azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 728
- Reaktioarvo
- 746
eilen tapasin kolme uutta ihmistä (24v nainen M, 27v mies J ja 21v mies A). J ja A olivat laittaneet jodeliin keskustelun _läpällä_, että ettivät 18-85v naista pelaamaan lautapelejä. noh, miepä olin ainoo hullu joka siihen lähti. rakastan lautapelejä, tutustumista uusiin ihmisiin ja...kaipasin muuta ajateltavaa. koska olin tosissaan ja saivat peliseuraa, niin J sitten kysy hänen työkaverii M mukaan, jotta miulle tulis turvallisempi olo toisen naisen läsnäolosta (sano tän ihan tapaamisen lopussa - se oli tosi kivasti ajateltu).
mentiin baariin pelaamaan yhtä super hauskaa pelii. J oli ollu alusta alkaen erittäin sosiaalinen ja aika räväkkä, kun puolestaan A oli aika hiljanen. päättelin hänen olevan ujo ja J siitä jotain myöhemmin vitsaili, että kun...puhuminen ihmisten kaa ei oo A:n vahvuuksia.
jossain vaiheessa J kysy miun ja M mielipidettä A:sta otettuihin kuviin, jotka tulis hänen tinder profiiliin. siinä vaiheessa aloin entisestään kattoo häntä sillä silmällä, kun tiesin hänen olevan vapailla markkinoilla... kyllä A minuu katto (yhessä vaiheessa kun katoin häntä, niin hän otti katseen pois - veikkaisin ujoutta), mutta en tiiä kattoko sillä silmällä.
käytiin yhessä vaiheessa kattoo yks metsäreitti (ei yhtään murhaleffa aineksia), jonka jälkeen heitettiin eka M kotiin ja sitten miut. kävästiin matkan varrella tosin kaupassa (J kävi ostamassa rahkaa). mie ja A oltiin kahestaan autossa, mikä oli vähän awkward, kun...A ei oo kauheen puhelias (ei ainakaan alkuun). rohkenin kumminkin kysyy hänen snäppii, jonka hän anto.
kun pääsin kotiin, niin...laitoin hälle viestii ja juteltiin aika pitkään. ja nyt tänään ollaan juteltu aikalailla koko päivä (pitkin päivää). oon laittanu sen merkille, että hän vastaa erittäin nopeesti (tietenkään ei automaattisesti tarkota mitään, mutta vois olettaa hänen olevan kiinnostunu tutustuu).
NYT ITSE ASIAAN!
miulla on huono omatunto siitä, että oon kiinnostunu juttelee A:n kaa sillä tavalla, että jotain (ihan mitä vaan) vois tapahtuu tulevaisuudessa...
mie vannoin antavani R:lle aikaa (toisaalta hän vanno, ettei oo jättämässä minuu. ...mutta se oli edelleen oikee ratkasu). mie kysyin onko meillä mahollisuus tulevaisuudessa, ja meillä saattaa olla se mahollisuus (toisaalta hän myös sano, ettei miun kannattais toivoo liikaa, kun se ei tosiaan oo täysin varmaa).
rupesin kumminkin miettii, että... no kukaan ei oo varma miten paljon hän tarvii aikaa. vuoskin on aika pitkä aika siihen nähen, että vaikka myö yritettäis esim. vuoden päästä uudelleen, niin voi olla ettei tykätä enää toisistamme sillä tavalla. voi olla, että kasvetaan erillemme. mie oon muutenkin siinä iässä, että tuun muuttuu ja kasvaa suhteellisen paljon.
ja siinä vaiheessa, kun R sanoo olevansa valmis suhteeseen, niin entä jos se ahistus tulee takas ja joudutaan taas erota? entä jos miulla on koko aikanen ahistus siitä, että millon hänen ahistus tulee takas ja se erkaannuttais meitä? entä jos hän ei oo koskaan täysin valmis parisuhteeseen tai se tapahtuu useitten vuosien jälkeen, jolloin varsinkin ollaan kasvettu erillemme? entä jos hän yksinkertasesti antaa ilmi, ettei oo mahollisuutta ja siinä vaiheessa niin moni ihminen ois menny ohi, kun oon roikkunu hänen perässä?
juttelin tästä asiasta koulussa yhen miun hyvän ystävän kaa ja...häntä pelottaa se, että tuun sivuuttaa jonkun potentiaalisen sen takii, että vatvon sitä ajan antamista. kumminkin kerettiin seurustella vasta kuukaus, että ois muutenkin niin helppo päästää irti (vs jos oltais seurustelu vaikka puol vuotta tai vuos).
mie en tuu tekee mitään kuukauteen... nyt tän kuukauden mie annan R:n olla (tottakai tuun kuulumisia kyselee), mie tuun jatkaa A:lle juttelemista ja...chillailen vaan. tottakai tuun vähän kuulustelee, jos R osais sanoo paljonko aikaa tarvii (tuskin ja eikä se tarkkaa ois, mutta...esim. meneekö suunnilleen vuos, puol vuotta, pari kuukautta...).
kumminkin tuun tietyn ajan päästä myös antaa muille mahollisuuksia... mitään sovelluksia en tuu lataa, etten tarkotuksella eti ketään (en ettimällä eti). mutta jos se potentiaalinen tulee vastaan (kuten tässä tapauksessa A) ja...kaikki palaset sattuis loksahtaa kohalleen, niin...en voi pakittaa sen takia, koska saattaa olla mahollisuus toisen kaa tai sitten saattaa olla olematta.
tässä tilanteessa mie oon antanu kaikkeni R suhteen... enkä voi sitä aikaa ikuisuuksiin antaa, koska on otettava noi tietyt realiteetit huomioon. mie haluun olla onnellinen ja mie haluun, että R on onnellinen. aika sen nyt saa näyttää, että mitä tulee käymään...
tuntuu vaan pahalta ajatella, etten seurustelis R kaa, mutta...totta puhuen mitä enemmän oon jutellu A:n kaa, niin sitä vähemmän pahalta se on alkanu tuntuu... A on saanu miun ajatukset kivasti muualle. ...ja nytkin koko ajan katon puhelinta sen varalta, jos häneltä on tullu viestii...
mutta kuitenkin R on miulle äärettömän tärkee ja rakas...
ja siinä on myös toki se, että...nyt on tavallaan helppo jäähä R kaa kavereiks. entä jos meillä on mahollisuus yrittää taas, mutta ero tulee jälleen ja sitten se ois lopullista. en tiiä meniskö siinä samalla kaveruus vai ei (ja kun ei oo sitä toivonkipinää, mitä nyt oli eron alkupäivinä).
tuun tosiaan antaa sen kuukauden aikaa. chillailen nyt vaan ja katon mitä tulee tapahtuu. kyllä se kohtalo näyttää, että kuka on miun todellinen sielunkumppani.
mentiin baariin pelaamaan yhtä super hauskaa pelii. J oli ollu alusta alkaen erittäin sosiaalinen ja aika räväkkä, kun puolestaan A oli aika hiljanen. päättelin hänen olevan ujo ja J siitä jotain myöhemmin vitsaili, että kun...puhuminen ihmisten kaa ei oo A:n vahvuuksia.
jossain vaiheessa J kysy miun ja M mielipidettä A:sta otettuihin kuviin, jotka tulis hänen tinder profiiliin. siinä vaiheessa aloin entisestään kattoo häntä sillä silmällä, kun tiesin hänen olevan vapailla markkinoilla... kyllä A minuu katto (yhessä vaiheessa kun katoin häntä, niin hän otti katseen pois - veikkaisin ujoutta), mutta en tiiä kattoko sillä silmällä.
käytiin yhessä vaiheessa kattoo yks metsäreitti (ei yhtään murhaleffa aineksia), jonka jälkeen heitettiin eka M kotiin ja sitten miut. kävästiin matkan varrella tosin kaupassa (J kävi ostamassa rahkaa). mie ja A oltiin kahestaan autossa, mikä oli vähän awkward, kun...A ei oo kauheen puhelias (ei ainakaan alkuun). rohkenin kumminkin kysyy hänen snäppii, jonka hän anto.
kun pääsin kotiin, niin...laitoin hälle viestii ja juteltiin aika pitkään. ja nyt tänään ollaan juteltu aikalailla koko päivä (pitkin päivää). oon laittanu sen merkille, että hän vastaa erittäin nopeesti (tietenkään ei automaattisesti tarkota mitään, mutta vois olettaa hänen olevan kiinnostunu tutustuu).
NYT ITSE ASIAAN!
miulla on huono omatunto siitä, että oon kiinnostunu juttelee A:n kaa sillä tavalla, että jotain (ihan mitä vaan) vois tapahtuu tulevaisuudessa...
mie vannoin antavani R:lle aikaa (toisaalta hän vanno, ettei oo jättämässä minuu. ...mutta se oli edelleen oikee ratkasu). mie kysyin onko meillä mahollisuus tulevaisuudessa, ja meillä saattaa olla se mahollisuus (toisaalta hän myös sano, ettei miun kannattais toivoo liikaa, kun se ei tosiaan oo täysin varmaa).
rupesin kumminkin miettii, että... no kukaan ei oo varma miten paljon hän tarvii aikaa. vuoskin on aika pitkä aika siihen nähen, että vaikka myö yritettäis esim. vuoden päästä uudelleen, niin voi olla ettei tykätä enää toisistamme sillä tavalla. voi olla, että kasvetaan erillemme. mie oon muutenkin siinä iässä, että tuun muuttuu ja kasvaa suhteellisen paljon.
ja siinä vaiheessa, kun R sanoo olevansa valmis suhteeseen, niin entä jos se ahistus tulee takas ja joudutaan taas erota? entä jos miulla on koko aikanen ahistus siitä, että millon hänen ahistus tulee takas ja se erkaannuttais meitä? entä jos hän ei oo koskaan täysin valmis parisuhteeseen tai se tapahtuu useitten vuosien jälkeen, jolloin varsinkin ollaan kasvettu erillemme? entä jos hän yksinkertasesti antaa ilmi, ettei oo mahollisuutta ja siinä vaiheessa niin moni ihminen ois menny ohi, kun oon roikkunu hänen perässä?
juttelin tästä asiasta koulussa yhen miun hyvän ystävän kaa ja...häntä pelottaa se, että tuun sivuuttaa jonkun potentiaalisen sen takii, että vatvon sitä ajan antamista. kumminkin kerettiin seurustella vasta kuukaus, että ois muutenkin niin helppo päästää irti (vs jos oltais seurustelu vaikka puol vuotta tai vuos).
mie en tuu tekee mitään kuukauteen... nyt tän kuukauden mie annan R:n olla (tottakai tuun kuulumisia kyselee), mie tuun jatkaa A:lle juttelemista ja...chillailen vaan. tottakai tuun vähän kuulustelee, jos R osais sanoo paljonko aikaa tarvii (tuskin ja eikä se tarkkaa ois, mutta...esim. meneekö suunnilleen vuos, puol vuotta, pari kuukautta...).
kumminkin tuun tietyn ajan päästä myös antaa muille mahollisuuksia... mitään sovelluksia en tuu lataa, etten tarkotuksella eti ketään (en ettimällä eti). mutta jos se potentiaalinen tulee vastaan (kuten tässä tapauksessa A) ja...kaikki palaset sattuis loksahtaa kohalleen, niin...en voi pakittaa sen takia, koska saattaa olla mahollisuus toisen kaa tai sitten saattaa olla olematta.
tässä tilanteessa mie oon antanu kaikkeni R suhteen... enkä voi sitä aikaa ikuisuuksiin antaa, koska on otettava noi tietyt realiteetit huomioon. mie haluun olla onnellinen ja mie haluun, että R on onnellinen. aika sen nyt saa näyttää, että mitä tulee käymään...
tuntuu vaan pahalta ajatella, etten seurustelis R kaa, mutta...totta puhuen mitä enemmän oon jutellu A:n kaa, niin sitä vähemmän pahalta se on alkanu tuntuu... A on saanu miun ajatukset kivasti muualle. ...ja nytkin koko ajan katon puhelinta sen varalta, jos häneltä on tullu viestii...
mutta kuitenkin R on miulle äärettömän tärkee ja rakas...
ja siinä on myös toki se, että...nyt on tavallaan helppo jäähä R kaa kavereiks. entä jos meillä on mahollisuus yrittää taas, mutta ero tulee jälleen ja sitten se ois lopullista. en tiiä meniskö siinä samalla kaveruus vai ei (ja kun ei oo sitä toivonkipinää, mitä nyt oli eron alkupäivinä).
tuun tosiaan antaa sen kuukauden aikaa. chillailen nyt vaan ja katon mitä tulee tapahtuu. kyllä se kohtalo näyttää, että kuka on miun todellinen sielunkumppani.