt olo itseeni. Kuitenkin yritän salilla käydä kun ehdin/jaksan niin jos sinne ei ole mennyt niin pitäs yrittää syödä jokseenkin terveellisesti. Painonpudotus tässä meneillään niin sen takia on vähän vuoristorataa tää.

 

[klovni]

Tykkään joo, oon opetellut olemaan armollinen itelleni. Ei oo ollu helppoa, mutta hyvä kuitenkin, että oon saanut mun ajatukset itseeni liittyen paremmiksi, enkä vaan koko ajan etsi itestäni vikoja yms negatiivista. Valitettavasti oon ollut huomaavinani, etten kuitenkaan kelpaa tälläsena ku oon, joten en oikein viitti/uskalla enää hakeutua deittailemaan/suhteisiin.

 

[swindle]

ei se mitenkään kaunis ole mutta ihan hyvä kuitenkin. tykkään mun ruumiinrakenteesta ja oon vähitellen oppinut olemaan tyytyväinen mun pituuteen, en ole lyhyt mutta en onneksi kovin pitkäkään.
jos jotain pitäs kehittää, niin haluaisin lisää painoa ja lihaksia kun nyt oon sellanen ei-oikeen-minkään-muotoinen tikku mutta eiköhän seki ole saavutettavissa jotenkin. mun laihuutta on kommentoitu niin kauan kuin muistan ja vaikka sitä kai tarkotetaan kehuna niin ei se siltä tunnu kun porukka epäilee että mulla on anoreksia ":)"

 

[aitosuomalainen]

Mulle riittää täysin, mut muille tuskin. Kosk ei mua ny oikeen kiinnosta se :'D

Hyvä, että ajattelet noin <3 Tärkeintä on se, että oma keho riittää itelle. Muille sen ei tarviikkaa olla riittävä, koska se on sun keho.

 

[aitosuomalainen]

Voisin sanoa olevani aika lailla sinut oman kehoni kanssa. Näin ei todellakaan ole aina ollut, enkä tiedä, mikä on johtanut kehosuhteeni tähän pisteeseen. Voi olla, että vertailen nykyään itseäni vähemmän muihin.

Oi että, kuulostaa mahtavalta! Jotenkin tuntuu et nykymaailmassa on vaikeaa olla vertailematta itseään muihin, joten saat todellakin olla ylpee siitä!

 

[aitosuomalainen]

Pidän normaalisti kehostani ja en ole koskaan erityisemmin haikaillut tietynlaisten kauneusihanteiden perään, mutta tällä hetkellä näytän lähinnä siltä kuin olisin kuolemassa nälkään, eli en kovinkaan hyvinvoivalta. Ja "hyvinvoivalla" en nyt viittaa fitness-tyyliseen kehoon, vaan sellaiseen kantajansa näköiseen, mutta terveeseen kehoon (siinä mielessä kuin se on mahdollista, voihan ihmisellä olla vaikka millaisia epämuodostelmia ja silti omasta näkökulmastaan olla terveen ja hyvinvoivan näköinen).

En yritä laihduttaa tarkoituksellisesti, mutta syöminen on aina ollut minulle enemmän tai vähemmän ongelmallista ja jos jokin muu elämässäni mättää, se näkyy varsinkin syömisessä.

En sano että nytkään inhoaisin kehoani, mutta voisin minä terveemmältäkin näyttää.

Ymmärrän. Itekin kärsin varsinkin yläasteaikoina lievästä syömishäiriöstä, joka johtui luultavimmin "epäterveellisestä" kaveriporukasta. Myös nykyinen koronatilanne vaikuttaa paljon ihmisiin tavalla tai toisella ja se on ihan ymmärrettävää, koska ei me olla oltu tällaisessa tilanteessa koskaan aikaisemmin. Kaikkien pitäis olla vaan armollisii itelle nyt varsinkin näinä vaikeina aikoina.

 

[aitosuomalainen]

tiedän että olen hyvä näin, mutta yleensä en ajattele niin. yritän kuitenkin olla armollinen itseäni kohtaan.

Se on tärkeintä että on armollinen itseään kohtaan. <3 Nykyinen maailmantilanne on nyt mitä on, joten se on tosi tärkeetä.

 

[aitosuomalainen]

Oon luojan kiitos jo päässyt pahimmasta kehovihastani irti ja vieläkin tuntuu hassulta todeta, että pidän sitä itse asiassa ihan kivana suurimman osan ajasta. Toki on joitain juttuja, joita edelleen haluaisin muuttaa ja ne aika ajoin vaivaa, mutta ei enää samalla tavalla kuin joskus ja oon myös oppinut hyväksymään esimerkiksi ihottumat ja arvet, vaikka niitä edelleen rumina pidänkin, mutta siinä ne nyt vaan on enkä voi niille kuitenkaan itse mitään, joten en enää esimerkiksi välttele lyhythihaisten paitojen käyttöä niiden takia

Kuulostaa mahtavalta, että oot oppinu vähitellen hyväksymään kehoasi <3 Se on joskus vaikeeta, mutta yrittäminen ja opettelu kannattaa! Ite oon aatellu varsinkin noita arpia ja ihottumia sun muita juttuja omassa kehossani, et ne on niitä asioita, jotka tekee musta mut enkä mä sit olis ilman niitä minä. Kuulostaa ehkä vähän oudolta, varsinkin jos ihottumat aiheuttaa kipua ja tuskaa mut se on yks askel ittensä hyväksymiseen <3